Libelle on barkki , joka herätti ensimmäisen kerran kansainvälistä huomiota Wake Islandille hylkyllään vuonna 1866.
Maaliskuun 4. päivän yönä 1866 650 tonnin rautarunkoinen Bremen -alus Libelle osui Wake Islandin itäiseen riutta myrskyn aikana . Alus seurasi kapteeni Anton Tobiaksen (Anton Tobiaksen) johdolla San Franciscosta Hongkongiin elohopealastin kanssa . Vietettyään yön riutalle jääneen laivan kyydissä matkustajat ja miehistö pääsivät rantaan ja ottivat mukaansa aluksesta rajoitettuja tarvikkeita, kuten vuodevaatteet, tynnyrin naudanlihaa, muutaman säkin jauhoja ja muutaman tynnyrin. viinistä. Kolmen päivän hedelmättömän makean veden etsimisen jälkeen miehistö onnistui noutamaan haaksirikkoutuneesta aluksesta 200 Yhdysvaltain gallonan (760 litran) makean veden säiliön. Saarelle haudattiin myös arvokasta lastia, mukaan lukien noin 1 000 elohopeapulloa sekä 93 943 dollarin arvosta kolikoita ja jalokiviä. Kolmen viikon saarella hupenevan vesihuollon ja pelastuksen puuttumisen vuoksi matkustajat ja miehistö päättivät lähteä Wakesta ja yrittää purjehtia Guamiin (silloisen espanjalaisen Mariaanien siirtokunnan keskus ). jäljellä olevat veneet. 22 matkustajaa ja osa miehistöstä purjehti 22 jalan (7 metrin) pitkällä veneellä yliperämiehen Rudolf Kauschin komennossa, muu miehistö purjehti kapteeni Tobiaksen kanssa 20 jalan (6 metrin) keikalla . 8. huhtikuuta 1866, 13 päivän myrskyn, huonojen ruokien ja trooppisen auringon jälkeen, pitkävene saapui Guamiin, ja keikka katosi mereen.
Mariaanisaarten espanjalainen kuvernööri Francisco Moscoso y Lara auttoi haaksirikosta eloonjääneitä ja tilasi myös vävynsä George H. Johnstonin ja Libellen ensimmäisen perämiehensä kuunari Anan. Caus etsii kadonnutta keikkaa ja matkustaa sitten Wake Islandille vahvistamaan Libellen haaksirikostarinaa, etsi barkki ja haudattu aarre [1] [2] .
Matkustajien joukossa olivat mm.
Seuraavien kahden vuoden aikana hylkylle purjehtivat muut alukset pelastustöihin. Tammikuussa 1867 amerikkalainen kuunari Caroline Mills toimitti sukelluspuvun, jota silloin kutsuttiin "vedenalaiseksi haarniskaksi", Libellen hylkyyn. Sukelluspuvun kanssa saatiin vain muutama elohopeapullo, joten kapteeni Nichols päätti luopua ponnisteluista. Toukokuun 9. päivänä 1867 Thomas R. Fosterin johtama sloop Hokulele saapui Wakeen, ja siihen liittyi priki Kiinasta. Yhdessä nämä kaksi alusta löysivät 495 elohopeapulloa, joista 247 pulloa päätyi Hokuleleen. Lokakuussa 1867 Honolulun kuunari Moi Wahine saapui Wakeen, ja englantilainen Thomas R. Foster (Hokulelen kapteeni) ja yhdeksän havaijilaista sukeltajaa laskeutuivat saarelle osan tarvikkeistaan. Kapteeni Zenas Bent, yliupseeri Mr. White ja seitsemän havaijilaista merimiestä jäivät alukseen. Toisen päivän iltana, kun tuuli voimistui ja vaihtui, kuunarin miehistö punnitsi ankkurin ja laskeutui merelle, jotta se ei osuisi riutta, vaan kuoli myrskyssä, kun taas pelastusryhmä pysyi Wakella, joka teki ei ole raikasta vettä. Pelastusryhmän onneksi aluksesta purettiin veden tislauslaite . Laitteiston ansiosta osasto sai juomaveden, ruokana oli myös kalaa, lintuja ja munia. Viisi kuukautta myöhemmin brittiprikki Cleo pelasti saarelle jääneet ja sai 240 elohopeapulloa, vähän kuparia, ankkurin ja ketjun.