Spüller, Eugene

Eugene Spüller
fr.  Eugene Spuller
Ranskan ulkoministeri
22. helmikuuta 1889 - 17. maaliskuuta 1890
Hallituksen päällikkö Tirard, Pierre Emmanuel
Edeltäjä René Goblet
Seuraaja Aleksanteri Ribot
Syntymä 8. joulukuuta 1835( 1835-12-08 ) [1] [2]
Kuolema 23. heinäkuuta 1896( 1896-07-23 ) [1] [3] [2] (60-vuotiaana)
Hautauspaikka
Lähetys
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa
Wikilähde logo Työskentelee Wikisourcessa

Eugène Spüller (1835-1896), ranskalainen poliitikko.

Hän oli asianajaja Pariisissa ja osallistui kiihkeästi radikaaleihin lehtiin; imperiumin viimeisinä vuosina hänestä tuli läheinen Gambetta , jonka henkilökohtainen sihteeri hän oli diktatuurinsa aikana. Vuonna 1876 hänet valittiin edustajainhuoneeseen; vuonna 1892 hän siirtyi senaattiin.

"Suuressa ministeriössä" Gambetta 1881-82. Spüller oli apulaisulkoministeri; vuonna 1887 hän oli opetus- ja kulttiministeri Rouvierin kabinetissa , vuosina 1889-90 - ulkoasiainministeri Tiraran toisessa kabinetissa vuosina 1893-94. - jälleen opetusministeri Casimir Perrierin kabinetissa .

Kuten suurin osa Gambettan kannattajista, Spüller siirtyi vähitellen enemmän tai vähemmän ääriradikaalien leiristä maltillisten, jopa konservatiivisten republikaanien leiriin. Helmikuussa 1894 Spüller selitti helmikuussa 1894 pyyntöön kumota Saint-Denisin pormestarin kielto järjestää juhlallisia uskonnollisia kulkueita kaduilla, että aikojen vaatimukset olivat muuttumassa ja opportunismi, jota hän oli aina ollut. jää, vaati 15 vuotta sitten kirkon erottamista valtiosta, mutta tällä hetkellä saa hänet pyrkimään sovintoon kirkon kanssa; hän ei ole hylännyt vapaa-ajattelijan vakaumusta, mutta hänen mielestään on keskinäisen suvaitsevaisuuden aika, eikä kamppailua katolisen kirkon kanssa enää tarvita.

Spüllerin lukuisista teoksista tärkeimmät ovat:

Muistiinpanot

  1. 1 2 http://www.senat.fr/senateur-3eme-republique/spuller_eugene0548r3.html
  2. 1 2 Eugène Spuller // Sycomore  (ranska) / Assemblée nationale
  3. 1 2 http://gallica.bnf.fr/ark:/12148/bpt6k120566j/f400
  4. Moiroux J. Le cimetière du Père-Lachaise  (ranska) - Paris : 1908. - s. 175.

Kirjallisuus