Uskonnonvastaista propagandaa

Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa ateismin propaganda on olennainen osa kommunistista koulutusta.

artikkeli "Ateismi",
Neuvostoliiton tietosanakirja ,
1987

Uskonnonvastainen propaganda  on vaikuttamista ihmisten mieliin, joiden tarkoituksena on hylätä heidät uskonnosta ja kehittää heissä ateistinen maailmankuva.

Neuvostoliitossa ateistista propagandaa tehtiin tiedotusvälineissä (lehdistö, radio, televisio), taideteoksissa (kirjat, elokuvat, maalaukset) ja suullisesti (luennot).

Uskonnonvastaisen propagandan järjestäminen Neuvostoliitossa

Vuonna 1921 RCP(b) keskuskomitean Agitprop - osaston propagandaosaston alaisuudessa perustettiin kirkonvastainen komissio koordinoimaan uskonnonvastaista taistelua. Komissioon kuului virkamiehiä Agitpropista, RKP(b) Moskovan komiteasta, Oikeuden kansankomissariaatin VIII likvidaatioosastosta, RKSM : n keskuskomiteasta sekä koulutuksen kansankomissariaatista ja poliittisesta pääosastosta .

Vuonna 1925 Bezbozhnik- sanomalehden ystävien seuran pohjalta perustettiin julkinen joukkojärjestö, nimeltään Militant Atheists Union (SVB, kesäkuuhun 1929 asti - Ateistien liitto) (olemassa vuoteen 1947 ), jota johti Emelyan Yaroslavsky . (Gubelman) . 1930-luvulle mennessä uskonnonvastainen propaganda maassa keskitettiin SVB:hen.

Toisen maailmansodan puhjettua SVB:n toimintaa itse asiassa rajoitettiin: Emelyan Yaroslavsky ja muut työntekijät lähetettiin ratkaisemaan kiireellisempiä ongelmia.[ mitä? ] . Vuonna 1947 liitto suljettiin virallisesti ja kaikki SVB:n aineelliset resurssit siirrettiin liittovaltion poliittisen ja tieteellisen tiedon levittämisyhdistykselle (myöhemmin Knowledge Society). Tieteellis-ateistisen propagandan asiantuntijoiden selkärangan uudessa yhteiskunnassa koostuivat "niistä vanhoista kaadereista, joita kutsuttiin ateisteiksi". Heidän johdollaan ateistisen kirjallisuuden julkaisujen levikki Znanie-yhteiskunnassa oli 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa yhtä suuri kuin SVB:n sotaa edeltäneet julkaisut.

Uskonnonvastainen propaganda Neuvostoliiton lainsäädännössä

13 artikla Työväen todellisen omantunnonvapauden turvaamiseksi kirkko on erotettu valtiosta ja koulu kirkosta, ja uskonnollisen ja uskonnonvastaisen propagandan vapaus tunnustetaan kaikille kansalaisille.

RSFSR:n perustuslaki vuodelta 1918 [1] [2]

Artikla 124. Kansalaisten omantunnonvapauden turvaamiseksi Neuvostoliitossa kirkko on erotettu valtiosta ja koulu kirkosta. Jumalanpalvelusvapaus ja uskonnonvastaisen propagandan vapaus tunnustetaan kaikille kansalaisille.

Neuvostoliiton perustuslaki vuodelta 1936 [3]

Artikla 52. Neuvostoliiton kansalaisille taataan omantunnonvapaus, eli oikeus tunnustaa mitä tahansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään, harjoittaa uskonnollisia kultteja tai harjoittaa ateistista propagandaa. Vihollisuuden ja vihan yllyttäminen uskonnolliseen vakaumukseen liittyen on kiellettyä.
Neuvostoliiton kirkko on erotettu valtiosta ja koulu kirkosta.

Neuvostoliiton perustuslaki vuodelta 1977 [4]

Aluksi RSFSR:n vuoden 1918 perustuslaki takasi "uskonnollisen ja uskonnonvastaisen propagandan vapauden" (katso yläsivupalkki).

Muodollisesti tilanne ei muuttunut vuoden 1925 RSFSR: n perustuslain hyväksymisen myötä: vuoden 1925 RSFSR :n perustuslain 4 artikla vastasi lähes täysin vuoden 1918 RSFSR:n perustuslain 13 §:ää, eroten vain ulkonäöltään. pilkku ennen sanaa "kirkko" [5] .

