| Sotamuseo (Helsinki) | |
|---|---|
| Sotamuseon maneesi | |
| Perustamispäivämäärä | 1929 |
| avauspäivämäärä | 18. lokakuuta 1930 |
| Sijainti |
|
| Osoite | Näyttelyt: Suomenlinna Helsinki |
| Kävijöitä vuodessa | |
| Verkkosivusto | sotamuseo.fi |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Helsingin kaupungin Sotamuseo - Valtion Sotahistoriallinen Erikoismuseo - on Puolustusvoimien keskusmuseo ja kuuluu Puolustusinstituuttiin. Suomenlinnan sotamuseon näyttelyissä vieraili vuonna 2018 yli 130 000 ihmistä . Museon suosituin nähtävyys on Suomenlinnassa sijaitseva Vesikko-sukellusvene, jossa vierailee vuosittain noin 58 000 ihmistä.
Sotamuseo kerää, säilyttää, tutkii ja esittelee sotahistoriaa sekä puolustusvoimiin ja sen perinteisiin liittyviä esineitä. Museo järjestää näyttelyitä, harjoittaa pedagogista toimintaa sekä julkaisee sotahistoriaan ja asevarusteluun liittyvää sotahistoriallista materiaalia, antaa mielipiteitä erilaisista sotahistorian kysymyksistä. Sotamuseo johtaa ja tekee yhteistyötä eri puolilla Suomea sijaitsevien puolustusvoimien museoiden kanssa. Museon aineistoa käyttävät Puolustusvoimat , muut valtion virkamiehet ja sotahistoriasta kiinnostuneet.
Sotamuseo perustettiin 25. marraskuuta 1929 ja avattiin seuraavana vuonna 18. lokakuuta Kruununhakaan (Liisankatu 1). Ennen museon perustamista suomalaista sotahistoriallista materiaalia ja kokoelmia esiteltiin Suomen sodan 100-vuotisjuhlan kunniaksi Valtion historiallisen museon näyttelyssä vuonna 1908. Vuosina 1918-1919 Suomen Kansallismuseoon perustettiin vapaussodasta kertova näyttely pääasiassa lahjoituksin. Myös Helsinkiin vuonna 1918 perustettu Sota-arkisto keräsi sotahistoriallisia näyttelyitä, jotka toimivat Sotamuseon kokoelman perustana [3] .
Tammikuussa 1933 Sotamuseo muutti Puolustusministeriön johdolla Suomenlinnan Liisankadan tiloistaan Karpelan linnakkeelle, jossa museo sijaitsi talvisodan alkamiseen asti. Sotamuseon johtajaksi valittiin luutnantti Reino Wilhelm Palmroth. Museon avajaiset Carpelanin linnakkeessa pidettiin 11. kesäkuuta 1933, ja siellä vieraili vuosittain noin 9 000 ihmistä. Museossa esillä oleva näyttely jaettiin joukkotyyppien mukaan seuraaviin osiin: jääkäri, tiedustelu, aseosasto ja laivastoosasto. Näyttelyssä oli myös materiaalia sisällissodasta [4] .
Syksyllä 1939 Suomenlinnan Sotamuseo suljettiin, henkilökunta siirrettiin sotilastehtäviin ja museon näyttelyt evakuoitiin eri puolille maata. Myös Sotamuseon toimisto joutui evakuoimaan Helsingistä vuoden 1944 pommi-iskujen vuoksi [4] . Talvisodan ja jatkosodan aikana Sotamuseo järjesti kuitenkin Helsingin Messuhallin näyttelypaviljongissa näyttelyitä, joista ensimmäinen oli Sotapokaalin näyttely helmikuussa 1940. Sen jälkeen vuonna 1941 järjestettiin vielä kaksi näyttelyä "Muistoja sodasta" I ja II sekä kiertäviä näyttelyitä Suomen maakunnissa vuosina 1941-1943. Vuosina 1942-1943 museon toimintaa laajennettiin, mukaan lukien edustus Ruotsissa. Sota-aikana näyttelyiden tarkoituksena ei ollut vain esitellä etulinjan näyttelyitä yleisölle, vaan myös kerätä rahaa sodan invalideille ja kohottaa "sisärintaman" tunnelmaa [3] . Vuonna 1944 perustettiin Sotamuistoseura (myöhemmin Suomen Sotahistoriallinen Seura) tukemaan Sotamuseon toimintaa [5] .
