REMUS

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 15. maaliskuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 3 muokkausta .

REMUS ( R Remote E nvironmental M measuring Unit S ) on itsenäisten vedenalaisten ajoneuvojen perhe. Sen on kehittänyt Yhdysvalloissa Woods Holen Oceanographic Institute (sarjatuotanto Hydroidilla) [1] . Se on suunniteltu tutkimaan maailman valtamerten vesiä, ja se modernisoitiin sotilaallisiin tarkoituksiin. Siinä on useita muunnelmia: REMUS 100, 600, 1500, 3000 ja 6000 (nimessä oleva numero vastaa suurinta sallittua sukellussyvyyttä metreinä) [1] .

Ominaisuudet

REMUS 100 on upotettava robotti, joka toimii jopa 100 metrin syvyydessä [1] noin 20 tuntia ja jota ohjaa kaksi käyttäjää. Pieni REMUS 100 painaa alle 80 paunaa [2] (36 kg) ja pystyy liikkumaan veden alla noin 3-5 solmun nopeudella. Tehoreservi on 60 km.

REMUS 100 on varustettu lämpötila-anturilla, vedenalaisella virta- ja syvyysmittarilla, kaksitaajuisella kaikuluotaimella (900/1800 kHz), joka pystyy muodostamaan kolmiulotteisia kuvia noin 6 cm:n resoluutiolla [1] .

Remus-laitteita käytettiin taisteluoperaatioissa. Heidän avullaan Yhdysvaltain laivasto puhdisti vedet miinoista Irakin sodan aikana [3] .

Yhteensä vuonna 2010 valmistettiin noin 200 REMUS-laitetta, jotka otettiin käyttöön 13 NATO -maassa ja joissakin muissa valtioissa [3] .

Tehtävät suoritettu

REMUS-ohjelmaa voidaan käyttää seuraavan tyyppisten tehtävien suorittamiseen [1] [2] :

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 4 5 Slyusar V.I. Elektroniikka terrorismin vastaisessa taistelussa: satamien suojelu. Osa 1. //Elektroniikka: tiede, teknologia, liiketoiminta. - 2009. - Nro 5. - C. 68 - 73. [https://web.archive.org/web/20190717084018/http://slyusar.kiev.ua/slusar_harbor.pdf Arkistoitu kopio 17. heinäkuuta 2019 Wayback koneella ]
  2. ↑ 1 2 REMUS 100 Arkistoitu 17. toukokuuta 2010.
  3. ↑ 1 2 Yhdysvaltain laivasto tilasi kolme vedenalaista robottia (pääsemätön linkki) . Lenta.ru (14. toukokuuta 2010). Haettu 12. elokuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 23. huhtikuuta 2012. 

Linkit