| SD Hohentwiel | |
|---|---|
| Itävalta | |
| Aluksen luokka ja tyyppi | Matkustajajoen melahöyrylaiva |
| Kotisatama | Kovaa |
| Valmistaja | Escher Wyss AG |
| Laukaistiin veteen | 1913 |
| Tilattu | 1913 |
| Tila | leikattu |
| Pääpiirteet | |
| Siirtyminen | 313,8 tonnia (tyhjänä), 365 tonnia (kuormattu) |
| Pituus | 56,84 m. |
| Leveys | 13 m. |
| Luonnos | 1,43 m |
| Moottorit | Kaksisylinterinen alipaineinen höyrykone öljylämmitteisillä kattiloilla |
| Tehoa | 950 hv |
| liikkuja | 2 sivupyörää |
| matkan nopeus | 31 km/h |
| Matkustajakapasiteetti | 850 ihmistä |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
SD Hohentwiel on Bodenjärvellä liikennöivä matkustaja - höyrylaiva . Itävallan lipun alla purjehtiva rekisterisatama on Hard Saksan Singenin vieressä .
Höyrylaiva rakennettiin vuonna 1913 Escher Wyss AG:n tehtaalla Zürichissä . Purettuina höyrylaiva kuljetettiin saksalaiseen Friedrichshafeniin , missä se koottiin ja laskettiin vesille. Aluksen omisti alun perin Royal Wüttemberg State Railways (Königlich Württembergische Staats-Eisenbahnen). Vuonna 1920 kaikki valtion rautatiet yhdistettiin koko Saksan valtionrautatiejärjestelmään Deutschen Reichsbahn. Hohentwielistä tuli myös Deutschen Reichsbahnin omaisuutta.
1950-luvulla Hohentwiel osallistui Blue Ribbon Lake Constance -matkustajavenekilpailuun.
Se muutettiin kelluvaksi ravintolaksi vuonna 1962 . Vuonna 1984 aluksen osti Internationale Bodenseeschifffahrtsmuseum eV (Internationales Bodenseeschifffahrtsmuseum eV) -yhdistys, joka osallistui melko surkeassa kunnossa olevan aluksen kunnostukseen. Kunnostus toteutettiin seuran itsensä ja lahjoitusten kustannuksella.
17. toukokuuta 1990 kunnostettu höyrylaiva otettiin uudelleen käyttöön sille tarkoitettuun tarkoitukseen. Siihen asti laiva oli saksalainen, mutta entisöinnin jälkeen sen uudeksi kotisatamaksi tuli itävaltalainen kaupunki, ja höyrylaiva alkoi purjehtia Itävallan lipun alla.
Nyt laivaa käytetään risteilyihin järvellä.