Sodan jälkeisinä vuosina Sotamuseo jäi jonkin aikaa ilman näyttelytilaa, mutta tilanne muuttui, kun se sai rakennuksen Kruununhakaan. Museo sijaitsee osoitteessa Maurinkatu 1 arkkitehti Evert Lagerspetzin vuonna 1883 suunnittelemassa tiilirakennuksessa. Vuodesta 1883 vuoteen 1901 rakennusta käytettiin kivääripataljoonan kasarmina [6] . 1990-luvun puolivälistä alkaen Sotamuseon näyttelytoimintaa laajennettiin: näyttelyitä järjestettiin myös Liisankadulle. Tällä hetkellä siellä voi vierailla nykyisessä näyttelyssä "Hakkapeliteistä (Suomen ratsumiehet Ruotsin armeijassa, 30- vuotisen sodan aikana ) rauhanturvaajiin".
Talvisodan aattona Suomenlinnan Sotamuseon toiminta keskeytettiin. Carpelanin linnakkeessa olleet kokoelmat evakuoitiin jatkosodan aikana mantereelle ja museon tilat siirrettiin myöhemmin Armfelt-museon käyttöön. Sodan jälkeisinä vuosina 1946-1948 keskusteltiin Rannikkotykistömuseon avaamisesta Suomenlinnaan [7] . Tällainen museo avattiin joulukuun alussa 1948. Hänen kokoelmansa kattoivat ajanjakson, joka sisälsi autonomian viimeiset vuodet ja Suomen itsenäisyyden vuodet. Myöhemmin museo kunnostettiin ja avattiin uudelleen 12.5.1988. Rannikkotykistömuseo suljettiin vuonna 2007 tilojen huonon kunnon vuoksi [8] .
Sotamuseon laivastolle omistettu osasto avattiin Suomenlinnassa 6.11.1948. Hänen tehtävänsä oli puhua Suomen meripuolustuksesta itsenäistymisestä lähtien. Vuonna 1963 tämä museon osa jouduttiin sulkemaan korkean kosteuden vuoksi. Näin ollen Sotamuseon laivastoosaston toiminta jäi lyhytaikaiseksi - uusia näyttelytiloja ei löytynyt [9] .
Sotamuseo haluttiin muuttaa 1970-luvun alussa kokonaan Suomenlinnaan, mutta ehdotuksesta huolimatta museon muuttoa saarelle ei hyväksytty. Vesikko-sukellusvene avattiin yleisölle Artillery Bayssä vuonna 1973. Valtioneuvosto päätti vuonna 1975 Suomenlinnan historiaa kertovasta museotoiminnasta. Puolustusvoimien aloitteesta ja Suomen museoosaston sekä Suomenlinnan hallinnon tuella saatiin elokuun 1980 lopussa lupa museon näyttelytilan avaamiseen. Manezhin tilat varattiin näyttelyitä varten, jotka vuodesta 1974 lähtien ovat toimineet sotamuseon näyttelyiden varastona. Manezhin peruskorjaus aloitettiin vuonna 1986, ja kolme vuotta myöhemmin, 1. kesäkuuta 1989, juhlittiin museon avajaisia [10] .
Vuodesta 1962 lähtien Sotamuseo on järjestänyt yli 30 erikoisnäyttelyä, esimerkiksi kaksi näyttelyä Puolustusvoimien 40. ja 90. vuotiaiden kunniaksi (vuosina 1958 ja 2008), sekä monia talvisodasta kertovia näyttelyitä [5 ] .
Liisankadun näyttely suljettiin 1.3.2016 homeen vuoksi.
Sotamuseon kokoelmaan kuuluu yli 200 000 näyttelyä, joista vain pieni osa on jatkuvasti esillä. Suurin osa näyttelyesineistä on joko tutkittavana tai museon varastoissa. Sotamuseon kokoelmiin kuuluu mm. käskyjä, aseita, univormuja, sotataidetta, lippuja sekä sota-aluksia, ajoneuvoja ja lentokoneita. Kokoelmien aikajänne ulottuu Suomen kuulumisesta Ruotsiin nykypäivään, mutta pääpaino on Suomen itsenäisyyden aikana. Valokuvakokoelmat koostuvat yli 200 000 valokuvasta. Valokuva-arkistomateriaalia käytetään näyttely-, tutkimus- ja julkaisutyössä.
Sotamuseolla on omat julkaisusarjansa erilaisista historiallisista aiheista, esimerkiksi asehistorian kirjoja. Museo julkaisee yhdessä Suomen Sotahistoriallisen Seuran kanssa vuosittain Sotahistoriallista lehteä. Puolustusvoimien vuosipäivän kunniaksi Sotamuseo julkaisi 4.6.2008 kirjan Puolustusvoimien sotilasyksiköiden perinteet. Museo osallistui myös erilaisten, erityisesti talvisotaa koskevien multimediajulkaisujen tiedon valmisteluun.
