Ashtishat

Muinainen kaupunki
Ashtishat
käsivarsi.  Աշտիշատ
38°58′20″ s. sh. 41°27′04″ itäistä pituutta e.
Maa
Moderni sijainti Üçetepe , Mus , Turkki

Ashtishat ( Arm.  Աշտիշատ ) on kaupunki muinaisessa Armeniassa (nykyisin Yuchetepe kylä, kurdi Derik, Mushin maakunnassa Turkissa ), sijaitsi Taronissa Karke -vuoren etelärinteellä, oikealla Eufratin sivujoki , armenialaisten pyhä Aratsani- joki . Muinainen pakanallinen temppelikaupunki (jonka nimi tulee sanasta yasht - "uhri" ). Movses Khorenatsi mainitsee tämän kaupungin ja kutsui sitä "uhripaikaksi". Ashtishatissa oli esikristillisen armenialaisen uskon tärkeimmät pyhäköt: tulen ja sodan jumalan temppeliVahagna , jonka ylipapin asema kuului Vahunin Nakharar-suvun edustajille tämän jumalan jälkeläisten Movses Khorenatsin mukaan. Siellä oli myös jumalatar Astghikin temppeli , jota kutsuttiin "Vahagnin kammioiksi" (Astghikia pidettiin Vahagnin vaimona), ja äitijumalattar Anahitin [1] temppeli . Kirjoittajien mukaan temppeleissä oli myös runsas käsikirjoituskirjasto.

Armenian kristinuskon aikana mainitut temppelit ja kirjastot tuhoutuivat, ja niiden tilalle Valoisän Gregorius rakensi ensimmäisen katedraalikirkon, joka muutettiin myöhemmin luostariksi. Vuonna 356 täällä pidettiin Armenian apostolisen kirkon Ashtishatin neuvosto . Itse Ashtishat, joka kuului aiemmin Slkunin ruhtinas- ja pappisukuun yhdessä Taronin kanssa, alkoi kuulua Valaistajan Gregoriuksen perheeseen.

Ashtishatin pakanallisen temppelin pyhät perinteet siirtyivät Surb Karapetin luostarille [1] .

Muistiinpanot

  1. 1 2 Lisitsian S. D. Esseitä vallankumousta edeltävän Armenian etnografiasta // Kaukasian etnografinen kokoelma / Toim. toim. M. O. Kosven. - M . : Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1955. - T. 1. - S. 182-265. — 376 s. - (N. N. Miklukho-Maclayn mukaan nimetyn Etnografian instituutin julkaisut. Uusi sarja / Neuvostoliiton tiedeakatemia, osa XXVI).

Kirjallisuus