| Piispa Dionysios | ||
|---|---|---|
| Επίσκοπος Διονύσιος | ||
|
||
| 20. huhtikuuta 1940 - 5. lokakuuta 1942 | ||
| Seuraaja | Athanasius (Sfakianos) | |
| Nimi syntyessään | Loizos Kykkotis | |
| Alkuperäinen nimi syntymähetkellä | Λοΐζος Κυκκώτης | |
| Syntymä | 1887 | |
| Kuolema | 5. lokakuuta 1942 | |
Piispa Dionysius ( kreikaksi Επίσκοπος Διονύσιος , maailmassa Loizos Kykkotis , kreikkalainen Λοΐζος Κυκκκσκοπος Διονύσιος ) _ _ _
Syntynyt Tsakkistrassa vuonna 1887. Hän sai peruskoulutuksensa läheisessä Camposin kylässä. Vuonna 1899 hän meni Kykkon luostariin , jossa hän opiskeli Kykkon kreikkalaisessa koulussa. Luostarista hänet lähetettiin Pancyprian Gymnasiumiin , josta hän valmistui vuonna 1913 . Saman vuoden syyskuussa hänet lähetettiin luostarista opiskelemaan maataloutta Montpellieriin , Ranskaan. Ensimmäisen maailmansodan vuoksi hän kuitenkin keskeytti opinnot ja palasi Kyprokselle. Lokakuussa 1917 hän astui Ateenan yliopiston teologiseen tiedekuntaan , josta hän valmistui vuonna 1921 ja palasi luostariin, jossa hänet vihittiin presbyteriksi [1] .
Myöhemmin hän opetti yhden vuoden Varosian gymnasiumissa ja saarnasi myös kaupungin kirkoissa. Vuodesta 1924 lähtien hän oli Faneromenin temppelin pää ja saarnaaja seitsemän vuoden ajan. Hän työskenteli myös Pancyprian Gymnasiumissa, samalla hän osallistui Kyproksen ortodoksisen kirkon virallisen julkaisun "Apostle Barnabas" julkaisemiseen, jossa hän julkaisi tutkimuksensa ja saarnansa [1] .
Hän julisti kansannousun mielenosoituksessa 21. lokakuuta 1931. Kun joukko liikkui kuvernöörin asuntoa kohti, hän johti kulkuetta kantaen Kreikan lippua. Asuinpaikka sytytettiin tuleen, ja joukot avasivat tulen ja hajottivat väkijoukon. Metropoliita Nikodim (Milonas) pidätettiin 24. lokakuuta . Lokakuun 25. päivänä poliisi ei päästänyt Kyrenian metropoliitaa Macariusta pääkaupunkiin. Palattuaan Kyreniaan hän piti puheen, jossa hän tuomitsi jyrkästi brittiläisen tyrannian, ja johdatti sitten ihmiset Kyrenian brittiläisen komissaarin rakennukseen, jossa he nostivat Kreikan lipun Englannin lipun sijaan. Kaupunkiin saapuneet englantilaiset sotilasyksiköt valtasivat pääkaupunkiseudun ja pidättivät Metropolitan Macariuksen. Kitian ja Kyrenen metropoliitit sekä arkkimandriitti Dionysios lähetettiin maanpakoon [2] .
Hän toimi saarnaajana Pyhän Savan katedraalissa Aleksandriassa ja samaan aikaan Aleksandrian patriarkaatin virallisen julkaisun "Πάνταινος" [1] päätoimittajana .
20. huhtikuuta 1940 hänet vihittiin Mareotisin nimipiispaksi, jonka esittivät: Aleksandrian patriarkka Kristoffer II , Tripolin metropoliitti Feofan (Moskhonas) , Pilusin metropoliitti Parthenius (Daniilidis) ja Aksumin metropoliita Nikolai (Abdallah) . [3] .
Samaan aikaan hänen terveytensä heikkeni, ja häntä hoidettiin kreikkalaisessa sairaalassa. Lokakuun 5. päivän iltana 1942 hän kuoli Aleksandriassa 55-vuotiaana. Kyproksen arkkimandriitti Pakratios, myöhempi Trooditissan luostarin hegumen, ilmoittaa metropoliita Leontylle, että piispa Dionisy on kuollut. Samana päivänä metropoliita Leonty pyytää arkkimandriitti Pankratya edustamaan Kyproksen kirkkoa hautajaisissa. Kaikki Nikosian kirkot soittivat kelloja piispa Dionysioksen [1] muistoksi .
