De re militari | |
---|---|
| |
Genre | essee |
Tekijä | Vegetius |
Alkuperäinen kieli | latinan kieli |
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | 5. vuosisadalla |
De re militari ("Sotaasioista") on roomalaisen sotahistorioitsijan ja -teoreetikon Vegetiuksen tutkielma antiikin Rooman sotataiteesta , ensimmäinen tähän päivään asti tullut järjestelmällinen teos, joka on koottu roomalaisten lähteiden perusteella. . Tunnetaan myös nimellä Epitoma Rei Militaris .
Tutkimuksen tarkkaa luomisvuotta ei tunneta, sen oletetaan tapahtuneen noin vuonna 390 jKr., mutta sitä on tarkistettu useita, ja olemassa oleva teksti on peräisin 500-luvulta. On huomattava, että kirjoittaja hahmotteli siinä menetelmät, jotka eivät olleet hänelle nykyaikaisia, mutta joita roomalaiset käyttivät aikaisemmin, voimansa kukoistusaikoina. Teos on omistettu jollekin nimettömälle keisarille, sen kirjoitusajan perusteella se voisi olla Theodosius I Suuri .
Tutkielmaa käytettiin sotilaskäsikirjana keskiajalla. Jopa ruudin tulon jälkeen Euroopassa se oli suosittu sotilasjohtajien keskuudessa.
Tutkielma koostuu 4 kirjasta (118 lukua). Se sisältää yleiskatsauksen Rooman sotataiteesta ja Vegetiuksen ehdotuksista armeijan uudelleenorganisoimiseksi . Teos esittelee taistelukoulutuksen järjestelmän , organisaation, aseet, taistelukokoonpanot ja taktiikan sekä sodankäynnin säännöt , mukaan lukien linnoitusten puolustaminen ja piiritys sekä meritaistelun säännöt.
Ensimmäisessä kirjassa kirjailija kiinnitti erityistä huomiota värvättyjen valintakriteereihin, heidän koulutusmenetelmiin ja kurin ylläpitämiseen armeijassa, kuvaillen eräitä asetyyppejä, taistelukokoonpanoja koskevia sääntöjä, leirien ja linnoitusten rakentamista.
Toinen kuvaa lähinnä armeijan organisaatiota.
Kolmas on omistettu taktiikalle, strategialle ja joukkojen kokoonpanoille.
Neljäs kirja sisältää ohjeet piiritysten järjestämiseen ja kaupunkien puolustamiseen, sodan käymiseen merellä ja kuvailee myös yksityiskohtaisesti useita Rooman armeijan palveluksessa olevia heittokoneita.