David Geffen Hall ( eng. David Geffen Hall , moderni nimi vuodesta 2015; vuosina 1962-1974 Philharmonic Hall, eng. Philharmonic Hall , 1974-2015 Avery Fisher Hall, eng. Avery Fisher Hall ) on konserttitalo New Yorkissa . Osa Lincoln Centerin kulttuurikompleksia . Salin kapasiteetti on 2738 paikkaa. David Geffen Hall on New Yorkin filharmonikkojen koti .
Salin on suunnitellut Max Abramowitz , ja se rakennettiin ja avattiin vuonna 1962 Carnegie Hallista eronneen New Yorkin filharmonikkojen filharmonikoiden saliksi . Vuonna 1974 sali nimettiin liikemies ja hyväntekijä Avery Fisherin mukaan (ns. Avery Fisher Hall). Vuonna 2015 sali nimettiin liikemies ja hyväntekijä David Geffenin mukaan [1] .
Periaatteessa David Geffen Hallia käytetään salina erilaisiin sinfoniakonsertteihin. New Yorkin filharmonikkojen lisäksi täällä ovat esiintyneet Lontoon sinfoniaorkesteri , Rotterdamin filharmoninen orkesteri , Mariinsky Theatre Orchestra ja monet muut kuuluisat sinfoniaorkesterit.
Lisäksi David Geffen Hallia käytetään erilaisiin tapahtumiin, jotka eivät liity akateemiseen musiikkiin. Esimerkiksi tätä salia vuokrataan usein lukion ja yliopiston valmistuneiden valmistujaisjuhlia varten. Hääkulkueet eivät myöskään ole harvinaisia täällä. Toisinaan yleisön yleisradio tai CBS-televisioverkko lähettää tapahtuman auditoriosta. Tammikuun 22. päivänä 1967 Simon ja Garfunkel äänittivät live-albuminsa Live in New Yorkissa näiden seinien sisällä . Ja 16. helmikuuta 1975 Queen - ryhmä antoi 2 konserttia täällä [2] .
Hallin sisäisen akustiikan suunnitteluun palkattiin akustinen konsulttiyritys BBN. Kertyneen suunnittelukokemuksen, olemassa olevien konserttisalien ja akustiikan analyysin perusteella BBN suositteli, että sali suunnitellaan "kenkälaatikoksi", jonka sivut ovat ahtaat ja yhdensuuntaiset (samanlainen kuin Bostonin sinfoniahallissa), jonka mahdollinen istumatila on enintään 2400 katsojaa... Aluksi projektidokumentaatio valmistui suositusten mukaisesti ja yhteisymmärryksessä BBN:n kanssa. New York Herald Tribune käynnisti kuitenkin kampanjan uuden hallin kapasiteetin lisäämiseksi. Hallin kapasiteettia lisättiin lopulta, mutta nämä muutokset vaikuttivat huonosti sen akustiikkaan [3] .
Philharmonic Hall avattiin 23. syyskuuta 1962 New Yorkin filharmonikkojen Leonard Bernsteinin ja oopperatähtien, kuten Eileen Farrellin ja Robert Merrillin , esiintyessä . CBS lähetti television suorana lähetyksenä . Ensimmäisellä konserttiviikolla esiintyi erityisesti kutsuttuja vieraita Bostonista, Philadelphiasta ja Clevelandista. Useita toimittajia[ kuka? ] , joita sali kritisoi voimakkaasti, kun taas ainakin kaksi heistä[ kuka? ] kehui akustiikkaa.
Hallin akustiikkaa on yritetty korjata useaan otteeseen. Ne kuitenkin päättyivät epäonnistumiseen, joten 1970-luvulla se päätettiin rekonstruoida. Uuden projektin suunnitteli tunnettu akustikko Cyril Harris yhteistyössä arkkitehti Philip Johnsonin kanssa . Hallin remontin jälkeen akustiikka parani, mutta aiheutti edelleen kritiikkiä.
Kapasiteetti oli suurempi (noin 2 600 paikkaa), mutta katto oli korkea ja lisäsi jälkikaiunta-aikaa huomattavasti. Bassot heikkenivät luonnollisesti ja matalakieliset instrumentit vahvistuivat [4] .
Näiden puutteiden kompensoimiseksi seiniin suunniteltiin useita kiilanmuotoisia reunuksia. Heidän oli autettava keräämään ääntä lavan eri osista ja jakamaan se tasaisesti koko saliin.
Tämän akustisen uudelleensuunnittelun viimeisteli John Bergeyn arkkitehtitoimisto. Valittiin erikoismateriaaleja, joiden sisäpuoli oli täytetty 3 tuumalla lasikuitua tärinän vaimentamiseksi. Nämä "tyynyiksi" kutsutut komponentit koostuvat noin 30 000 pienestä kielekkeestä, jotka on leikattu erikseen kuutioiksi, liimattu ja kiinnitetty mekaanisesti. Näiden tyynyjen päätarkoituksena on tarjota mahdollisimman suuri taitekyky mahdollisille pinnoille. Näiden tyynyjen yläpuolella oli sisään vedettävät himmeälasihyllyt, jotka lisäsivät akustista ohjausta ja säätöä.
Hallin akustiikkaan liittyvät jatkuvat ongelmat pakottivat lopulta New Yorkin filharmonikkojen pohtimaan fuusiota Carnegie Hallin kanssa vuonna 2003 [5] [6] , mutta suunniteltu fuusio ei koskaan toteutunut [7] .
Kesäkuussa 2006 The New York Timesissa julkaistun raportin mukaan kunnostusta suunniteltiin kesällä 2009, joka myöhemmin viivästyi ja siirrettiin vuoteen 2010. Toistaiseksi sitä ei ole tapahtunut.