En voi tehdä testamenttia, ja sitä paitsi minulla ei ole ylimääräisiä tärkeitä asioita. Joka tapauksessa, juuri siksi, että tunnen olevani lähestymässä loppua, haluaisin pyytää Hänen autuaaksi tulemistaan järjestämään seuraavat asiat: 1. Jos mahdollista, säästä minut mahtavilta hautajaisilta. 2. Lähetä Encolpioni Kyproksen kirkolle . 3. Jos ristini hyväksytään, se myydään ja hävitetään mihin tahansa hyväntekeväisyystarkoituksiin. 4. Vaatteeni ja muut pienet tavarani tulee antaa patriarkaatin diakoneille, jotka sitä eniten tarvitsevat. 5. Anna jotain palvelijoille, jotka palvelivat minua pitkän sairauteni aikana. Niitä on toimistossani. Selviytyneille toivon heidän näkevän Kreikan vapaana ja oikeuden tunkeutuvan kansojen ja yksilöiden kohtaloihin. Toivon, että kyproslaiset, heti kun he ovat yhdistyneet heidän kanssaan, menevät temppelin mausoleumiin, jossa säilytetään Kyproksen kansallismarttyyrien luita, mutta jokainen huudahtaa huulillaan ja sydämellään: "Te, jotka on tapettu valo, herätä nähdäksesi aurinko. Herää nähdäksesi veresi, josta on tullut valtakunta." Hyvään taisteluun pyrkiville toivon tukea ja valaistumista ylhäältä. Mutta niille, jotka, kuten minä, ovat valmiita toiseen elämään, toivon Jumalan tavoin vahvistavan ja saavan heidät parannukseen.
Alkuperäinen teksti (kreikka)[ näytäpiilottaa] Δεν Δύναμαι να συντάω Διαθήκην, άλλωστε Δεν έχω και σπουδαία πράγματα να Διαέσω. Εν πάση περιπτώσει, επειδή προαισθάνομαι ότι αγγίζω το τέλος θα ήελον να παρακαλέσω μον. όπως μεριμνήσει διά τα εξής: 1. 2. Να σταλή εις την Εκκλησίαν Κύπρου το Εγκόλπιόν μου. 3. ο σταυρός μου, εάν εyκριθή, να πωληθή και Διατεθή Δι 'οιονδήποτε φιλανθρρρικόν σννν. 4. τα ράσα μου και τα άλλα μικροπροπράγματά μου να διατεθούν διά τους διακόνους του πατριαρχείουν και ταιχι ταισα. 5. να Δοθή κάτι και εις τους υπηρέτας, οι οποίοι με υπηρέτησαν το μακόν Διάστημα της ασενεία minä μαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαςαιαι μαιαίαίαιαι μαιαίαιαιαι μαιαίαιαιαι μαιαίαίαιαι μαιαίαίαιααιαιαι μαιαίαίαίαίαιαιαιαιαιαια. Θα ευρεθή κάτι εις το γραφείο μου. Εις τους επιζήσαντας εύχομαι να ιδούν ελλάδα ελευθέραν και την Δικαοσαν Διπουσαν τας των ταών τνν αων τα minä. Εις τους Κυπρίους εύχομαι όπως γρήγορα κύψουν ηνωμένοι μετ' αυτών εις το εν τω ναώ Φανερωμένης Μαυσωλείω, όπου φυλάσσονται τα οστά των Κυπρίων Εθνομαρτύρων, όλοι δε ενί στόματι και μια καρδία βροντοφωνήσουν: «Συ που σκοτώθης για το φως, ξύπνα να δης τον ήλιο. Ξύπνα να ιδής το αίμα σου, που έγινε Βασίλειο". Εις όσους αγωνίζονται διά τον καλόν αγώνα εύχομαι εύχομαι Εις όσους Δε ετοιμάζονται, όπως εγώ, Διά την άλλη ζωήν, εύχομαι οεός ενίσχυσχυση και αυτούς μετάνοιση και τούς μετάση και τούς.