CCAMLR

CCAMLR on Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen suojelukomissio sekä Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskeva yleissopimus [1] . Kansainvälisenä järjestönä CCAMLR-komissio perustettiin vuonna 1982 Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen pohjalta. Komission pääkonttori sijaitsee Australian Hobartin kaupungissa Tasmanian osavaltiossa .

CCAMLR:n perustaminen johtui ensisijaisesti monien maiden kasvavasta kaupallisesta kiinnostuksesta Etelämantereen krillien kaupallisten resurssien kehittämiseen, sillä se on koko Etelämantereen ekosysteemin kulmakivi ja peruslinkki Eteläisen valtameren ravintoketjussa . Tällä hetkellä 25 CCAMLR:n jäsenvaltiota on perustanut yleissopimuksen ja 11 muuta maata on liittynyt yleissopimukseen myöhemmin.

CCAMLR:n tavoitteet

Komissio hyväksyy vuosittain kokouksissaan suojelutoimenpiteitä, jotka ohjaavat Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen käyttöä. CCAMLR on vastuussa Etelämantereen meriekosysteemien suojelusta ekosysteemilähestymistavan avulla niiden hallintaan. Tällainen hoito ei sulje pois mahdollisuutta kaupalliseen ja tutkimuskalastukseen. Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen, erityisesti Etelämantereen krillien ja kalojen , kaupallisen kalastuksen sääntely edellyttää, että tällaista kalastusta harjoitetaan kestävällä tavalla ja että siinä otetaan huomioon kalastuksen vaikutukset muihin ekosysteemin osiin.

CCAMLR-yleissopimusta sovelletaan kaikkiin Etelämantereen kalojen, nilviäisten , äyriäisten ja merilintujen populaatioihin Etelämantereen lähentymisalueen eteläpuolella (sopimusalue) [2] . CCAMLR:n hallinnoimat meren luonnonvarat eivät sisällä erityisesti valaita ja hylkeitä , jotka kuuluvat muiden yleissopimusten (esim. kansainvälinen yleissopimus valaanpyynnistä ja Etelämantereen hylkeiden suojelusta) soveltamisalaan.

Luontihistoria

CCAMLR-yleissopimus perustettiin osana Etelämannersopimusjärjestelmää (1980) ja erityisesti sen IX artiklan täytäntöönpanoa. Sopimuksen voimassa oleva yleissopimus perustettiin 7.-20. toukokuuta 1980 Australian kaupungissa Canberrassa . Yleissopimus avattiin allekirjoittamista varten 1. elokuuta 1980. Yleissopimus tuli voimaan 7. huhtikuuta 1982. Yleissopimuksen toimintaa ja sen Etelämantereen elollisten luonnonvarojen suojelua koskevien määräysten käytännön täytäntöönpanoa käytännössä säätelee CCAMLR-komissio.

CCAMLR:n jäsenvaltiot

CCAMLR:n jäsenet (25 maata) osallistuvat CCAMLR:n vuotuiseen talousarvioon ja osallistuvat komission ja CCAMLR:n tieteellisen komitean työhön muun muassa osallistumalla vuosittaisiin kokouksiin.

  1.  Argentiina
  2.  Australia
  3.  Belgia
  4.  Brasilia
  5.  Saksa
  6.  Euroopan unioni
  7.  Intia
  8.  Espanja
  9.  Italia
  10.  Kiina
  11.  Korean tasavalta
  12.  Namibia
  13.  Uusi Seelanti
  14.  Norja
  15.  Puola
  16.  Venäjä
  17.  Iso-Britannia
  18.  USA
  19.  Ukraina
  20.  Uruguay
  21.  Ranska
  22.  Chile
  23.  Ruotsi
  24.  Etelä-Afrikka
  25.  Japani

Assosioituneet valtiot

Valtion katsotaan liittyneen CCAMLR-yleissopimukseen, kun se ilmoittaa muodollisesti suostuvansa olla tämän yleissopimuksen ehtojen oikeudellisesti sitova. Liittymisellä on samat oikeusvaikutukset kuin ratifioinnilla, mutta sitä ei edeltä allekirjoitus.

Valtiot, jotka ovat kiinnostuneita tutkimuksen ja/tai kalastustoiminnan harjoittamisesta yleissopimusalueella, voivat liittyä CCAMLR-yleissopimukseen. Tällä hetkellä sopimukseen on liittynyt 11 maata.

  1.  Bulgaria
  2.  Vanuatu
  3.  Kreikka
  4.  Suomi
  5.  Kanada
  6.  Cook saaret
  7.  Mauritius
  8.  Alankomaat
  9.  Pakistan
  10.  Panama (19. huhtikuuta 2013 lähtien)
  11.  Peru

Muistiinpanot

  1. CCAMLR:n virallinen verkkosivusto . Haettu 14. kesäkuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 14. heinäkuuta 2013.
  2. CCAMLR-yleissopimus (koko teksti) . Haettu 14. kesäkuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 26. maaliskuuta 2015.

Linkit