| Heettiläinen pyhäkkö | ||
| Yazylykaya | ||
|---|---|---|
| kiertue. YazIlIkaya | ||
| 40°01′30″ s. sh. 34°37′58″ itäistä pituutta e. | ||
| Maa | ||
| Sijainti | Chorum | |
| Perustamispäivämäärä | 13. vuosisadalla eaa e. | |
|
|
||
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | ||
Yazylykaya ( turk . Yazılıkaya - maalattu kallio) on heettiläinen pyhäkkö kallioissa lähellä Bogazkoyta Anatolian tasangon keskiosassa ( Turkki ).
Sen löysi ranskalainen tiedemies Charles Texier vuonna 1838. Tutkittu vuosina 1838-1839. Ranskalainen tutkija Emmanuel Laroche salasi ja luki Yazylykay-kirjoitukset vuosina 1952-1969.
Varhaisimmat osat kompleksista ja vanhimmat esimerkit Yazylikayan kaivauksissa löydetystä keramiikasta ovat peräisin 1400-luvulta eKr. e., mutta jumalien päärakennukset, kirjoitukset, veistokset ja reliefit luotiin toiseksi viimeisenä heettiläisen kuninkaan Tudhalia IV :n aikana vuosina 1250 - 1220 eaa. e.
Yazylikaya koostuu keskushuoneesta, johon on kiinnitetty samantyyppinen temppeli kuin heettiläisen valtakunnan pääkaupungin Hattusasin temppelit , ja sivuhuoneesta, jossa on kuvia useista nimettömistä jumalista ja demoneista . Tämä sivuhuone on koko pyhäkön vanhin osa, joka luotiin jo ennen Tudhaliya IV:n hallitusta. Se rakennettiin toistuvasti uudelleen heettiläisen valtakunnan loppuun asti, jolloin rakennuksen sisäänkäynnille kaiverrettiin leijonapäisten demonien hahmoja.
Yazylykayan temppelin keskiosassa hurrilainen jumalien panteoni on kuvattu kallioilla: myrskyjumala Teshub lähellä olevien jumalien seuralla, hurrilainen Ishtar - Shavushka , kuun ja auringon jumalat ja muut. Kirjoitukset, jotka sisältävät hurrilaisia jumalien nimiä ja joitain muita hurrilaisia sanoja, on tehty heettiläisillä ( luvialaisilla ) hieroglyfeillä .
Viimeiset heettiläiset kuninkaat käyttivät Yazilikayan pyhäkköä ja temppeliä hurrilaista alkuperää olevan dynastiansa hautajaiskultin suorittamiseen. Yazylykaya on vaikuttavin esimerkki monumentaalisesta tyylistä, jolle on tunnusomaista Vähä-Aasian hurrilaisten ja luwilaisten elementtien yhdistelmä, ja se jatkui Etelä-Vähän Aasian ja Syyrian taiteessa heettiläisen valtakunnan tuhon jälkeen.