| Shahriyar | |
|---|---|
| persialainen. شهریار | |
| Kuningas Shahriyar armahti kuningatar Shahrazadin | |
| Taideteoksia | " Tuhat ja yksi yö " |
| Lattia | Uros |
| Sijoitus | kuninkaiden kuningas |
| Ammatti | Persian, Intian ja Kiinan hallitsija |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Shahriyar ( persiaksi شهریار ) on fiktiivinen hahmo , Tuhannen ja yhden yön ( Alif Laila wa-Laila ) -tarinasarjan avainhenkilö , jolle Scheherazade kertoo tarinoita välttääkseen teloituksen.
Ensimmäinen osa nimessä Shahriyar "shah" vastaa arvonimeä "kuningas" (hallitsija), ja kokoelman tekstissä sankarin isä kutsutaan " kuninkaiden kuninkaaksi " [1] , Persian kuninkaaksi . , Intia ja Kiina , kuten myöhemmin Shahriyar itse [2] . Fiktiivisen hahmon nimi ei ole tämän dynastian todellisten historiallisten edustajien nimissä. M. A. Salier totesi: "Kuningas Shakhriyarin sisällyttäminen heidän joukkoon on runollinen anakronismi, jota on monia "1001 yössä"" [3] . Hän oli kuitenkin Sassanidien - dynastian, johon Shahriyar kuului - aikana Shahanshah Khosrov II :n poika ja viimeisen zoroastrilaisen Shahanshah Yazdgerd III :n isä .
"Tuhat ja yksi yö" kehystys alkaa sanoilla "Tarina kuningas Shahriyarista ja hänen veljestään" [4] ja päättyy "Tarina kuningas Shahriyarista ja Shahrazadista" [5] , jossa Shahriyar ja Shahrazad esitellään päähenkilöt. Kokoelman alussa lukijan eteen ilmestyy verinen despootti [2] . Shahriyarin nuorempi veli - Shahzeman ( persiaksi شاهزمان ; Shahzaman Šāhzamān, Shâhzamân [2] ) hallitsi Samarkandia [1] .
Hallittuaan 20 vuotta, Shahriyar lähetti visiirin Samarkandiin kutsumaan veljensä kylään monien vuosien eron jälkeen. Shahzaman lähti matkalle, mutta palasi palatsiin unohdetun asian takia ja löysi vaimonsa sängystä mustan orjan kanssa [1] [2] . Hallitsija, vihan valtaamana, tappoi molemmat [6] . Muistot petoksesta piinasivat Shahzamania Shahriyarin palatsissa. Hän ei juonut, ei syönyt, ei kyennyt iloitsemaan ja olemaan iloinen. Kerran, menmättä metsästämään veljensä kanssa, hän näki ikkunasta, kuinka Shahriyarin vaimo kietoutui syliinsä mustan orjan kanssa [6] . Sen jälkeen hän lopetti ruoan kieltämisen ja kertoi pian Shahriyarille tapahtuneesta. Siksi kaikkivoipa hallitsija, joka oli menettänyt uskonsa naisten uskollisuuteen välttääkseen häpeän, päätti ottaa neitsyitä vaimokseen yhdeksi yöksi ja teloittaa jokaisen heistä aamulla [7] [8] .
Kolmen vuoden kuluttua yksikään viaton tyttö ei jäänyt valtakuntaan. Siksi, kun kuningas oli käskenyt visiiriä tuomaan toisen neitsyen, tämä palasi kotiin sorrettuna ja masentuneena. Isänsä tilan nähdessään hänen vanhin tyttärensä Scheherazade, joka "luki kirjoja, kronikkeja ja muinaisten kuninkaiden elämää ja legendoja menneistä kansoista, ja hän, sanotaan, keräsi tuhat kronikkakirjaa muinaisista kansoista, entisistä kuninkaista ja runoilijat", ilmoittautui vapaaehtoiseksi pelastamaan muslimeja, ja hänestä tuli Shahriyarin vaimo [6] [9] . Kun Shahriyar otti Scheherazaden haltuunsa, hänen nuorempi sisarensa Dunyazada [10] ( Dunyâzâd, Dînâzâd, Dînârzâd [9] ) pyysi siskoaan kertomaan tarinan yön yli. Siitä lähtien joka ilta Shahrazada alkoi kertoa Shahriyarille tarinoita yhdellä ensimmäisistä cliffhanger - tekniikan käytöstä kirjallisuudessa : koska hän pystyi puhumaan vain öisin, Shahrazade toi joka kerta, sallitun ajan lopussa, uuden juonen. tarinan juonittelusta. Viehättävien ja viihdyttävien tarinoiden kantama kuningas ei kiirehtinyt teloittamaan seuraavaa vaimoaan.
Viimeisessä osassa "Kuningas Shahriyarista ja Scheherazadesta" Scheherazade toi kuninkaalle kolme poikaa, joista "yksi käveli, toinen ryömi ja kolmas imi rintaansa" [11] , jotka syntyivät yötarinoiden aikana. , pyysi häneltä armoa: ”Oi ajan kuningas, nämä ovat sinun poikasi, ja toivon sinulta, että vapautat minut tappamasta näiden lasten vuoksi. Jos tapat minut, nämä lapset jäävät ilman äitiä eivätkä löydä naista, joka kasvattaisi heidät hyvin!" Ja sitten kuningas itki ja painoi lapset rintaansa vasten ja sanoi: "Oi Shahrazad, vannon Allahin kautta, armahdin sinua ennen kuin nämä lapset ilmestyivät, koska näin, että olit siveä, puhdas, jalo ja Jumala- peläten. Allah siunatkoon sinua, isääsi, äitiäsi, juuriasi ja oksaasi. Kutsun Allahia todistajaksi, että olen vapauttanut sinut kaikesta, mikä voi vahingoittaa sinua” [12] .
I. M. Filshtinskyn mukaan ennen kokoelman ilmestymistä kehystävää novellia sisältävää sävellystä ei löytynyt muiden kansojen kirjallisuuksista, mutta se on perinteinen intialaisessa kansanperinteessä ja muinaisessa Intian kirjallisuudessa [8] . Kehystarinan alkuperästä tiedetään vähän, mutta näyttää erittäin todennäköiseltä, että se on lainattu sanskritin lähteistä [9] .