Kuitenkin jo RSFSR:n XIV Kokovenäläisessä Neuvostoliiton kongressissa toukokuussa 1929 RSFSR:n perustuslain 4 artiklaa muutettiin siten, että se korvasi uskonnollisen propagandan vapauden uskonnollisen tunnustuksen vapaudella säilyttäen samalla oikeuden uskonnonvastaiseen propagandaan. . Kongressi päätti erityisesti ilmaista 4 artiklan seuraavasti [6] :

Työväen todellisen omantunnonvapauden turvaamiseksi kirkko on erotettu valtiosta ja koulu kirkosta, ja uskonnollisen tunnustuksen ja uskonnonvastaisen propagandan vapaus tunnustetaan kaikille kansalaisille.

Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslaki laajensi oikeuksien kuilua uskovien ja ateistien välillä: Artikla 124 julisti: "Uskonnanvapaus ja uskonnonvastaisen propagandan vapaus tunnustetaan kaikille kansalaisille", eli oikeus tunnustaa uskontoa (johon kuuluu myös uskon todistaminen) korvattiin oikealla uskonnollisten rituaalien suorittamisella.

Neuvostoliiton vuoden 1977 perustuslain 52 §:ssä omantunnonvapaus määriteltiin kansalaisen oikeudeksi tunnustaa mitä tahansa uskontoa tai olla tunnustamatta sitä, harjoittaa uskonnollisia kultteja tai harjoittaa ateistista propagandaa. Uskonnollinen propaganda ei sisältynyt käsitteeseen "omatunnonvapaus" Neuvostoliitossa.

Uskonnonvastainen propaganda nykyaikaisessa Venäjän lainsäädännössä

Venäjän nykyisen perustuslain 28 §:ssä sanotaan:

Jokaiselle on taattu omantunnonvapaus, uskonnonvapaus, mukaan lukien oikeus tunnustaa yksittäin tai yhdessä muiden kanssa mitä tahansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitä tahansa, valita vapaasti, omistaa ja levittää uskonnollisia ja muita vakaumuksia sekä toimia niiden mukaisesti.

Siten uskonnollisten näkemysten propaganda ja ateistinen propaganda ovat tasavertaisia ​​oikeuksiltaan nykyisessä perustuslaissa.

Muistiinpanot

  1. ↑ Osa kaksi. Venäjän sosialistisen liittotasavallan perustuslain yleiset määräykset. Viides luku Arkistokopio 8. tammikuuta 2018 Wayback Machinesta // Venäjän sosialistisen liittotasavallan perustuslaki (peruslaki) (hyväksytty V Kokovenäläisen Neuvostoliiton kokouksessa 10. heinäkuuta 1918 )
  2. ↑ VENÄJÄN SOSIALISTINEN NEUVOSTOTASAVALLAN PERUSLAKI. Hyväksyttiin 5. koko Venäjän neuvostokongressissa 10. heinäkuuta 1918 pidetyssä kokouksessa . Haettu 2. kesäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2018.
  3. ↑ Luku X Kansalaisten perusoikeudet ja velvollisuudet Arkistokopio 20. joulukuuta 2015 Wayback Machinesta // Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton perustuslaki (peruslaki) (hyväksytty Unionin ylimääräisen VIII neuvostokongressin päätöksellä Sosialistiset neuvostotasavallat 5. joulukuuta 1936)
  4. ↑ Luku 7. Neuvostoliiton kansalaisten perusoikeudet, vapaudet ja velvollisuudet Arkistokopio 7. toukokuuta 2014 Wayback Machinessa // Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton perustuslaki (hyväksytty korkeimman neuvoston ylimääräisessä seitsemännessä istunnossa Neuvostoliiton Neuvostoliiton yhdeksännen kokouksen 7. lokakuuta 1977))
  5. ↑ Ensimmäinen jakso. Yleiset määräykset. Luku 1  (pääsemätön linkki) // Venäjän sosialistisen liittotasavallan perustuslaki (peruslaki) (hyväksytty 11. toukokuuta 1925 pidetyn XII Kokovenäläisen neuvostokongressin päätöslauselmalla)
  6. ↑ Koko Venäjän neuvostokokouksen 18. toukokuuta 1929 päätöslauselma "Artiklojen 1, 4, 12, 13, 15, 16, 17, 20, 21, 22, 25, 27, 29 muuttamisesta ja lisäämisestä, perustuslain 32, 35, 36, 38, 43, 44, 45, 49, 50, 51, 52, 54, 57, 58, 59, 61, 62, 64, 65, 66, 67, 69, 84 ja 89 (RSFSR:n peruslaki) . Haettu 2. kesäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 5. kesäkuuta 2014.

Kirjallisuus