Hedervari (kuun kraatteri)

Hedervari
lat.  Hedervari

Lunar Rec -luotaimen kuva .
Ominaisuudet
Halkaisija74,1 km
Suurin syvyys3910 m
Nimi
EponyymiPeter Hedervari (1931-1984), unkarilainen geofyysikko. 
Sijainti
81°46′ eteläistä leveyttä sh. 85°36′ itäistä pituutta  / 81,77  / -81,77; 85.6° S sh. 85,6° E e.
TaivaankappaleKuu 
punainen pisteHedervari
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Hedervari-kraatteri ( lat.  Hédervári ) on suuri törmäyskraatteri Kuun näkyvän puolen etelänavan alueella (kraatterimaljan itäosa tulee Kuun toiselta puolelta ). Nimi annettiin unkarilaisen geofyysikon Peter Hedervarin (1931-1984) kunniaksi, ja Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni hyväksyi sen vuonna 1994. Kraatterin muodostuminen viittaa prenektaaseen aikaan [1] .

Kraatterin kuvaus

Hedervarin kraatterin reunan eteläosan peittää Amundsenin kraatteri . Sen muut lähimmät naapurit ovat lännessä oleva Swedbergin kraatteri; Halen kraatteri pohjois-koilliseen; Idelsonin ja Gunswindtin kraatterit idässä [2] . Kraatterin keskipisteen selenografiset koordinaatit 81°46′ S sh. 85°36′ itäistä pituutta  / 81,77  / -81,77; 85.6° S sh. 85,6° E g , halkaisija 74,1 km 3] , syvyys 3910 m [4] .

Hedervarin kraatteri on muodoltaan pyöreä ja tuhoutunut merkittävästi. Kraatterin kuilua tasoittaa ja leimaa monet pienet kraatterit, akselin eteläosa peittää Amundsenin kraatteri , pohjoisosan Amundsen C -satelliittikraatteri. Kulhon keskellä on massiivinen pyöreä huippu, josta länteen ulottuu matala harju.

Ennen oman nimensä saamista vuonna 1994 kraatterilla oli nimi Amundsen A (kraatterin läheisyydessä sijaitsevien ns. satelliittikraatterien merkintäjärjestelmässä, jolla on oma nimi).

Satelliittikraatterit

Ei mitään.

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ Kuun vaikutuskraatteritietokanta . Losiak A., Kohout T., O'Sulllivan K., Thaisen K., Weider S. (Lunar and Planetary Institute, Lunar Exploration Intern Program, 2009); päivittänyt Öhman T. vuonna 2011. Arkistoitu sivu .
  2. ↑ Hedervarin kraatteri LAC-144:llä.
  3. ↑ Kansainvälisen tähtitieteellisen liiton käsikirja
  4. ↑ John E. Westfallin Atlas of the Lunar Terminator, Cambridgen yliopisto. Press (2000)

Linkit