Chupin, Jakov Ivanovitš
| Jakov Ivanovitš Chupin | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 29. lokakuuta 1925 | ||||||
| Syntymäpaikka | Tjumenin alue | ||||||
| Kuolinpäivämäärä | 30. huhtikuuta 1991 (65-vuotias) | ||||||
| Kuoleman paikka | |||||||
| Liittyminen | Neuvostoliitto | ||||||
| Armeijan tyyppi | Konekiväärimiehistö | ||||||
| Palvelusvuodet | 1943-1945, 1945-1955 | ||||||
| Sijoitus |
 |
||||||
| Taistelut/sodat | Suuri isänmaallinen sota | ||||||
| Palkinnot ja palkinnot |
|
||||||
| Eläkkeellä |
suuri |
||||||
Yakov Ivanovich Chupin (29.10.1925, Tjumenin alue - 30.4.1991) - vanhempi kersantti , 312. kivääridivisioonan 1079. kiväärirykmentin konekivääriryhmän komentaja . Kunniaritarikunnan täysi kavaleri .
Elämäkerta
Syntynyt 29. lokakuuta 1925 Mizonovon kylässä Ishimskyn piirissä, Tyumenin alueella . Valmistunut 7 luokasta. Hän työskenteli kirjanpitäjänä kylässään XVII puoluekokouksen mukaan nimetyllä kolhoosilla.
Huhtikuussa 1943 hänet kutsuttiin puna-armeijaan , nuori mies ei ollut vielä 18-vuotias. Vararykmentissä hän sai konekiväärin erikoisalan. Suuren isänmaallisen sodan taisteluissa saman vuoden syksystä lähtien. Hän sai tulikasteen 8. marraskuuta 1943 ja haavoittui lievästi. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän palasi yksikköönsä, mutta joulukuussa hän haavoittui uudelleen. Tällä kertaa se oli vaikeaa ja hän joutui pitkäksi aikaa sairaalaan. Hän palasi rintamalle vasta keväällä 1944. Siitä ajasta voittoon asti hän taisteli osana 312. jalkaväkidivisioonan 1079. jalkaväkirykmenttiä konekiväärimiehistön komentajana. Neuvostoliiton / CPSU:n jäsen vuodesta 1944.
18. heinäkuuta 1944 murtautuessaan vihollisen puolustuksen läpi lähellä Garushan kylää Turya-joella, puna-armeijan sotilas Chupin miehistöineen maalaustelineestä konekiväärillä torjui 3 vihollisen hyökkäystä, osui 18 vastustajaan.
Heinäkuun 26. päivänä 1944 annetulla määräyksellä puna-armeijan sotilas Yakov Ivanovich Chupin sai kunnian 3. asteen ritarikunnan.
15. elokuuta 1944 Oblyasy Dvorskin kylän länsipuolella, torjuessaan vastahyökkäyksen, korpraali Chupin tuhosi monia vihollissotilaita raskaalla tulella. Kun ammukset loppuivat, hän heikensi vihollisen miehistöä kranaateilla. Tartuttuaan käyttökelpoisen konekivääriin hän jatkoi taistelua vangittujen aseiden kanssa. Hänen toimintansa aiheutti paniikkia vihollisen riveissä. Konekiväärimiehen rohkeus ja kekseliäisyys auttoivat hyökkääjiä valloittamaan tärkeän asutuksen ilman suuria menetyksiä.
Korpraali Chupin Yakov Ivanovitš sai 25. syyskuuta 1944 annetulla käskyllä kunnian ritarikunnan 2. asteen.
Taisteluissa Puławyn sillanpään laajentamiseksi Chupinin konekiväärimiehistö tuki aktiivisesti jalkaväkeä. Jouduimme torjumaan 7-8 vastahyökkäystä, jotka vastustajat tekivät päivän aikana. Taitavasti valitessaan paikan Chupin tuhosi useita kymmeniä vastustajia. Tällä kertaa hänelle myönnettiin Punaisen lipun ritarikunta .
Huhtikuun 17. päivänä 1945 taistelussa korkeuksista Schoenflisin kylän lähellä vanhempi kersantti Chupin osallistui 3 vihollisen vastahyökkäyksen torjumiseen. Hän edisti rohkeasti konekivääriään etulinjaan, tuhosi armottomasti vastahyökkäyksen vihollisen tuhoten yli 50 vastustajaa. Ylittäessään Mullen-joen vihollisen tulen alaisena hän lähetti konekiväärinsä toiselle puolelle ja tuhosi kolme ampumapistettä varmistaen siten kivääriyksiköiden onnistuneen ylityksen vesirajan yli. Huhtikuun 26. päivänä torjuessaan vihollisen vastahyökkäystä Petersdorfin kylässä Gross-Schauenissa Chupinin miehistö tuhosi kaksi jalkaväkiryhmän ampumapaikkaa. Kaiken kaikkiaan 16. huhtikuuta - 28. huhtikuuta 1945 käytyjen taisteluiden aikana hän laskelmiensa mukaan poisti yli 150 vastustajaa.
Murtattuaan vihollisen puolustuksen Oderilla 69. armeija osallistui ryhmän likvidointiin Berliinin kaakkoispuolella. Ja Berliinin operaation lopussa hän saavutti Elben Magdeburgin alueella. Täällä konekivääri Chupin lopetti taisteluuransa.
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 15. toukokuuta 1946 päivätyllä asetuksella ylikersantti Chupin Yakov Ivanovitš sai kunnian 1. asteen ritarikunnan esimerkillisestä komentotehtävien suorittamisesta taisteluissa hyökkääjiä vastaan. Hänestä tuli kunnian ritarikunnan täysi kavaleri.
Sodan jälkeen hän jatkoi palvelemista armeijassa, valmistui sotakoulusta, hänestä tuli upseeri-poliittinen työntekijä. Vuonna 1955 hänet siirrettiin reserviin majurin arvolla.
Hän jäi asumaan Kirovogradin kaupunkiin. Hän kouluttautui peltisepiksi, oppi nopeasti itselleen uuden ammatin. Samaan aikaan hän opiskeli iltakoulussa, valmistui siitä kultamitalilla. Jatkaessaan opintojaan hän valmistui Kirovogradin maataloustekniikan instituutista . Hän työskenteli monta vuotta Kirovogradin yrityksissä - liikkeen teknologisen toimiston päällikkönä, vanhempi tekniikan johtaja, laadunvalvontaosaston johtaja, vt. pääinsinööri. Kuollut 30. huhtikuuta 1991. Hänet haudattiin ikuisen kirkkauden panteoniin Kirovogradissa.
Hänelle myönnettiin Punaisen lipun ritarikunta , Isänmaallisen sodan 1. asteen ritarikunta, Punainen tähti , 3. asteen kunniamerkki ja mitalit.
Linkit
- Jakov Ivanovitš Chupin . Sivusto " Maan sankarit ". Haettu: 1.9.2014.
Kirjallisuus
- Kolmen asteen kunniakirjan kavaleri: lyhyt elämäkertasanakirja / Ed. toim. College D.S. Sukhorukov . - M .: Military Publishing House , 2000. - 703 s. - 10 000 kappaletta. — ISBN 5-203-01883-9 .
- Roshchin I. I. Sotilaan kunnia. Kirja 7. M., 1988