Mayetia

Mayetia
tieteellinen luokittelu
Verkkotunnus:eukaryootitKuningaskunta:EläimetAlavaltakunta:EumetatsoiEi sijoitusta:Kahdenvälisesti symmetrinenEi sijoitusta:protostomitEi sijoitusta:SulaminenEi sijoitusta:PanarthropodaTyyppi:niveljalkaisetAlatyyppi:Henkitorven hengitysSuperluokka:kuusijalkainenLuokka:ÖtökätAlaluokka:siivekkäät hyönteisetInfraluokka:NewwingsAarre:Hyönteiset, joilla on täydellinen metamorfoosiSuperorder:ColeopteridaJoukkue:ColeopteraAlajärjestys:monifaagikuoriaisetInfrasquad:StaphyliniformesSuperperhe:StafylinoiditPerhe:StaphylinidaeAlaperhe:TunturitSuku:Mayetia
Kansainvälinen tieteellinen nimi
Mayetia Mulsant & Rey, 1875
tyyppinäkymä
Mayetia sphaerifera Mulsant & Rey, 1875

Mayetia  (lat.)  on pienten lyhytsiipisten palpoitavien kovakuoriaisten suku Pselaphinae -alaheimosta ( Staphylinidae ). Yli 170 tyyppiä.

Jakelu

Niitä löytyy pääasiassa holarktiselta alueelta [1] . Edaphic- sukuun Mayetia kuuluu yli 170 lajia, jotka ovat levinneet pääasiassa Länsi-Palearktiselle alueelle, sekä 18 nearktista , yksi afrotrooppinen , kolme neotrooppista ja yksi itämainen laji. Yksi Iberian rikkaimmista eläimistöstä , Mayetia (Espanja ja Portugali), sisältää yli 40 lajia, jotka on kuvattu pääasiassa niemimaan länsiosasta [2] .

Kuvaus

Pienet lyhytsiipiset kovakuoriaiset - palpatterit , ruumiinpituus noin 1 mm (leveys noin 0,15 mm), useimmat ovat sokeita ja lentokyvyttömiä. Vartalon muoto on lieriömäinen, pitkänomainen ja ohut, ja se muistuttaa vähän muita käsinkoskettavia kovakuoriaisia. Pääväri on yleensä kellertävänruskea, silmät ovat huomattavasti pienentyneet, antennit ovat melko lyhyitä ja niissä on paksu yksiosainen nuppi, jalat melko lyhyet [1] [3] . Mayetia -suvun toukat kuvattiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2009 ja vain Mayetia pearsei -suvun osalta . Niiden toukat eroavat muista kuvatuista palpoitavien kovakuoriaisten toukista seuraavien merkkien yhdistelmän suhteen: käänteinen otsavesikkeli on yksinkertainen, pussimainen, ja siinä on ohuet, tiheät päätteet; varret puuttuvat; epikraniaalinen runko puuttuu; antennit kaksisegmenttiset, toisen segmentin laakeri haaroittumaton, pitkänomainen, lovettu sensorium; mesothoracic spiracle suuri fusiform perireme; vatsan kierteet puuttuvat; A9, jossa V-muotoinen apikaalinen lovi lyhyen, kiinteän urogomphin välissä. Nukut ovat samanlaisia ​​kuin eurooppalaisen pselaphine Plectophloeus fischeri , koska niissä on pitkulaiset eturintakehät ja antennit peittävät piikit. Nukkukuvaus voi edustaa pienintä tähän mennessä kuvattua kovakuoriaisnukkua. M. pearsei -lajin toukkia ja pupuja löydettiin heinä- ja elokuussa, kun taas aikuiset löydettiin heinä-lokakuussa Meramec-joen tulvatasangon savihiekoista Crawford Countysta Missourista [4] .

Ensimmäiset makroteeriset ja makroftalmiset Mayetia-lajit kuvattiin vuonna 1995: Mayetia peruana Orousset, 1995 ( Peru ) ja Mayetia nepalensis Orousset, 1995 ( Nepal ). Vuonna 2022 kuvattiin Mayetia atlantica , kolmas neotrooppinen ja ensimmäinen brasilialainen Mayetiini Scheerpeltz, 1925 ja suvun eteläisin jäsen. Se on suvun kolmas makro- ja makroftalminen laji M. peruanan ja M. nepalensiksen ohella [5] [6] .

