Tsitsianov, Ivan Davidovich

Ivan Davidovich Tsitsianov
rahti. პავლე დიმიტრის ძე ციციშვილი
Syntymäaika 11. marraskuuta 1865( 1865-11-11 )
Syntymäpaikka Tiflis , Venäjän valtakunta
Kuolinpäivämäärä 1936( 1936 )
Kuoleman paikka Moskova , Neuvostoliitto
Liittyminen  Venäjän valtakunta
Armeijan tyyppi jalkaväki
Sijoitus kenraalimajuri
Taistelut/sodat ensimmäinen maailmansota
Palkinnot ja palkinnot
Pyhän Yrjön ase Pyhän Yrjön ritarikunnan IV asteen Pyhän Vladimirin 4. luokan ritarikunta miekoilla ja jousella
Pyhän Annan 2. luokan ritarikunta miekoineen Pyhän Annan ritarikunta 3. luokka Pyhän Stanislausin ritarikunta 3. luokka

Prinssi Ivan Davidovich Tsitsianov ( georgiaksi პავლე დიმიტრის ძე ციციშვილი ; _ Ensimmäisen maailmansodan sankari .

Elämäkerta

Vuonna 1889 saatuaan yleissivistävän koulutuksen Tiflis Gymnasiumissa hän siirtyi Tiflisin sotilaskouluun , minkä jälkeen vuonna 1892 hänet ylennettiin toiseksi luutnantiksi ja vapautettiin Samurin 83. jalkaväkirykmenttiin . Vuonna 1896 hänet ylennettiin luutnantiksi ja vuonna 1900 esikuntakapteeniksi . Vuonna 1904 hänet ylennettiin kapteeniksi , komppanian komentajaksi.

Vuonna 1914 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi , joka osallistui ensimmäiseen maailmansotaan - Samurin 83. jalkaväkirykmentin pataljoonan komentajaksi. 13. toukokuuta 1916 hänet ylennettiin everstiksi . Vuodesta 1917 - 12. Siperiankivääridivisioonan 45. Siperiankiväärirykmentin komentaja [1] . 30. heinäkuuta 1917 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi [2] .

Hänet palkittiin korkeimmalla 26. elokuuta 1916 antamalla urheudesta Pyhän Yrjön ritarikunnan 4. asteen [3] :

Siitä, että taistelussa 29. syyskuuta 1914 pataljoonaa komentaessaan hän valloitti Vulka-Tyrzhinskin linnoituksen kylän energisellä hyökkäyksellä huolimatta saksalaisten talojen katoille asettamien konekiväärien tappavasta tulesta. Valtamalla kylän hän veti puoleensa suurimman osan vihollisen joukoista ja säilytti asemansa vihollisen rajuista hyökkäyksistä huolimatta, jotka ylittivät vihollisen, mikä helpotti iskua pääjoukkoihimme ja siten varmisti yleisen menestyksen. Saman päivän illalla havaittuaan 3 saksalaisten komppanian etenemisen patolle vangitakseen sen lähellä seisovan patterin ja sitten itse joen ylitykset. Veiksel ryntäsi välittömästi puolentoista joukon kanssa patojen luo, varoittaen saksalaisia ​​ja raa'alla kiväärin tulella lähietäisyydeltä pakoon vihollisen, pelastaen näin patterin väistämättömältä kuolemalta ja turvaamalla tärkeät joen ylitykset vangitsemiselta. Veiksel

7. armeijan käskyllä ​​nro 1888 21. marraskuuta 1917 hänelle myönnettiin St. George -ase urheudesta .

Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän asui Tbilisissä , myöhemmin Moskovassa. Hän kuoli vuonna 1936 Moskovassa.

Palkinnot

Muistiinpanot

  1. ↑ 45. Siperian kiväärirykmentti :: Armeijan rakenne . gwar.mil.ru. Käyttöönottopäivä: 9.11.2020.
  2. ↑ Volkov S. V. Venäjän valtakunnan kenraalit: Kenraalien ja amiraalien tietosanakirja Pietari I:stä Nikolai II:een: 2 osassa. - M .: Tsentrpoligraf , 2009. - T. 2 : L-Ya. - S. 690. - ISBN 978-5-227-02055-0 .
  3. ↑ Tsitsianov, Ivan Davidovich :: Palkintoasiakirjat :: Ensimmäinen maailmansota :: Pyhän Yrjön ritarikunta . gwar.mil.ru. Käyttöönottopäivä: 9.11.2020.

Kirjallisuus

Linkit