Geisha (vaakuna)

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 26. maaliskuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 11 muokkausta .
Geisha
Yksityiskohdat

Geisha ( puolaksi Giejsz ) on puolalainen aateliston vaakuna .

Kuvaus

Kilpi leikataan helakanpunaiseksi ja hopeiseksi. Punaisena, musta kotkan siipi , hopea, kultainen ratsuristi ilman oikeaa päätä. Harjassa on kolme strutsin höyhentä.

vaakuna , Orwit, Orwitowicz) sisältyy Puolan kuningaskunnan aatelissukujen asevaraston 2 osaan, s. 39. Samogitian piispa (1631-1633) Melchior Eliashevich-Geish (Eliashevich, myöhemmät transkriptiot Illyashevich, Illyashevich, Illyashevich , Iljashevitš) kuuluu tähän perheeseen. Katso Adam Bonetskyn armeija. https://www.academia.edu/36956412/Tablica_z_wileńskiego_kościoła_pw_św_Kazimierza_z_roku_1630_na_cmentarzu_na_Rossie_The_Plaque_from_the_Church_of_the_ilnius_Casinius_Stemeter_6_3

Vaakuna on käytössä

36 synnytystä

Aleszewicz, Budrewicz, Drogiejko, Dziad, Dzid, Dzida, Dziel, Eliaszewicz, Fladrzyński, Fledrzyński, Gedygold, Gejsztoft, Gibasiewicz, Gibaszewicz, Giedygołd, Giejsz, Giejsztowt, Gierulski Lengyel, Giesztowt, Gierulski, Giesztwicz, Giesztwicz, Narwojn, Narwoyn, Norwojń, Orwid, Orwidowicz, Orwiel, Orwit, Orwitowicz, Szurowski, Tyc, Tyt, Tytow

Eliashevichi asettui entiseen Venäjän voivodikuntaan . Näistä Vasily , Ivan ja Luka myivät vuonna 1762 perimäänsä Kalnitsa-tilan isänsä Lukan jälkeen. Tämän tyyppinen jälkeläinen , Ivan Eliashevnch, omisti esi-isilleen Zhmudin ruhtinaskunnassa annetut lahjat. Akim Eliashevnch muutti Puolaan, jonka jälkeläiset Venäjällä ollessaan palvelivat eri riveissä, ja vuonna 1779 hallintosenaatin määritelmän mukaan tästä perheestä polveutuva luutnantti Fjodor Eliaševitš veljineen sai kirjoitettua puolasta. herrasväki. Eliashevich-suvun vaakuna (molemmat kentät ovat punaisia) sisältyy myös osaan 8 Koko Venäjän keisarikunnan aatelissukujen yleisarmorial, s. 141. Gibasevichi entisessä Sandomierzin voivodikunnassa, josta Stanislav Gibasevitš korjasi vuonna 1720 Grodski Sandomierzin alivaltuutetun viran.

Muistiinpanot

Kirjallisuus