Systematiikka

Yli 170 tyyppiä. Ranskalaiset entomologit Etienne Mulsant (1797-1880) ja Claudius Ray (1817-1895) eristivät suvun ensimmäisen kerran vuonna 1875 lajille, jonka he kuvasivat Mayetia sphaerifera Mulsant & Rey, 1875 [7] . Yhdessä afrikkalaisten sukujen Typhloleptodes Jeannel, 1953 ja Typhloleptus Jeannel, 1951, kanssa se sisältyy Mayetiini Winkler-heimoon , 1925 superheimosta Euplectitae (aiemmin joko Bythinoplectinae tai Faronitae ) [1] [3] [8] erillinen alaheimo Mayetinae [9] .

Mayetia -suku sisältyi alun perin Staphylinidae -sukuun , ja vasta vuonna 1947 Orlando Park [10] [11] siirsi sen Pselaphidae -sukuun [12] . Vuonna 1955 Mayetiini-suku ja -heimo liitettiin Faroninae-alaheimoon [ 13] [14] . Vuoteen 1995 asti kaikkia suvun jäseniä pidettiin jäännelajeina , jotka olivat erittäin sopeutuneet edafiseen elämään Välimerellä , missä ei ole sukua olevia lajeja suprapubiseen elämäntapaan. Kaikilla suvun lajeilla on suuri määrä homoplasioita , jotka johtuvat lähentymisestä edafiseen elämään: ADA:n merkkejä (anoftalmia, depigmentaatio ja apterismi); supistuminen pronotumin ja elytran välillä, joka rajaa kaksi kehon aluetta, etuosan, jonka muodostavat pää ja pronotum, ja toinen, takaosa, elytra ja vatsa, mikä antaa heille mahdollisuuden tehdä pyöreitä käännöksiä maassa olevien reikien sisällä; pienentynyt koko ja lisäkkeet; osasylinteriset muodot; elytran lapaluun puuttuminen; teleskooppi vatsan segmenttien välillä, mikä mahdollistaa sen pituuden lyhentämisen; erikoistuneet aistirakenteet antenneissa ja yläleuan palpissa kompensoimaan silmien puuttumista; aedeaguksen erittäin kehittyneet rakenteet; ja korkea endemismin taso, asuminen hyvin rajoitetuilla alueilla. Eläingeografisesti vuonna 1995 kuvatun kahdesta macropterisesta ja makroftalmisesta Mayetia-lajista neotrooppisessa ja aasialaisessa valtakunnassa voidaan jäljittää niiden myöhäinen alkuperä, triaskauden loppuun , noin 200 Ma, jolloin Pangea alkoi pirstoutua. Tämä selittää lajin nykyisen levinneisyyden Yhdysvaltojen eteläosissa (Carolina), Etelä-Amerikassa (Venezuela, Kolumbia), Euroopassa (Välimeren alue), Afrikassa (Gabon), Aasiassa (Nepal) ja Japanissa. Siksi Mayetia -suvun alkuperä voidaan nähdä sen ajan päiväntasaajan sademetsissä; että myöhemmin, kun Pangea hajosi, he pystyivät selviytymään vain sopeutumalla tiukasti edafiseen elämään nykyisten mantereiden Välimeren altaissa [15] .

