3. ratsuväedivisioona (Wehrmacht)


3. ratsuväedivisioona
Vuosia olemassaoloa 23. helmikuuta - 8. toukokuuta 1945
Maa Saksa
Alisteisuus Wehrmacht
Mukana Wehrmacht
Tyyppi ratsuväen divisioona
väestö 2 ratsuväkirykmenttiä, tykistörykmentti, 5 pataljoonaa, sapöörilentue, 11 317 henkilöä
Sodat Toinen maailmansota
Osallistuminen Unkari,
Itävalta
komentajat
Merkittäviä komentajia Peter von der Gröben

3. ratsuväedivisioona ( saksa:  3. Kavallerie-Division ) oli Wehrmachtin yksikkö natsi-Saksan aikana . Luotu 3. ratsuväen prikaatin pohjalta.

Jaostohistoria

3. ratsuväedivisioona oli seuraaja 3. ratsuväkiprikaatille, jonka maavoimien korkea johto (OKH) loi 15. helmikuuta 1944 itärintamalla jo olemassa olevista ratsuväkirykmenteistä "Pohjoinen", "Keskus", "Etelä" ja muut moottoroidut ja tankkiyksiköt [1] . Vasta muodostettua 3. ratsuväen prikaatia käytettiin vuonna 1944 itärintaman keskiosassa Neuvostoliiton kesähyökkäystä vastaan ​​Valko-Venäjällä, ja se kärsi merkittäviä tappioita. Lyhyen tauon jälkeen elokuussa 3. ratsuväen prikaati otti puolustusasemiin Länsi-Bugin ja Narew'n alueilla . Joulukuussa hänet siirrettiin Balaton -järven alueelle , Unkariin , ja hän osallistui yrityksiin vapauttaa piiritetty saksalainen Budapest - ryhmä.

23. helmikuuta 1945 3. ratsuväen prikaati, ilman lisävahvistuksia, nimettiin uudelleen 3. ratsuväedivisioonaksi [1] . Maaliskuussa 1945 divisioona osallistui Wehrmachtin " kevään heräämisen " hyökkäykseen. Hyökkäyksen epäonnistumisen jälkeen divisioona vetäytyi Itävaltaan ja antautui Grazin alueelle .

Divisioona on olemassaolonsa alusta lähtien aina taistellut yhdessä 4. ratsuväedivisioonan kanssa osana 1. ratsuväkijoukkoa [1] .

Osaston kokoonpano

3. ratsuväen prikaati - 3. ratsuväedivisioona
  • 31. ratsuväkirykmentti
  • 32. ratsuväkirykmentti
  • 869. tykistörykmentti
  • 3. raskaan ratsuväen pataljoona
  • 69. tiedustelupataljoona
  • 69. rynnäkkötykkipataljoona
  • 69. ratsuväen signaalipataljoona
  • 69. turvapataljoona
  • 69. insinöörilentue

Komentajat

3. ratsuväen prikaati

3. ratsuväedivisioona

Palkinnot

Nimi Palkinto päivämäärä Sijoitus Alajako
Boeselager, Georg von [2] Rautaristin ritariristi tammenlehdillä ja miekoilla (nro 114) 28. marraskuuta 1944 everstiluutnantti 3. ratsuväen prikaatin komentaja
Gollert-Hansen, Hans-Detlef [2] Rautaristin ritariristi tammenlehdillä (nro 699) 14. tammikuuta 1945 kapteeni 2. pataljoonan komentaja, 31. ratsuväkirykmentti
Friedrich, Gustav [2] Rautaristin Ritariristi 11. maaliskuuta 1944 kapteeni 6. lentueen komentaja, 31. ratsuväkirykmentti
Köhler, Hans-Joachim [2] Rautaristin Ritariristi 5. maaliskuuta 1945 kapteeni 1. pataljoonan komentaja, 31. ratsuväkirykmentti
Schwanbeck, Walter [2] Rautaristin Ritariristi 5. lokakuuta 1944 aliupseeri Ryhmän johtaja, 6. laivue, 31. ratsuväkirykmentti
Eikmeier, Hans [2] Rautaristin Ritariristi 30. syyskuuta 1944 kapteeni 2. pataljoonan komentaja, 31. ratsuväkirykmentti
Knobloch, Leo [2] Rautaristin Ritariristi 30. syyskuuta 1944 aliupseeri 32. ratsuväkirykmentin 1. laivueen hallintoosaston komentaja
Schneider, Wilhelm [2] Rautaristin Ritariristi 30. huhtikuuta 1945 vääpeli 32. ratsuväkirykmentin 2. divisioonan päämajalentueen hyökkäysryhmän komentaja
Syrovy, tammikuu [2] Rautaristin Ritariristi 30. huhtikuuta 1945 aliupseeri Ryhmän johtaja 3. lentueessa, 32. ratsuväkirykmentti
Bose, Georg [2] Rautaristin Ritariristi 21. syyskuuta 1944 luutnantti 177. rynnäkkötykkipataljoonan 1. pataljoonan komentaja

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 Rolf Stoves: Die gepanzerten und motorisierten deutschen Großverbände 1935-1945. Ed. Dörfler im Nebel-Verlag, Eggolsheim 2003, ISBN 3-89555-102-3 , s. 282-284
  2. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Veit Scherzer: Ritterkreuzträger 1939-1945 , Scherzers Militaer-Verlag, ISBN 978-3-938845-17-2 S. 187ff

Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Bibliografisissa luetteloissa