| Tie kommunismiin | |
|---|---|
| Erikoistuminen | koulutusta ja valistusta |
| Jaksoisuus | 1 kerta kuukaudessa |
| Kieli | venäjä (1921-1923), venäjä ja ukraina (1924), ( ukraina (1925) |
| Toimituksellinen osoite | Kharkova |
| Perustajat | Ukrainan SSR:n Narkompros |
| Maa | Neuvostoliitto Ukrainan SSR |
| Kustantaja | Ukrainan SSR :n Glavpolitprosvet |
| Julkaisuhistoria | 1921-1925 _ _ _ |
| Äänenvoimakkuus | 2-5 tuhatta kappaletta. |
"Tie kommunismiin" ( ukrainaksi - "Polku kommunismiin") on ukrainalainen kuukausilehti , joka julkaistiin vuosina 1921-1925 Harkovissa .
Ukrainan SSR:n Glavpolitprosvetan urut , ensimmäinen ammatillinen aikakauslehti koulun ulkopuolisen koulutuksen työntekijöille Neuvosto-Ukrainassa. Vuosina 1921-1923 sen nimi oli "Polku kommunismiin" (toim. V. Bukhartsev, N. Efimov), vuonna 1924 se muutti nimensä "Tie kommunismiin". Se julkaistiin vuonna 1924 venäjäksi All-Ukrainan State Publishing Housessa; vuonna 1924 - ukrainaksi ja venäjäksi Shlyakh osviti -kustantamossa Ukrainan SSR:n koulutuksen kansankomissariaatissa. Ukrainankielisten artikkeleiden osuus lehdessä vuoden 1924 aikana kasvoi vähitellen: numerossa 1 niitä oli 35 %, numeroissa 6-7 - 92 %. Yhteensä 75 % artikkeleista julkaistiin vuonna 1924 ukrainaksi. Levikki vaihteli 2-5 tuhannen kappaleen välillä.
Lehden numerossa 1 julkaistussa toimituksellisessa ohjelmassa todettiin, että lehden päätehtävänä on kerätä, tallentaa, tutkia paikallisia kokemuksia, poliittisen kasvatustyön menetelmien tieteellistä kehittämistä kaupungin, kylän, ammattiliittojen ja Suomen olosuhteissa. armeija, luomalla yhteyksiä "poliittisten instituutioiden, poliittisten valistajien, jäsenten työläisten sekä puna-armeijan ja maaseutuklubien välille.
Lehden rakenne muuttui useita kertoja, mutta sellaiset osat kuin "Yleinen" (teoreettiset materiaalit), "Virallinen", "Kenttätyö", "Kirjastotyö" olivat pysyviä.
Lehti pohdiskeli 1920-luvulle tärkeitä kysymyksiä kirjaston roolista ja asemasta uudessa yhteiskunnassa, yhtenäisen kirjastoverkoston muodostumisesta, työstä lukijoiden kanssa jne. Lukijoiden koostumuksen ja tarpeiden tutkimisen ongelmat, koulutustavat kirjaston henkilöstöstä keskusteltiin erityisesti keskustelun muodossa psykologian ja pedagogiikan menetelmien soveltamisesta kulttuuri- ja kasvatustyössä (johon sisältyi kirjastojen toiminta), lukemisen johtamisesta erillisinä sosiaalisina ryhminä ja yksilöllisesti. Erityistä huomiota kiinnitettiin maaseudun lukijapalveluiden järjestämiseen, erityisesti lukutaloihin ja liikkuviin kirjastoihin. Samaan aikaan kysymystä kokoelmien koostumuksesta, kirjastojen hankinnasta pohdittiin epäsuorasti, tuolloin relevanttia luetteloiden järjestämisen ongelmaa yleisissä kirjastoissa ei juuri paljastettu. Kirjastojen toiminnan ideologiseen suuntautumiseen kiinnitettiin paljon huomiota.
Lehden sivuilla käytiin keskustelua kirjaston paikasta koulutusalalla. Ukrainan SSR:n poliittisen koulutuksen pääosaston edustajat (M. Gepner, L. Lurie, Y. Gailis ym.) puolustivat näkemystä, jonka mukaan "kirjastot ovat muodoltaan ja menetelmiltään vanhentuneita, ovat eläneet itsensä ikääntyneinä eikä niiden pitäisi olla itsenäisinä olemassa. instituutiot”, he ovat osa klubin työtä, joten heidän verkostonsa tulisi luoda toiseksi seuraverkoston mukaisesti. Kirjastoverkoston riippumattomuuteen liittyvän kannan otti I. Vugman. Ukrainan SSR:n pääpoliittisen koulutuksen osaston edustajien ajatus (silloin), jonka Y. Gailis julkaisi julkaisuissa "Ukrainan SSR:n poliittisten talletusten yksi kokonaismitta" ja "Oikeakirjasto" Ukrainassa”, voitti.
Tunnetut Harkovin kirjastonhoitajat B. Borovich julkaisivat aktiivisesti lehdessä (artikkelit "Elävän bibliografian illat", "Uusi lukija ja kirjasto", "Kirjastotyö kentällä"), O. Prozorovskaja ("Kirjasto vuonna maaseutu", "Vallankumoukselliset lomat kirjastossa", "Leninin käskyt ja kirjasto").
Vuonna 1925 lehden perusteella luotiin kaksi erillistä aikakauslehteä - " Selyansky Budinok " ja "Working Club", jotka oli osoitettu vastaavasti maaseutukomiteoille ja kaupungin kulttuurilaitoksille.