Maurinkatu 1:n vanha näyttely korvattiin 8.3.2013 näyttelyllä "Hakkapeliteistä rauhanturvaajiin". Näyttely sijaitsi läheisessä rakennuksessa (Liisankatu 1), jossa ennen sitä oli näyttely talvisodasta. Uusi näyttely oli omistettu Suomen sotahistorialle Suomen Ruotsin ja Venäjän vallan aikana, itsenäisyystaisteluista, vuosien 1939-1945 sodista - nykypäivään. Liisankadun näyttely suljettiin 1.3.2016 homeen vuoksi.
Kesän aikana Suomenlinnassa on kaksi Sotamuseon nähtävyyttä, joihin voi tutustua. Vesikko - sukellusvene on ainoa viidestä suomalaisesta sota-ajasta säilyneestä sukellusveneestä, loput romutettiin vuonna 1953. Talvisodan ja jatkosodan aikana Vesikkoa käytettiin tiedustelu- ja saattotoiminnassa Suomenlahdella ja Ahvenanmerellä. Vesikko teki sodan aikana yhden onnistuneen hyökkäyksen vihollisen laivoja vastaan: hän torpedoi Neuvostoliiton rahtilaivan Viipurin lähellä Suursaarea 3.6.1941. Jatkosodan päätyttyä Vesikon palvelus päättyi, sillä vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus kielsi Suomea omistamasta omia sukellusveneitä. Vesikko saatiin vielä pelastettua ja häntä suunniteltiin käytettäväksi Suomen laivaston harjoitusaluksena. Käytännössä hän ei löytänyt käyttöä, ja vene siirrettiin Katajanokan telakalle. Myös myyntivaihtoehtoa mietittiin, mutta onneksi niin ei käynyt, ja 1960-luvun alussa vene siirrettiin Suomenlinnaan Tykistölahdelle. Heinäkuussa 1973 Vesikko avattiin museonäyttelynä vierailijoille, ja siitä on sittemmin tullut Sotamuseon suosituin nähtävyys. Vesikko on avoinna joka päivä toukokuusta syyskuuhun.
Talvisodalle, jatkosodalle ja Lapin sodalle omistettu näyttely Sotamuseon Maneesissa avattiin kesäkuussa 1989. Suomenlinnan Maneesi rakennettiin 1880-luvulla tykistövarikoksi. Manezh-rakennuksessa järjestettiin erilaisia erikoisnäyttelyitä: näyttely "Finnish Submarines" oli esillä vuosina 2003 ja 2004 ja toukokuusta elokuuhun 2011 -näyttely "Vesikko". Maneesissa esitellään Suomen armeijassa esimerkiksi saksalaista 88 mm FLAK 37 ilmatorjuntatykkiä, englantilaista VICKERS-ARMSTRONG 38 panssarivaunua sekä vuonna 1925 upotetun suomalaisen torpedoveneen S2 torpedoputkea. Erityisesti näyttelyä varten rakennettiin pukupiste ja korsu, joka on tällä hetkellä museon näyttely. Toukokuussa 2012 Manezissa, vanhan näyttelyn paikalla, avattiin uusi, Autonomiasta Atalantaan - näyttely Suomen sotahistoriasta. Se kertoo puolustusvoimien historiasta, suomalaisista sotilaista ja sodista, joihin Suomi on osallistunut menneiltä vuosisadoilta nykypäivään. Näyttely on avoinna joka päivä lokakuun 2017 loppuun asti.
Kahdeksan puolustusvoimien museota tekee yhteistyötä Sotamuseon kanssa. Merkittävä osa näiden museoiden näyttelyistä on Sotamuseon kokoelmissa. Sotamuseon resurssien ja näyttelytilan puutteen vuoksi sotahistorialliset kokoelmat on jaettu maantieteellisesti ja sotilaallisesti. Erikoismuseoiden syntymiseen vaikutti suurelta osin sotilasyksiköiden kokoelmien kasvu [3] . Erikoismuseoita on perustettu vuodesta 1945, varsinkin 1960-70, ja niiden toimintaa ovat pääsääntöisesti tukeneet eri säätiöt. Erityisiä sotahistoriallisia museoita ovat: Panssarimuseo, Ilmapuolustusmuseo, Ilmailumuseo, Jalkaväkimuseo, Sotilaslääketieteellinen museo, Mobilia-museo (tieliikenne), Forum Marinum -museo (merenkulku- ja laivanrakennusmuseo) ja Militaria-museo, johon kuuluvat tiedustelumuseo, tykistömuseo ja tietopalvelumuseo.