Keisarillinen raportti senaatissa (muinaisessa Roomassa) ( lat. Oratio principis ) on suullinen tai kirjallinen luonnos senaatin päätökseksi, jonka Princeps tai hänen edustajansa (kvestori Augusti) esittää senaatissa . Tämä oikeusvaltio syntyi Rooman valtakunnan syntyessä ja siitä tuli itse asiassa eräänlainen senatus consultum . Muinaisen Rooman valtion oikeuden termi.
Senatus consultum oli alun perin senaatin neuvosto, joka vastasi virkamiehen (tässä tapauksessa Princepsin ) pyyntöön ja loi näin uuden oikeusvaltion. Heitä ei kuitenkaan sidottu laki ennen Octavian Augustuksen aikaan . Prinsiaatin aikakaudella senatus-konsultit alkoivat merkitä keisarin puheita, joilla hän puhui jossain juhlallisessa senaatin kokouksessa ja joiden kautta hän teki ehdotuksensa, tai tämän teki hänen edustajansa (kvestori Augusti). Imperiumin aikakaudella tämäntyyppisten lakien rooli vain kasvoi. Keisarin yksinvallan vahvistuminen ilmeni tässä suhteessa siinä, että princepsien alustavat puheet senaatissa (oratio principis) saivat lainvoiman. Prinsaatin aikakaudella senatus-neuvottelut saavat suurimman vallan.
1. - 3. vuosisadalta n. e. Senatus-neuvottelut olivat säädösten pääasiallinen muoto. Pretorit osallistuivat käytännön kehittämiseen, mutta he antoivat vain yleisiä oletuksia. Senaatilla ei ollut lainsäädäntöaloitetta. Keisarikaudella oli mahdotonta estää keisarin raportin perusteella pidettyjä senatusneuvotteluja . Senatus-konsultin toimituskunta toteutettiin samalla tavalla kuin tasavallan aikana, mutta myös läsnä olevien senaattorien määrä mainittiin.
Senatus-konsulttien huoltajuus uskottiin keisarin määräämättömäksi ajaksi nimittämälle kvestoritason senaattorille, jonka nimi oli ab actia senatus. Hadrianuksen ajoista lähtien senaatin suostumuksesta on tullut pelkkä muodollisuus ilman, että senaatti on keskustellut asiasta , kuten ennenkin. Ajan myötä tätä muotoa alettiin kutsua ei senatus consultum , vaan suoraan oratio princeps, ja sitä alettiin pitää yksinomaan yhtenä keisarillisen lain lähteistä. [1] Oratio principis on merkitty raportin tehneen keisarin nimellä.
1. Asettaa toipuneiden (alunperin kollegiaalituomari) vähimmäisiän 25 täyteen vuoteen. 2. Kieltää kantajaa peruuttamasta vaatimusta ilman pätevää syytä. 3. Avaa pääsyn Rooman tuomioistuimiin Narbonne Galliasta kotoisin oleville merkittäville henkilöille.
1. Kieltää valittamasta senaatin päätöksestä keisarille. 2. Määräykset tiivistää kaikki maakuntien määräykset yhdeksi tekstiksi.
Kieltää edunvalvojaa kiinnittämästä tai luovuttamasta seurakunnan maaseutu- tai esikaupunkialueita. [2]