David (Donatello)

Donatello
David . noin 1440
ital.  David
Pronssia . Korkeus 1,58 m
Bargellon kansallismuseo , Firenze
( Inv. Inv. Bargello n. 95 B [1] )
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

" Daavid " - Donatellon pronssinen patsas ; ensimmäinen kuva vapaasti seisovasta alastonhahmosta antiikin jälkeen [2] .

Historia

Veistoksen tarkkaa päivämäärää ei tiedetä. Useimmat tutkijat pitävät sitä vuosien 1430 ja 1440 välisenä aikana. [3] , vaikka myöhempi, 1460-luvulle asti [4 ], ei ole poissuljettu . Ensimmäinen dokumentoitu maininta Davidista viittaa vuoteen 1469: tänä vuonna Lorenzo the Magnificent oli naimisissa Clarice Orsinin kanssa, ja patsas oli tuolloin Palazzo Medicin [5] pihalla . Oletetaan kuitenkin, että hän pääsi sinne muutama vuosi aikaisemmin, 1450- tai 1460-luvulla [6] .

G. Vasarin mukaan Daavidin patsaan tilasi Cosimo Medici , mutta tätä tietoa ei voida pitää luotettavana [7] . Vasari antaa myös kuvauksen kadonneesta jalustasta, jolla patsas sijaitsi. Jalustan kirjoittaja oli Desiderio da Settignano :

”Nuoruudessaan hän teki Donatolle Daavidin jalustan, joka sijaitsi Firenzen herttuan palatsissa; tälle jalustalle hän teki kauniisti marmorista useita harpioita ja pronssista useita viiniköynnöksiä, erittäin siroja ja hyvin suunniteltuja .

Vuonna 1495, kun Medicit karkotettiin Firenzestä, patsas siirrettiin Palazzo Vecchioon . Vuodesta 1738 (jotkut historioitsijat kutsuvat vuodeksi 1777) hän oli Uffizin galleriassa [7] . Vuonna 1865 perustettiin Bargellon kansallismuseo , ja 1800-luvun jälkipuoliskolla David otti paikan sen näyttelyiden joukossa.

Kuvaus

Donatellon David ei näytä perinteisiltä raamatun sankarin kuvauksilta . Se eroaa myös Donatellon itsensä aiemmasta marmorista tehdystä patsaasta ( ks. kuva ). Pronssi David on melkein poika, jolla on notkea, nuorekas vartalo ja pitkät hiukset. Hän on täysin alasti, lukuun ottamatta leveälieristä paimenhattua, jonka päällä on laakeriseppele, ja raastettuja sandaaleja . Sankarin vapaa asento on esimerkki kontrappostosta : kehon paino lepää oikealla jalalla, kun taas vasemmalla, puoliksi taivutettuna, hän tallaa kukistamansa Goljatin pään . Nuoren miehen vartalo poikkeaa hieman keskiakselista; miekan diagonaali, johon voittaja nojaa, korostaa hahmon epävakautta ja sisäistä dynamiikkaa [9] .Vasemmassa kädessään hän pitää kiveä lingosta - voiton instrumenttia. Patsas on suunniteltu kävelemään ja näkemään kaikista näkökulmista; samalla pronssipinnalla olevat valon heijastukset keskittyvät tämän siron kappaleen yhteen tai toiseen mutkaan, mikä korostaa koostumuksen avaruudellista luonnetta [10] .

A.K. Dzhivelegov teoksessaan "Italian renessanssin luojat" antaa Daavidin patsaalle seuraavan kuvauksen:

"David on mahtava. <...> Rauhallinen voitto on kirjoitettu kasvoille, mutta ilon hymyn kautta läpi paistaa jonkinlainen mietteliäisyys, joka jalostaa koko kuvaa. Kaikessa alaston, ei täysin muodostuneen ruumiinsa loistossa hän seisoo katsojan edessä kaikilta puolilta avoimena, eikä sitä rajoita niche, reunalista tai tabernaakkeli. Daavid ei ainoastaan ​​murskaanut Goljatia. Hän vapautti veistoksen ikivanhasta orjuudesta. Nyt hän ei ole enää arkkitehtuurin palvelija: leveä vapaa polku on avautunut hänen eteensä” [11] .

Tulkinnat

Donatellon David on taideteos, joka mahdollistaa monia tulkintoja.

Kaikki tutkijat tavalla tai toisella panevat merkille nuoren miehen ulkonäön epätavallisen naisellisuuden ja hänen "ei-sankarillisen" asennon: "Donatello kuvasi hurmaavaa nuorta miestä, jossa nuoruuden kulmikkuus yhdistyy erikoisesti useiden feminiinisten muotojen pyöreyteen, hengittää aistillista charmia” [10] ; ”vahva, vaikkakin vielä melko nuori poikavoittaja katselee mietteliäänä ja jopa hieman hämmentyneenä alas leikkaamaansa voitetun jättiläisen päätä ja tukee pientä miekkaa oikean käden suloisella ja väsyneellä liikkeellä” [12] ; "Davidin alastomuutta sandaaleilla ja hatulla korostavat nuoren miehen ilme ja koko ulkonäkö, jotka puhuvat narsismista ja narsistisesta keskittymisestä itseensä" [3] . On selvää, että patsas ei niinkään välitä katsojalle Daavidin saavutuksen suuruutta, vaan saa hänet ihailemaan alaston nuorekkaan vartalon kauneutta. Tämä antoi yksittäisille tutkijoille syyn nähdä Donatellon teoksissa homoeroottisia aiheita [2] [3] ja etsiä lukuisia vihjeitä juuri tällaisen lukeman aitoudesta [13] .

