Max Schede | |
---|---|
Saksan kieli Max Schede | |
Syntymäaika | 7. tammikuuta 1844 [1] |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 31. joulukuuta 1902 [1] (58-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Maa | |
Työpaikka | |
Alma mater | |
Akateeminen tutkinto | tohtori |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Max Schede ( saksaksi Max Schede ; 7. tammikuuta 1844 , Arnsberg - 31. joulukuuta 1902 , Bonn ) oli saksalainen kirurgi, opettaja ja lääketieteen kirjailija, kustantaja, lääketieteen professori Hampurissa ja Bonnissa. Pidetään yhtenä saksalaisen antiseptisen tutkimuksen edelläkävijöistä.
Syntynyt arvostetun asianajajan perheeseen. Vuodesta 1862 hän opiskeli lääketiedettä Hallen , Heidelbergin ja Zürichin yliopistoissa . Vuonna 1866 hän valmistui lääketieteen tohtoriksi ja samana vuonna sotilaskirurgina kutsuttiin rintamalle Itävallan ja Preussin sodan syttyessä . Demobilisoinnin jälkeen hän palasi Halleen ja ryhtyi Richard von Volkmannin assistentiksi , jota pidettiin yhtenä modernin kirurgian perustajista Saksassa. Ranskan ja Preussin sodan aikana 1870-1871 hän johti kenttäsairaalaa. Vuonna 1872 hän puolusti habilitaatiotutkielmansa ja samasta ajasta vuoteen 1875 asti hän oli kirurgian apulaisprofessori Hallessa ja vuosina 1875-1880 hän johti Friedrichshainin Berliinin kaupungin sairaalan kirurgista osastoa . Vuonna 1880 hän sai Pietarin kaupungin sairaalan kirurgisen osaston ylilääkärin viran. George Hampurissa. Tähän kaupunkiin hänen ponnistelullaan perustettiin Eppendorfin yliopistollinen sairaala, jossa hän johti kirurgista osastoa vuonna 1888. Vuonna 1895 hän siirtyi Bonnin yliopiston kirurgian johtajaksi .
Tärkeimmät teokset: "Weitere Beiträge zur Behandlung von Gelenkkrankheiten mit Gewichten" (Langenbeckin arkistossa, XII, 1871); "Ueber die tiefen Atherome des Halses" (ib., xiv, 1872); Ueber Hand- und Fingerverletzungen (R. Volkmannin teoksessa Samml. klin. Vorträge, 1871); "Symbolae ad helcologiam" (Galle, 1872); "Ueber die forcirte Taxis bei Brucheinklemmungen" ("Centralbl. für Chir.", 1874); Ueber Gelenkdrainage (julkaisussa Verhandl. der Deutschen Geselsch. für Chir., 1874); Mittheilungen aus der chir. Abtheilung des Berliner stadt. Krankenhauses im Friedrichsham" (Leipzig, 1878); "Die operative Behandlung der Harnleiterscheidenfisteln" ("Centralbl. für Gynäkol.", 1881); "Zur Frage von der Jodoformvergiftung" ("Centralbl. für Chir.", 1882); "Allgemeines über Amputationen, Exarticulationen und künstliche Glieder" (julkaisussa v. Pitha und Billroth's Handb. der allgem. und spec. Chir., 1882, osa II). Lisäksi hän perusti yhdessä Lesserin ja Tillmannin kanssa lehden "Centralblatt für Chirurgie" vuonna 1874 ja toimitti sitä vuoteen 1880 [2] .
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
---|---|---|---|---|
|