Demonien rakastaja

The Daemon Lover ( myös James Harris , Child 243 , Roud 14 [ 1] ) on englantilais - skotlantilainen kansanballadi .  Francis James Child antaa kokoelmassaan siitä kahdeksan muunnelmaa. Ensimmäistä kertaa se löytyy 1600-luvun puolivälin leveästä lehdestä, tunnusomaisella pitkällä nimellä :

Varoitus naimisissa oleville naisille Plymouthin lähellä syntyneen rouva Jane Reynoldsin (länsiläinen) tapauksessa, joka vannoi olevansa merimiehen vaimo, mutta meni sitten naimisiin puusepän kanssa, ja lopulta paha henki vei hänet pois, joka on täällä yksityiskohtaisesti jakeessa. Laulu kappaleiden "Bristol Beauty", "Bateman" tai "Faithful John" säveleen.Käännös L. M. Arinshtein [2]
  Alkuperäinen teksti  (englanniksi) : 
Varoitus naimisissa oleville naisille, joka on esimerkki rouva Jane Reynoldsista (länsimaalaisnainen), joka syntyi lähellä Plymouthia ja joka oli ahdingossa merimiehelle, meni myöhemmin naimisiin puusepän kanssa ja lopulta Hengen vei pois. , miten tällä hetkellä lausutaan. Länsimaan säveleen nimeltä "The Fair Maid of Bristol", "Bateman" tai "John True".
Pepys Ballads, IV, 101 [3]

Perustuen siihen tosiasiaan, että yhden arkin varhaiskappaleen lopussa oli nimikirjaimet "LP", ehdotettiin, että sen kirjoittaja oli Lawrence Price ( eng.  Laurence Price , 1628-1675), joka kirjoitti halvoille julkaisuille. tuon ajan ja että hän väitetysti otti todellisen tarinan Plymouthista kotoisin olevasta naisesta, joka pakeni merimiehen kanssa, vanhan rakkautensa, puuseppämielistään, joka teki itsemurhan. On kuitenkin myös todennäköistä, että kirjoittaja yksinkertaisesti yhdisti hänelle tunteman tapauksen ja suullisessa perinteessä esiintyneen aiheen, joten varmuudella on mahdotonta sanoa mitään. Baladin toinen versio, nimeltään The Distressed Ship-Carpenter , ilmestyi painettuna, myös laivasivumuodossa, jo 1700-luvulla. Hänen seuraavan versionsa äänitti suullisesta esityksestä Peter Buchan . Näiden kolmen vaihtoehdon välinen suhde (A, B ja C Childin mukaan) ja niiden vaikutus toisiinsa ovat edelleen kiistanalaisia ​​[2] [4] [5] .

Lukuisia versioita Amerikasta 1800-luvun jälkipuoliskolla syntyneestä balladista kutsutaan useimmiten nimellä The House Carpenter [4] .

Juoni

Aviomiehensä poissa ollessa naimisissa oleva nainen palaa vanhan rakastajansa luo, merimiehen, jota hän ei ole nähnyt pitkään aikaan. Vierailija viettelee hänet lähtemään mukaansa meren yli (yhdessä Childen versiossa Italian rannikolle, houkuttelee usein hänen keräämällään rikkaudella). Hän suutelee lastaan ​​(tai lapsiaan) hyvästit ja lähtee ystävän luo laivalle (jolla ei toisinaan ole miehistöä mukana). Pian purjehduksen jälkeen hän alkaa kaipaa perhettä, jonka hän jätti jälkeensä. Joissakin versioissa auringon alla paistavat kukkulat näkyvät horisontissa. Naisen kysymykseen merimies vastaa, että tämä on paratiisimaa, jonne he eivät ole menossa. Nähdessään pahaenteisen jään peittämän vuoren hän ilmoittaa, että siellä on helvetti, jossa he uivat. Pirullinen rakastaja kasvaa kooltaan ja rikkoo laivan, joka menee matkustajien kanssa pohjaan [2] [6] .

Yksityiskohtaisen analyysin balladin eri versioista teki Barbara Foss Leavey. Tällaisia ​​juonia ei tunneta maailman kansanperinnössä, vaikka eräässä skandinaavisessa balladissa nainen kieltäytyy seuraamasta samanlaista salaperäistä viettelijää valiten kovan ja täynnä vaikeuksia, ja hän myöhemmin ilmestyy taas moittelemaan häntä tästä [6] .

Venäjänkielinen käännös

Balladin käännös venäjäksi suoritti Samuil Yakovlevich Marshak vuosina 1915-1916, mutta sitä ei julkaistu kääntäjän elinaikana. Se painettiin ensimmäisen kerran nimikirjoituksella vuonna 1973 [7] .

Tämän balladin demoniset aiheet pohdittiin uudelleen M. Kuzminin toimesta runon " Taimen murtaa jään " (1927) "kuudennessa iskussa" [8] .

Muistiinpanot

  1. ↑ Vaughan Williams Memorial Library . Haettu 6. tammikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 8. huhtikuuta 2016.
  2. ↑ 1 2 3 Englantilainen ja skotlantilainen kansanballadi: Kokoelma / Comp. L. M. Arinshtein. - M .: Raduga, 1988. - 512 s. — ISBN 5-05-001852-8 .
  3. ↑ Pepys Collection - Magdalen Collegen kirjasto, Cambridge.
  4. ↑ 1 2 David Atkinson, Steve Roud. Batemans Tragedy vs The Demon Lover // Street Ballads in Nineth-Century Britanniassa, Irlannissa ja Pohjois-Amerikassa: Interface Between Print and Oral Traditions . - Routledge, 2016. - S. 195-218. — 306 s. — ISBN 1317049217 .
  5. ↑ E. David Gregory. Victorian Songhunters: Englannin kansankielisten balladien ja kansanlaulujen palautus ja editointi, 1820-1883 . - Rowman & Littlefield, 2006. - S. 337. - 447 s. - (G - Viite-, informaatio- ja tieteidenvälisten aiheiden sarja). — ISBN 0810857030 .
  6. ↑ 1 2 Barbara Fass Leavy. Paholaisen morsian // Joutsenneitoa etsimässä: Kertomus kansanperinteestä ja sukupuolesta . - NYU Press, 1995. - S. 64. - 388 s. — ISBN 0814751008 .
  7. ↑ Demon-rakastaja // Englannin ja skotlannin balladeja kääntänyt S. Marshak / V.M. Zhirmunsky, N.G. Elina. - Moskova: Nauka, 1973. - S. 24-26. – 160 s. - (Kirjalliset monumentit).
  8. ↑ Malmstad John E., Shmakov G. Kuzminin "Taimen murtautumassa jään läpi" // Venäläinen modernismi: kulttuuri ja avantgarde, 1900–1930. ISBN 9780801408427 . Ithaca, Cornell University Press, 1976, s. 150.