Max Emanuel Ainmiller | |
---|---|
Max Emanuel Ainmiller | |
Syntymäaika | 14. helmikuuta 1807 |
Syntymäpaikka | München |
Kuolinpäivämäärä | 8. joulukuuta 1870 (63-vuotiaana) |
Kuoleman paikka | München |
Maa | |
Ammatti | maalari , lasitaiteilija |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Max Emanuel Ainmiller ( saksaksi: Max Emanuel Ainmiller ) on saksalainen lasimaalari .
Vuodesta 1828 lähtien Ainmiller toimi tarkastajana vasta perustetussa keskiaikaisen lasimaalauksen uudistamisinstituutissa. Hän hallitsi värillisen lasin valmistustekniikan niin täydellisesti, että hänellä oli 100-120 väriä ja sävyä. Hänen teoksistaan tunnetuimmat: Regensburgin katedraalin (1826-1833) ja Neitsytkirkon ikkunat Aussa , Münchenin esikaupunkialueella (1833-1838), jotka erottuvat tyylin puhtaudesta ja piirustuksen erottumisesta; 9,5 m korkea ikkuna Pietarin Iisakinkirkolle , joka todistaa Ainmillerin teknisestä erinomaisuudesta; upeat ikkunat, jotka kuningas Ludwig I suunnitteli Kölnin tuomiokirkolle (1844-1848); ikkunat Wilhelmin linnassa lähellä Stuttgartia , maalattu upeilla kukilla (1852); Regensburgin ja Augsburgin katedraalien ikkunassa (1853); kuusi ikkunaa St. Peter's Collegelle, Cambridge (1854); Baselin katedraalin ruusukeikkunat ; kaksi ikkunaa, joissa on Vatikaanin pyhien Pietarin ja Paavalin hahmoja . Einmillerin hienoimpana ja laajimmin suunniteltuna työnä pidetään Glasgow'n katedraalin 40 ikkunaa , jotka sisältävät yli 100 maalausta, joilla on raamatullista ja historiallista sisältöä ja jotka toteutettiin vuonna 1864 hänen poikansa Henryn avulla . Merkittävä on myös Edinburghin parlamenttitaloa (1868) koskeva maalaus, joka edustaa kuningas James V :n vuonna 1532 perustamaa College of Justicea . Einmiller kuoli 8. joulukuuta 1870 Münchenissä [1] . Hänet haudattiin Münchenin vanhalle etelähautausmaalle.
Temaattiset sivustot | |
---|---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
|
Bibliografisissa luetteloissa |
|