Ellen Hartman | |
---|---|
Syntymäaika | 31. heinäkuuta 1860 [1] [2] [3] |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 4. tammikuuta 1945 [1] [2] [3] (84-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Maa | |
Ammatti | näyttelijä |
puoliso | Victor Hartman [d] ja Bror Cederström [d] |
Palkinnot ja palkinnot | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Ellen Hartmann ( ruotsi: Helena Elisabeth Florentina Hedlund , 31. kesäkuuta 1860 - 4. tammikuuta 1945 ) oli ruotsalainen teatterinäyttelijä.
Ellen Hartman opiskeli Dramatens elevskolassa Tukholmassa 1878-1880, yksi hänen opettajistaan oli Bertha Tammelin . Koulutuksen jälkeen Ellen työskenteli Royal Dramatic Theatressa 1880- ja 1890-luvuilla, vuodesta 1886 lähtien hän oli prima. Häntä pidettiin yhtenä tuon ajan ruotsalaisen teatterin tähdistä. Vuonna 1886 kuningas Oscar II myönsi hänelle kirjallisuuden ja taiteen kultamitalin .
Toukokuussa 1891 Ellen aiheutti skandaalin, kun teatterikauden huipulla hän jätti yllättäen kuninkaallisen teatterin ja pakeni Ranskaan Gustav Reinhold von Rosenin kanssa. Hän asui Pariisissa ja esiintyi ranskalaisessa teatterissa vuosina 1891-1893. Yhdessä Coquelin Sr.:n kanssa hän vieraili Venäjällä ja Skandinaviassa . Vuosina 1893-1894. esiintynyt Vaudevillen Pariisin teatterissa .
Vuonna 1894 Ellen Hartman palasi Ruotsiin ja hänet hyväksyttiin takaisin Royal Dramatic Theatreen, jossa hän esiintyi vuoteen 1898 asti.
Vuonna 1924 hän näytteli ainoan kerran elokuvassa Jöste Beurling Saga Greta Garbon ja Lars Hansonin kanssa .
Vuosina 1881-1891. Ellen Hartman oli naimisissa näyttelijä Victor Hartman (1839-1898) kanssa. Hän avioitui toisen kerran vuonna 1898 Karl Söderströmin kanssa . Hänellä oli poika Gustav Hermann Hedlund, jonka uskotaan syntyneen von Rosenilta.
Ellen Hartmanin veli oli näyttelijä ja ohjaaja Fredrik Hedlund
Temaattiset sivustot | ||||
---|---|---|---|---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat | ||||
|