| Taistelu Rooman puolesta | |
|---|---|
| Ein Kampf um Rom | |
| Genre | Historiallinen romaani |
| Tekijä | Felix Dan |
| Alkuperäinen kieli | Deutsch |
| kirjoituspäivämäärä | 1871-1875 |
| Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | 1876 |
Taistelu Rooman puolesta ( saksaksi: Ein Kampf um Rom ) on 1800-luvun suositun saksalaisen kirjailijan historiallinen romaani. Felix Dan , hänen tunnetuin teoksensa.
Romaani kirjoitettiin 1870-luvun alussa, Saksan valtakunnan luomisen ja muodostumisen aikana . Poikkeuksellisen isänmaallisen nousun jälkeen saksalainen yhteiskunta kääntyi erityisen kiinnostuneena Saksan valtiollisuuden historiallisten juurien, kansallisen historian alkuperän tutkimiseen. Perustuu 1800-luvun lopun romaaniin. lavastettiin Xaver Scharwenkan ooppera , ja 1900-luvulla. teki kaksi pitkää elokuvaa. Erittäin suosittu oli loppukuoro "Osa sivuun, kansat!" ( Saksa: Gebt Raum, ihr Völker, unsrem Schritt! ). Ensimmäisen maailmansodan jälkeiset kirjallisuuskriitikot pitivät tätä romaania usein ennusteena Saksan valtakunnan kohtalosta [1] . Teos on täynnä eloisia kuvia ja aitoja elämäkerrallisia piirteitä, minkä ansiosta sillä on korkea historiallinen tarkkuus; Saksalainen kritiikki luokittelee Rooman taistelun yleensä niin kutsuttujen "ammattiromaanien" luokkaan. Ensimmäisessä painoksessa vuonna 1876 teos julkaistiin 4 osana.
Romaani kertoo ostrogoottien ja Itä-Rooman valtakunnan välisestä vastakkainasettelusta , joka päättyi sotaan ja Pohjanmaan valtakunnan romahtamiseen vuonna 552. Voitettuaan Länsi-Rooman valtakunnan ostrogootit perustivat oman valtakuntansa Apenniinien niemimaalle sen kanssa. pääkaupunki Ravennassa . Heidän naapurinsa ja suojelijansa oli voimakas Itä-Rooman valtakunta, joka pakotettiin jatkuvasti torjumaan idästä ja pohjoisesta tulevien barbaariheimojen hyökkäystä. Sen hallitsija, keisari Justinianus , päätti mobilisoida ostrogoottilaisen armeijan taistelemaan vandaaliheimoa vastaan. Ravennassa hallitsi tuolloin kolme velipuolia - rohkea Vitihis, nuori Totila ja synkkä Teia - ja heidän sisarensa Amalasvinta . Velikuninkaiden väliset riidat, heidän sisarensa pettäminen ja Bysantin kuningattaren Theodoran juonittelut eivät vain hämmentäneet Justinianuksen suunnitelmia, vaan tekivät myös liittolaisista vihollisia. Keisari käski parasta komentajaansa Narsesia kukistamaan ostrogootit, jotka voittivat ostrogotilaiset joukot ja valloittivat Rooman. Narses määräsi kuitenkin vapauttamaan ympäröimät ostrogootit, ja he nousivat laivoille ja lähtivät etsimään myyttistä Thulen saarta - heidän legendaarista esi-isien kotiaan.
Kuuluisa loppukuoro. Tapahtumien juoni on seuraava: Pohjangoottien armeijan tappion jälkeen Bysantin komentaja määräsi osoituksena tappion vihollisen rohkeuden kunnioittamisesta joukkonsa eroamaan ja päästämään jäljellä olevat ostrogootit läpi. Ostrogotit nostivat taistelussa kuolleen kuninkaan ruumiin kilpeillään ja poistuivat taistelukentältä asettuen kunniavartiokseen kuolleen johtajan ympärille.
| Saksalainen alkuperäinen Gebt Raum, ihr Völker, unsrem Schritt, Wir sind die letzten Goten. Wirtragen keine Schätze mit, Wirtragen einen Toten. Mit Schild an Schild und Speer an Speer, Wir ziehn nach Nordlandswinden, Bis wir im fernen grauen Meer, Die Thule Insel löydetty. Das soll'ne treue Insel sein, Dort kullattu noch Eid und Ehre, Dort senken wir den König ein, Olen Sarg von Eschenspeere. Wir kommen her, gebt Raum dem Schritt, Aus Romas falschen Toren: Wirtragen nur den Konig mit, Die Krone ging verloren. | Venäjän käännös Astu syrjään, ihmiset! Olemme viimeisiä gootteja! Emme kanna aarteita mukanamme, Kannamme kuolleita. Kilpi kilpeen, keihäs keihään Suuntaamme pohjoistuulen suuntaan Kaukana harmaalla merellä Emme löydä Thulen saarta. Tämän saaren täytyy olla olemassa! Vielä on vala ja kunnia. Siellä me laskemme kuninkaan Tuhkakeihäiden arkussa. Astu syrjään, ihmiset! Rooman väärien porttien kautta Kannamme mukanamme vain kuningasta, Kruunu on kadonnut. |
Teoksen kuvasi ohjaaja Robert Siodmak .