| Militaria museo | |
|---|---|
| Museo Militaria | |
| Perustamispäivämäärä | 1977 |
| avauspäivämäärä | 5. heinäkuuta 1977 |
| sulkemispäivä | 2012 |
| Sijainti |
|
| Osoite | Hämeenlinna , Linnakasarmi, Suomi |
| Verkkosivusto | Museon nettisivut |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Suomen Tykistömuseo ( suomen tykistömuseo ) on yksityinen sotamuseo Hämeenlinnassa . Vuoteen 2004 asti sen nimi oli "Artillery Museum" ja 18.5.2013 alkaen "Museum Militaria" ( suomenkielinen Museo Militaria )
Museo on omistettu tykistöhistorialle 1400 -luvulta nykypäivään. Museo on perustettu vuonna 1977 Kankaanpään kunnan Niinisalon kylään . Siellä se pysyi vuoteen 1997 asti , jolloin se siirrettiin Hämeenlinnaan.
Suomen Tykistömuseon edeltäjä, Tykistömuseo, perustettiin vuonna 1977 tykistövaruskunnan läheisyyteen Niinisalon kylään, joka kuuluu Kankaanpään kaupunkikuntaan . Se avattiin yleisölle 2. heinäkuuta 1977 . Museo sijaitsi autiossa alakoulurakennuksessa.
Vuonna 1995 vähäisen kävijämäärän vuoksi museo päätettiin siirtää näkyvämmälle paikalle. Uuden paikan löytämiseksi käynnistettiin kampanja, jonka jälkeen Linnankasarmin (Linnankasarmi) rakennus vapautui Hämeenlinnan kaupungin museoksi . Puolustusministeriön kanssa tehtiin sopimus rakennuksen siirrosta Tykistömuseolle. Seuraavien 2 vuoden aikana vanhan kasarmin tilat kunnostettiin pääosin vapaaehtoisvoimin. Tykistömuseo avattiin uudessa paikassa 12.5.1997 .
Museon päärakennuksen pohjakerros kertoo suomalaisen tykistöhistoriasta 1400-luvulta Suomen sisällissotaan . Näyttelyt aiheista: Ruotsin vallan aika; Autonomia; Sota itsenäisyydestä. Näyttelyssä on ruotsalainen 6 punnan malli Helvig malli 1804 . Täällä sijaitsee myös Kunnia isänmaalle, jossa on Suomen puolustajien palkintoja.
Museon toinen kerros kertoo Suomen historiasta itsenäisyyden alusta toisen maailmansodan loppuun. Yksi näyttelyistä on omistettu Suomen tykistökenraali Vilho Nenosen (Vilho Nenosen, 1883-1960) historialle, jolla oli ratkaiseva rooli Suomen tykistöjen kehityksessä. Näyttelyissä on myös aiheita: Suomen itsenäisen tykistön synty; Uudet ammuntamenetelmät; Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota (1939-1940) ; Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota 1941-1944 ; Tykistön tiedustelu. Siellä on myös näyttely, joka on omistettu Suomen pisimmälle tykistömiehelle Väino Myllyrinnelle (suom . Väinö Myllyrinne ), jonka pituus oli 226 cm. Hänen univormunsa ja päällystakkinsa on säilytetty vitriinissä.
Toisen kerroksen aseiden joukossa on vuoden 1927 mallin 76 mm:n tykki. Ja malli vuodelta 1940 puusta tehty harjoituskanuuna, jolla koulutettiin sotilaita Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan lopussa.
Museon kolmas kerros kertoo suomalaisen tykistön historiasta toisen maailmansodan lopusta 2000- luvulle . Näyttelyt aiheista: Tykistön sotilasperinteet; Näyttely tinasotilaista 1812-1960; Carl Gustav Emil Mannerheim ; Hevosvetoinen tykistö 1950-1960-luvulla; Tykistön kehitys 1960-1980; Elämä kasarmeissa ja varuskunnissa; Aseiden tekniikka ja elektroniikka; järjestö " Lotta Svärd ".
Tykistökappaleiden näyttelyhalli sijaitsee aikoinaan tallina toimineessa rakennuksessa, johon mahtui noin sata hevosta. Hallissa on esillä noin kolmenkymmenen historiallisesti arvokkaan työkalun kokoelma. Suurin osa hallissa esitellyistä aseista on hevosvetoisia. Näyttelyiden joukossa on saksalainen 150 mm:n kuusipiippuinen " savusuihkukranaatti " vuoden 1941 mallista " Nebelwerfer " ja ase talvi- ja toisen maailmansodan ajoilta, venäläinen 76 mm:n tykki vuodelta 1900. vuoden malli 76 K/00 .
Suurin osa tykistökappalekokoelmasta on esitelty museon pihalla. Yhteensä noin sata erilaista asetta. Esillä on Suomessa vuosina 1940-1944 kehitetty ja testattu raskas 300 mm kranaatinheitin sekä Neuvostoliiton operatiivis-taktinen ohjusjärjestelmä Luna . Kunniapaikalla on haupitsi 105 H 37, jonka vaunussa tykistökenraali V.P. Nenonen kuljetettiin viimeisellä matkallaan.
Sotahistoriallinen tykistö-, insinööri- ja signaalijoukkojen museo