Khvostov, Veniamin Mihailovich

Veniamin Mihailovitš Khvostov
Syntymäaika 29. helmikuuta ( 12. maaliskuuta ) , 1868
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 5. helmikuuta 1920( 1920-02-05 ) (51-vuotiaana)
Kuoleman paikka
Maa
Tieteellinen ala filosofiaa , roomalaista lakia ja sosiologiaa
Työpaikka
Alma mater Moskovan yliopisto (1889)
Akateeminen tutkinto Oikeustieteen tohtori (1898)
Akateeminen titteli emeritusprofessori (1917)
Tunnetaan uuskantilainen filosofi , roomalaisen oikeuden asiantuntija , sosiologi

Veniamin Mikhailovich Khvostov (1868-1920) oli venäläinen filosofi ja sosiologi. Rooman oikeuden tohtori, roomalaisen oikeuden tavallinen professori Moskovan yliopistossa.

Elämäkerta

Opettajan poika maakunnallisessa lukiossa, myöhemmin - syyttäjätoveri Simferopolin käräjäoikeudessa. Antiikin historioitsija M. M. Khvostovin vanhempi veli .

Hän valmistui Kertšin Aleksanteri Gymnasiumista kultamitalilla (1885) ja Moskovan yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta ensimmäisen asteen tutkintotodistuksella (1889). Professori N. P. Bogolepovin opiskelija .

Lähetetty ulkomaille (1893-1895). Hän puolusti diplomityönsä "Yrittää luonnehtia käsitteitä aequitas ja aequum jus klassisessa roomalaisessa oikeuskäytännössä" (1895). Hän opetti yliopistossa kurssia perhe- ja perintöoikeudesta sekä roomalaisesta velvoiteoikeudesta (vuodesta 1895). Hän puolusti väitöskirjaansa Rooman lain luonnolliset velvoitteet (1898) roomalaisen oikeuden tohtoriksi.

Ylimääräinen professori (1899), roomalaisen oikeuden laitoksen tavallinen professori (1901-1911) [1] . Vuoden 1911 alussa hän lähti yhdessä professoriryhmän kanssa Moskovan yliopistosta protestina opetusministeri L. A. Kasson yliopistovapauksien rajoittamista vastaan ​​(" Kasson tapaus "). Hän opetti korkeammilla naisten kursseilla ja Moskovan kansanyliopistossa. A. L. Shanyavsky . Moskovan psykologisen seuran puheenjohtaja , vuonna 1910 hän osallistui tieteellisen instituutin järjestämiseen "sosiaalipsykologian" laitoksen kanssa, mutta tätä projektia ei tuolloin toteutettu sodan puhkeamisen vuoksi. V. M. Khvostov, jolla oli erilaisia ​​kiinnostuksen kohteita, työskenteli historianfilosofian, yhteiskuntatieteen metodologian, etiikan, psykologian ja sosiologian kysymyksissä.

Hän palasi Moskovan yliopistoon Moskovan yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan siviilioikeuden ja siviiliprosessin laitoksen professorina (1917-1918), yhteiskuntatieteiden tiedekunnan oikeudellisen ja politiikan osaston professorina (1919-1920) . 1] . Sai kunniaprofessorin arvonimen [2] .

Kuuluessaan näkemyksissään vasemmistoliberaaleihin, perustuslaillisteisiin, V. M. Khvostov suhtautui kielteisesti vallankumoukseen sosiaalisten ristiriitojen ratkaisemisen muotona. Vuonna 1917 hän yritti luoda Moskovaan ensimmäisen sosiologisen profiilin venäläisen tieteellisen instituutin - Sosiaalipsykologian instituutin, josta tuli vuosina 1918-1920. filosofien ja yhteiskuntatieteilijöiden, mukaan lukien P. Sorokin , N. Berdjaev , B. Kistyakovsky , R. Vipper , I. Pokrovsky ja muut tämän ajan suuret ajattelijat, älyllisen viestinnän keskus.

Elämänsä viimeisellä vuosikymmenellä hän oli E. Durkheimin ja G. Simmelin seuraaja .

" Sotakommunismin " aikakauden tuhon aiheuttaman syvän masennuksen tilassa hän hirtti itsensä helmikuussa 1920 jättäen aikalaisen mukaan muistiinpanon: "Tämä on ainoa tapa päästä eroon neuvostovallasta" [ 2] .

Tytär - Vera Veniaminovna Khvostova .

Pääteokset

Muistiinpanot

  1. 1 2 Moskovan yliopiston lehdet .
  2. 1 2 Imperial Moscow University, 2010 , s. 792.

Kirjallisuus

Linkit