Lintujen keskustelu | |
---|---|
persialainen. منطقالطیر | |
Genre | runo |
Tekijä | Attar |
Alkuperäinen kieli | persialainen |
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | 1177 |
"Linnujen keskustelu" (on myös käännöksiä sanoista "Linnujen keskustelu", "Lintujen kieli", "Lintujen logiikka"; persialainen منطق الطیر) on persialaisen sufin eeppinen filosofinen runo . ajattelija Attar , joka koostuu yli 4500 rivistä.
Runon juonen mukaan linnut järjestävät kokouksen, jossa heidän on päätettävä, kuka on heidän kuninkaansa. Riidan jälkeen hoopoe kutsuu heidät etsimään legendaarista Simurghia tarjotakseen hänelle tittelin . Lintujen joukossa viisaimpana pidetty hoopoe johtaa etsijöitä, joista jokainen symboloi jonkinlaista pahetta, joka estää ihmistä saavuttamasta valaistumista. He lähtevät etsimään Simurgin asuntoa ja tätä varten heidän on voitettava seitsemän laaksoa. Matkan lopussa jäljellä on vain kolmenkymmenen linnun ryhmä. Runo päättyy siihen, että he löytävät tämän asunnon, joka osoittautuu suureksi järveksi; Katsoessaan järven vesiin linnut näkevät siinä vain omia heijastuksiaan.
Runon otsikko perustuu osittain sanaleikkiin: "Simurgh", legendaarisen iranilaisen mytologian linnun nimi, on sopusoinnussa persialaisen si morgh -sanan kanssa, joka tarkoittaa "kolmekymmentä lintua". Runolle on ominaista suuri määrä lyhyitä didaktisia tarinoita, jotka on kudottu pääjuonteeseen ja syvä symboliikka : esimerkiksi jokaisen linnun kuva ilmentää jonkinlaista ihmisen pahetta (esim. satakieli tunnistetaan rakkausintohimoihin , papukaija kuolemattomuuden lähteen etsiminen Jumalan tuntemiseen pyrkimisen sijaan, riikinkukko - paholaisen palvonnan kanssa ); seitsemän laaksoa, jotka lintujen on ylitettävä, liittyvät seitsemään aisteihin, jotka ihmisen on sufien opetusten mukaan voitettava tunteakseen Jumalan todellisen luonteen. Runon loppu liittyy myös sufi-opetukseen: Jumala ei sufismin mukaan ole olemassa jonkin ulkoisen substanssin muodossa tai erillään maailmankaikkeudesta, vaan heijastuu kaiken olemassa olevan kokonaisuuteen.