Erfurtin huippukokous ( saksaksi: Erfurter Gipfeltreffen ) on DDR :n ja FRG :n hallitusten päämiesten ensimmäiset neuvottelut , jotka pidettiin 19. maaliskuuta 1970. Erfurtin tapaaminen merkitsi DDR:n ja FRG:n lähentymisen alkua Uuden Ostpolitikin puitteissa , sillä ei ollut konkreettisia tuloksia, mutta sillä oli suuri symbolinen merkitys.
1940-luvun lopun jälkeen, jolloin Saksan demokraattinen tasavalta ja Saksan liittotasavalta perustettiin toisen maailmansodan lopussa, näiden kahden osavaltion välillä ei ole ollut diplomaattisia suhteita. Hallstein -doktriinin mukaan Länsi-Saksa vaati koko Saksan yksinedustusta kansainvälisellä tasolla. Siksi "saksalaisten" suhteita liittokansleri Willy Brandtin ja DDR:n pääministerin Willy Shtofin kokouksessa suunniteltiin kehittää taloudellisella ja sosiaalisella alalla.
Erfurter Hof -hotellin seinien sisällä pidetty Erfurtin huippukokous herätti koko maailman huomion. Noin viisisataa toimittajaa 42 maasta akkreditoitiin neuvotteluihin. 19. maaliskuuta 1970 Willy Brandt ilmestyi hotellin ikkunaan vastauksena tuhansien DDR:n kansalaisten kutsuun, jotka olivat kokoontuneet hotellin ikkunoiden alle ja laulaneet kuorossa: "Willy Brandt ikkunaan!". Myöhemmin Willy Brandt kutsui muistelmissaan "Erfurtin päivää" elämänsä tunnetuimmaksi päiväksi.