Andryushev, Aleksei Semjonovich

Aleksei Semjonovitš Andryushev
Syntymäaika 1913( 1913 )
Syntymäpaikka Samaran Venäjän valtakunta
Kuolinpäivämäärä 1951( 1951 )
Kuoleman paikka Butovo Moskovan alue
Liittyminen  Neuvostoliitto
Armeijan tyyppi Tykistö
Palvelusvuodet 1941-1945
Sijoitus VartijatEsikuntakersantti
Taistelut/sodat Suuri isänmaallinen sota
Palkinnot ja palkinnot
Glory III asteen ritarikunta Glory II asteen ritarikunta Kunniaritarikunta, 1. luokka
Isänmaallisen sodan ritarikunta, 1. luokka Punaisen tähden ritarikunta Mitali "Rohkeesta" (Neuvostoliitto)

Aleksei Semjonovitš Andryushev  - Neuvostoliiton sotilas, osallistuja Suureen isänmaalliseen sotaan , kunnian ritarikunnan täysi haltija, 156. Kaartin tykistörykmentin tiedustelupatterin komentaja (77. Kaartin kivääridivisioona, 69. armeija, 1. Valkovenäjän rintaman kersantti) vartija.

Elämäkerta

Aleksey Semjonovich Andryushev syntyi Samaran kaupungissa työväenluokan perheessä. Valmistunut peruskoulusta.

Kesäkuussa 1941 Khakasin autonomisen alueen Shirinsky RVC kutsuttiin puna-armeijaan ja lähetettiin sitten rintamalle .

2. marraskuuta 1943, lähellä Krivinon kylää , Tolochinskyn alueella , Vitebskin alueella , hän löysi taistelussa vihollisen konekivääriryhmän. Hän kutsui tykistötulen ja korjasi sen ja tuhosi sen. Marraskuun 15. päivänä hän suoritti komennon määräyksestä tiedustelun Rudnyan kylän alueella selvittäen etulinjan sijaintia . Samaan aikaan hän löysi 3 konekivääripistettä ja vihollisen korsun. Ne tuhoutuivat tykistötulissa. Marraskuun 16. päivänä eteneessään etulinjan taakse, hän löysi 2 konekivääripistettä ja soitti niihin tykistötulen. 8. joulukuuta 1943 Aleksei Andryushev sai Punaisen tähden ritarikunnan joukkojen määräyksestä .

11. marraskuuta 1944 lähellä Lublinin kaupunkia vanhempi kersantti Andryushev löysi tiedustelunsa aikana noin 50 hengen vihollisryhmän. Hänen aiheuttamansa patteripalo tuhosi 30 vihollissotilasta. 5. joulukuuta 1944 hänelle myönnettiin kunnian 3. asteen ritarikunta.

Tammikuun 14. päivänä 1945 murtautuessaan vihollisen puolustuksen läpi Zvolenin kaupungin itäpuolella Puolassa hän murtautui ensimmäisenä vihollisen juoksuhaudoihin ja tuhosi 3 vihollissotilasta automaattitulilla. Akun tulipalon korjaaminen tuhosi 2 konekivääripistettä. 15.-16. tammikuuta 1945 vapautumisen aikana hän murtautui ensimmäisten joukossa Radomin kaupunkiin ja vangitsi neljä vihollissotilasta. 6. maaliskuuta 1945 hänelle myönnettiin kunnian ritarikunta 2. astetta.

7. helmikuuta 1945 hän ylitti edistyneiden yksiköiden kanssa Oder -joen , länsirannalta hän välitti tykistömiehille kohdemerkinnät, joihin suoritettiin tuliiskuja vihollissotilaiden ryhmiin ja ampumapisteisiin. 13. helmikuuta 1945 vihollinen aloitti raskaiden kranaatinheittimien ja panssarivaunujen tuella joukon rajuja hyökkäyksiä.Puolustusrintaman takana puolueettomalla vyöhykkeellä ollessaan Aleksei Andrjušev välitti tykistömiehille kohdemerkinnät ja korjasi tulipalon. Ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen vihollinen menetti noin 25 sotilasta ja upseeria. Toistuvan hyökkäyksen aikana vihollinen lähestyi Andryusheva NP:tä, ja hän taisteli vihollista vastaan ​​kranaatilla ja konekiväärin tulella jatkaen kohdemerkintöjen lähettämistä tykistölle. Patterin komentajan käskystä hän muutti NP:tä ja torjui vihollisen hyökkäykset jalkaväen kokoonpanoissa ja johti myös tykistötulen säätöä. Tässä taistelussa hän haavoittui. 25. kiväärijoukon 13. toukokuuta 1945 antamalla määräyksellä hänelle myönnettiin Isänmaallisen sodan 1. asteen ritarikunta.

27. huhtikuuta 1945 Storkovin kaupungin alueella Saksassa hänet erotettiin ryhmänsä kanssa yksiköistään, vihollinen lähti vastahyökkäykseen. Taistelun aikana ryhmähävittäjät tuhosivat 13 vihollissotilasta ja upseeria ja vangitsivat neljä sotilasta ja upseerin. 6. toukokuuta 1946 hänelle myönnettiin Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetuksella 1. asteen kunniamerkki.

Muisti

Muistiinpanot

Linkit

Kirjallisuus