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 Park O. A Study in Neotropical Pselaphidae  (englanniksi)  // Northwestern University Studies in the Biological Sciences and Medicine : Journal. - Evanston & Chicago, 1942. - Voi. 1. - s. 1-468. doi : 10.5962 / bhl.title.6838 .
  2. ↑ Francisco Novoa ja Andres Baselga. (2002). Uusi Mayetia Mulsant ja Rey (Coleoptera: Staphylinidae: Pselaphinae) Galiciasta (Luoteis-Espanja). The Coleopterists Bulletin, 56(4):541-546. 2002. linkki https://dx.doi.org/10.1649/0010-065X(2002)056
  3. ↑ 12 Newton A.F. & D.S. Chandler. Maailmanlaajuinen luettelo Pselaphidae (Coleoptera) -sukuista (englanniksi)  // Fieldiana: Zoology (NS) : Journal. - 1989. - Voi. 53. - s. 1-93. doi : 10.5962 / bhl.title.3209 . 
  4. ↑ Carlton CE, Watrous LE (2009). Ensimmäinen kuvaus Mayetiini-heimon epäkypsistä vaiheista: Mayetia pearsei (Staphylinidae: Pselaphinae: Mayetiini) toukka ja pupa. Annals of the Entomological Society of America 102(3):406-412 http://dx.doi.org/10.1603/008.102.0308
  5. ↑ 1 2 Julio Cezar Mário Chaul, Cristiano Lopes-Andrade. Ensimmäinen tietue Mayetiinistä (Coleoptera: Staphylinidae: Pselaphinae) Brasiliasta, jossa on kuvaus uudesta Mayetia Mulsant & Reyn macropterous- ja makroftalmisesta lajista, 1875  (englanniksi)  // Zootaxa  : Journal. - 2022. - Vol. 5175, nro 1 . - s. 126-136. - doi : 10.11646/zootaxa.5175.1.6 .
  6. ↑ Orousset J. Découverte de Mayetia macrophthalmes et macroptères en régiós néotropicale et asiatique (Coleoptera, Pselaphidae)  (fr.)  // Annales de la Société Entomologique de France , New Series: Journal. - 1995. - Voi. 31 , nro 1 . — s. 57–61.
  7. ↑ Mulsant E. & Rey C. 1875. Kuvaus deux espèces de coléoptères nouvelles ou peu connues de la famille des Aléochariens. Opuscules Entomologiques 16:87–89.
  8. ↑ Orousset J. Le genre Mayetia Mulsant & Rey, 1875: katalogikommentti (Coleoptera, Staphylinidae, Pselaphinae)  (fr.)  // Revue Française d'Entomologie Générale : Journal. - 2022. - Vol. 4 , nro 1–2 . — s. 1–152.
  9. ↑ Coiffait H. 1956. Deux lignées senescentes de coléoptères euédaphiques: Les Mayetinae (Col. Pselaphidae) ja les Leptotyphlinae (Col. Staphyninidae). Vie et Milieu, 7(2): 400-404
  10. ↑ Park O. 1947. Havaintoja Batrisodesista , erityisesti Kalliovuorten itäpuolella olevista amerikkalaislajeista (Pselaphidae Coleoptera). Chicagon tiedeakatemian tiedote 8(3): 45-132.
  11. ↑ Park O. Cavernicolous pselaphid kovakuoriaiset Alabamassa ja Tennesseessä, havaintoja perheen taksonomiasta  //  Geological Survey of Alabama Museum Paper. - 1951. - Voi. 31. - s. 1-107.
  12. ↑ 1 2 3 4 5 6 Schuster RO, GA Marsh, O. Park. Mayetini-heimon nykyinen asema Yhdysvalloissa. Osa I (lukuun ottamatta Kaliforniaa) (Coleoptera: Pselaphidae)  (englanniksi)  // Pan-Pacific Entomologist : Journal. - 1959. - Voi. 35, ei. 3 . - s. 117-127.
  13. ↑ Jeannel R., Coiffait H. Les Mayetia sont des Pselaphides  (fr.)  // Revue française d'entomologie : Journal. - 1955. - Voi. 22 , nro 1 . - s. 5-8.
  14. ↑ 1 2 Coiffait H. Revision des Mayetia Muls. et Rey  (fr.)  // Revue française d'entomologie: Journal. - 1955. - Voi. 22 , nro 1 . - s. 9-31.
  15. ↑ Raimundo Outerelo, Purificación Gamarra, José María Hernández, Eduardo Ruiz Piña. (2017). Pangea como origen del genero Mayetia (Coleoptera Pselaphidae). Kirjassa: Los mapas de la Naturaleza (Livro de Resumos da XXII Bienal da RSEHN, Coímbra: 174). RSEHN, Coímbra, Madrid, 2017. isbn 978-84-697-4764-3
  16. ↑ 1 2 3 Orousset, J. Coléoptères hypogés de Corse XLIV. Une spèce nouvelle du genre Mayetia Mulsant & Rey, 1875 (Coleoptera Staphylinidae Pselaphinae). Entomologiste, 69(3): 153-155. (2013).