Davidin hauraudelle ja naiseudelle on kuitenkin täysin erilainen selitys. Häntä katsoessa on vaikea kuvitella, että hän pystyy selviytymään sotaisan jättiläisen kanssa - mutta jumalallisen väliintulon rooli, joka määritti tämän taistelun tuloksen, tulee entistä selvemmäksi. Siksi patsas, joka kuvaa heikkoa nuorta seisomassa voitetun vihollisen yllä, puhuu Jumalan näkymättömästä läsnäolosta tässä kohtauksessa [13] .

Donatellon tarkoituksen ymmärtämiseksi historiallinen ja poliittinen konteksti on myös tärkeä. Daavidin kuva on erittäin suosittu renessanssin aikana : Daavid esitetään todellisena sankarina, kansan kotoisina, joka pelasti kansan orjuudesta ja tuli sittemmin juutalaisten kuninkaaksi [14] . Se tosiasia, että patsas sijaitsi Palazzo Medicin pihalla (ja mahdollisesti heidän tilaamansa), viittaa siihen, että Medicien perhe halusi nähdä vapauden puolustajana. Ei ole sattumaa, että Daavidin patsas oli rinnakkain toisen kuuluisan Donatellon teoksen: veistosryhmän "Judith ja Holofernes" kanssa. Judith ja David ovat kansan pelastajia, tyrannisideja, jotka voisivat toimia erinomaisena ruumiillistumana Firenzen tasavallan ihanteille . Asetettuaan tämän vapauden symbolin oman palatsinsa pihalle, Medicit halusivat, että heidän nimensä ei liitettäisi tyranniaan ja vallan anastukseen, vaan päinvastoin tasavallan arvoihin [15] .

Raamatun hahmon ei-kanoninen ulkonäkö sai jotkut tutkijat ehdottamaan, että patsas ei kuvaa ollenkaan Daavidia, vaan jotakuta muuta, esimerkiksi Merkuriusta [16] . Kuitenkin kaikki lähteet 1400-luvulta lähtien luottavaisesti tunnistavat patsaan Daavidin kuvaksi. Lisäksi on dokumentoituja todisteita siitä, että patsaan jalustalla, joka ei ole säilynyt, oli seuraava kirjoitus: ”Se, joka taistelee isänmaan puolesta, voittaa. Herra murskaa mahtavan vihollisen vihan. Poika voitti kauhean tyranni. Iloitkaa kansalaiset! [17] .

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 http://www.bargellomusei.beniculturali.it/opere/bargello/96/david/
  2. ↑ 12 Frederic Hartt . Italian renessanssitaiteen historia: maalaus, kuvanveisto, arkkitehtuuri. Prentice-Hall, Inc. ja Harry N. Abrams Inc., New York. - s. 202
  3. ↑ 1 2 3 Laurie Schneider. Donatellon pronssi David. // Taidetiedote. - 1973. - Voi. 55, nro 2 - s. 213
  4. ↑ Sarah Blake McHam. Donatellon pronssi David ja Judith Medicin metaforeina hallitsevat Firenzessä. // Taidetiedote. - 2001. - Voi. 83, nro 1. - s. 32.
  5. ↑ Luciano Berti, Alessandro Cecchi, Antonio Natali. Donatello. Art Dossier nro 3. Giunti Editore, 1986. - s. 57.
  6. ↑ Janson, 1963 , s. 79.
  7. ↑ 12. tammikuuta 1963 , s. 80.
  8. ↑ Vasari D. Tunnetuimpien maalareiden, kuvanveistäjien ja arkkitehtien elämää. - M .: "Kustantamo ALFA-KNIGA", 2008. - S. 358. - ISBN 978-5-9922-0101-7 . "
  9. ↑ Argan J.K. Italian taiteen historia. 2 osassa T. 1. - M .: Rainbow, 1990. - S. 224
  10. ↑ 1 2 Lazarev V. N. Varhaisen renessanssin alku italialaisessa taiteessa Arkistokopio 2. heinäkuuta 2014 Wayback Machinessa . - M.: Taide, 1979.
  11. ↑ Dživelegov A.K. Italian renessanssin luojat: 2 kirjassa. Kirja. 1. - M.: TERRA-Book Club; Tasavalta, 1998. - s. 123. - ISBN 5-300-02049-4 . »
  12. ↑ Gukovsky M. A. Italian renessanssi. 2. painos, rev. ja ylimääräistä - Leningrad: Leningrad University Publishing House, 1990. - P.566.
  13. ↑ 12 Robert Williams . "Virtus Perficitur": Donatellon pronssisen "David" merkityksestä. // Mitteilungen des Kunsthistorischen Institutes in Florenz. - 2009. - Bd.53, H. 2/3. - s. 217.
  14. ↑ Vipper B. R. Italian renessanssi XIII-XVI vuosisadalla. - M .: Taide, 1977. - C. 136.
  15. ↑ Robert Williams. "Virtus Perficitur": Donatellon pronssisen "David" merkityksestä. // Mitteilungen des Kunsthistorischen Institutes in Florenz. - 2009. - Bd.53, H. 2/3. - s. 228.
  16. ↑ Luciano Berti, Alessandro Cecchi, Antonio Natali. Donatello. Art Dossier nro 3. Giunti Editore, 1986. - s. 58.
  17. ↑ Robert Williams. "Virtus Perficitur": Donatellon pronssisen "David" merkityksestä. // Mitteilungen des Kunsthistorischen Institutes in Florenz. - 2009. - Bd.53, H. 2/3. - s. 218, 225.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat