Puumala virus | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
tieteellinen luokittelu | ||||||
Ryhmä:Virukset [1]Valtakunta:RiboviriaKuningaskunta:OrthornaviraeTyyppi:NegarnaviricotaAlatyyppi:PolyplovirikotinaLuokka:EllioviricetesTilaus:BunyaviralesPerhe:HantaviridaeSuku:OrtohantavirusNäytä:Puumala virus | ||||||
Kansainvälinen tieteellinen nimi | ||||||
Puumalan ortohantavirus | ||||||
Synonyymit | ||||||
Baltimore Group | ||||||
V: (-)ssRNA-virukset | ||||||
|
Puumalavirus ( Puumala orthohantavirus , entinen Puumala virus ) kuuluu Bunyavirales -lahkon Hantaviridae -heimoon . Tämän viruksen saaneelle henkilölle voi kehittyä verenvuotokuume ja munuaisoireyhtymä , joka tunnetaan myös nimellä epidemia nefropatia [4] . Hemorragisen kuumeen oireiden ilmetessä kuolleisuus on alle 0,5 %.
Puumala-virus löydettiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1980 [5] ja se sai nimensä Puumalan kunnasta . Vuonna 2017 Bunyavirales -lahkon jakamisen ja Hantavirus -suvun tarkistuksen yhteydessä lajin tieteellinen nimi muutettiin, kuten useimpien muidenkin lahkoon kuuluvien taksonien [2] .
Virus on yleisin Skandinaviassa ja Suomessa, ja tartuntatapauksia on todettu myös Pohjois-Euroopassa, Puolassa ja Venäjällä. Viruksen pääasiallinen luonnollinen levittäjä on pankimyyrä , jonka seurauksena epidemiaa nefropatiaa esiintyy 3-4 vuoden jaksoissa. Ihmisten tartunta tapahtuu useimmiten hiukkasten kautta, joita hengitetään pölyn mukana. Viruksen voi tarttua kalastuksen, metsässä ja puutarhapalstoilla työskentelyn aikana. Venäjän Euroopan osassa eniten virustartuntatapauksia todettiin Keski-Volgan ja Uralin alueilla [6] .
On ehdotuksia, että toisin kuin muut hantavirukset, Puumala-virus voi tappaa jyrsijäisäntänsä [7] .
Ortohantavirus | |
---|---|
ICTV :n kuvaamat lajit |
|
Laji odottaa ICTV-kuvausta |
|
Synonyymit vuodesta 2017 | |
Muihin suvuihin siirretyt lajit vuodesta 2018 lähtien |
|