  17. ↑ Gamarra, P. & R. Outerelo. Mayetia ( Mayetia ) anforiformis y Mayetia ( Mayetia ) adentisformis nuevas -lajit de Cáceres (España) (Coleoptera, Pselaphidae, Pselaphinae, Mayetiini). Boletín de la Real Sociedad Española de Historia Natural (Sección Biológica), 111: 41-49. (2017).
  18. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Coiffait, H. 1962. Nouvelles espèces genre du Mayetia (Coleoptera Pselaphidae). Essai de luokittelu. Revue française d'Entomologie, 28(4): 236-252.
  19. ↑ Gamarra, P. & R. Outerelo. Mayetia ( Mayetia ) alcazarae nov. sp. del centro de la Península Ibérica (Coleoptera, Pselaphidae, Pselaphinae, Mayetiini). Boletín de la Real Sociedad Española de Historia Natural (Sección Biológica), 109: 35-40. (2015).
  20. ↑ Hernando, C. Mayetia (s. str.) amicorum sp. marraskuu. del País Vasco (norte de la Península Ibérica) (Coleoptera: Staphylinidae: Pselaphinae). Heteropterus Revista de Entomologia, 5:27-31. (2005).
  21. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Struyve, T. Luoteis-Espanjan maaperässä asuva Staphylinidae (Coleoptera). Belgian Journal of Entomology, 72: 1-59. (2018).
  22. ↑ Outerelo, R. & P. ​​Gamarra. Mayetia ( Mayetia ) armata , nueva especie de la península ibérica (España) (Coleoptera, Staphylinidae, Pselaphinae, Mayetiini). Boletín de la Asociación Española de Entomología, 42 (1-2): 139-146. (2018).
  23. ↑ 1 2 3 4 Thelot, J.-P. Recherche sur la faune endogee. Deux nouvelles espèces de Mayetia de France (Coléoptères Pselaphidae). Nouvelle Revue d'Entomologie, 12(1): 53-61. (1982).
  24. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Orousset, J. & G. Dubault. Coléopteres hypoges de Corse. II. Genre Mayetia Mulsant et Rey (col. Pselaphidae). Entomologiste, 40(2): 65-83. (1984).
  25. ↑ Coiffait H. Nouveaux Mayetia de France et d'Italie (col. Pselaphidae). Revue Française d'Entomologie, 22(4): 257-261. (1955).
  26. ↑ Gamarra, P. & R. Outerelo. (2017). Mayetia ( Mayetia ) iborensis , nueva especie de Cáceres (Extremadura, España) (Coleoptera, Staphylinidae, Pselaphinae, Mayetiini). Arquivos Entomolóxicos, (17), 215-218.
  27. ↑ 1 2 Vit S. 1979. Une espèce nouvelle de Mayetia du Portugal et les espèces esittelee Madèren (Coleoptera, Pselaphidae). Revue suisse de Zoologie, 86(2): 491-499.
  28. ↑ Gamarra, P. & R. Outerelo. Mayetia (Mayetia) mesodentata, nueva especie de Cáceres (Extremadura, España) (Coleoptera, Staphylinidae, Pselaphinae, Mayetiini). Arquivos Entomolóxicos, 18: 119-124. (2017).
  29. ↑ Dominguez, R.O. (2015). Mayetia ( Metamayetia ) valinasensis , nueva especie de Pontevedra (NO península ibérica) (Coleoptera, Staphylinidae, Pselaphinae, Mayetiini). Arquivos Entomolóxicos, (14), 11-15.
  30. ↑ Decu, V. Coléoptères édaphobiontes du Venezuela. II. Mayetia venezuelica n. sp. (Staphylinidae-Mayetiini). "Travaux de l'Institut de Spéologie "Émile Racovitza", 30: 47-49, 1 pl.". (1991).
  31. ↑ Gómez, LG & R. Outerelo. Mayetia ( Mayetia ) veraensis ; nueva especie de Extremadura (Espanja). XIIa nota sobre el genero Mayetia Mulsant y Rey, 1875, (Coleoptera, Pselaphidae) de la Península Ibérica. Boletín de la Real Sociedad Española de Historia Natural (Sección Biológica), 85: 51-58. (1990).
  32. ↑ Outerelo, R. & P. ​​Gamarra. Descripción de Mayetia ( Mayetia ) zaballosi n.sp. de Badajoz (Espanja). IX nota sobre el genero Mayetia Mulsant et Rey de la Península Ibérica (Coleoptera. Pselaphidae), s. 583-590. Actas de las VIII Jornadas Associacion Española de Entomologia (Sevilla). (1986).

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Taksonomia