Talo, jossa…

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 12. tammikuuta 2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 18 muokkausta .

Talo, jossa…
Genre	romaani, maaginen realismi
Tekijä	Mariam Petrosyan
Alkuperäinen kieli	Venäjän kieli
kirjoituspäivämäärä	1980-1991
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä	2009
kustantamo	Gayatri
Wikilainaukset

"Talo, jossa ..." on Mariam Petrosyanin  romaani , joka julkaistiin vuonna 2009 . Se on elävä ja omaperäinen kuvaus suljetusta yhteiskunnasta , sen ominaispiirteistä, uuden tulokkaan sopeutumisen vivahteista vakiintuneessa tiimissä vammaisten lasten sisäoppilaitoksen esimerkissä. Toiminnan paikka ja aika on tarkoituksella abstraktoitu, ja fantastisilla aiheilla on merkittävä rooli juonen .

Luontihistoria

Mariam aloitti kirjan kirjoittamisen vuonna 1991 [1] , mutta talon idea, sen sankareiden kuvat ilmestyivät aiemmin.

Aivan ensimmäinen [versio], ei ollenkaan samanlainen kuin tämä, kirjoitettiin 1980-luvun lopulla. Aloin kirjoittaa Talosta ollessani samanikäinen kuin sen sankarit. Ja piirsin ne ennen kuin aloin kirjoittaa niistä. Joten idea ja hahmot ovat paljon vanhempia kuin itse kirja. [2]

Romaanilla ei ollut ennalta määrättyä juonetta. Kaikki alkoi yksinkertaisesta tarinasta: tietty poika löytää itsensä uudesta paikasta, oudosta ympäristöstä [3] . Petrosyanin mukaan hän keksi hahmoja, loi heille tilanteita, ja sitten he toimivat omillaan, ja hän katseli niitä kiinnostuneena [4] . Ja hän tutustui talon asukkaisiin yhdessä uuden tulokkaan kanssa, joka saapui sinne vähän ennen valmistumista.

Kirjoitin kolme asiaa samaan aikaan. Yksi on pojasta nimeltä Eric. Hänellä oli erittäin hyvä isäpuoli. Hänen isäpuolensa toi hänet tähän taloon. Yhdessä hänen kanssaan löysin talon itselleni - ensimmäinen tapaamani hahmo oli Banderlog Lary. Luulin hänen olevan siellä vastuussa. Sitten Eric tapasi Chernyn, ja tajusin, että ei, ehkä tärkein oli Black. Sitten tuli Sfinksi, Sokea Mies ja kaikki muut. [yksi]

Joissakin juonen yksityiskohdissa heijastuu kirjailijan elämän jaksoja. Hän muistelee, kuinka elämänsä Moskovan aikana hän ja hänen miehensä sattuivat asumaan kaksio, jossa asui yhdeksän armenialaista opiskelijaa. Kaverit nukkuivat samassa huoneessa, yöksi laittoivat patjat lattialle ja tuossa asunnossa heidän asettamansa säännöt olivat voimassa, ettei tyttöjä saa tuoda yöksi. Tämä lakikoodi roikkui seinällä, ja he yrittivät noudattaa sitä [3] .

Se oli erittäin vaikea tie, jonka kirja teki ennen kuin se pääsi kustantamoon. Vuonna 1998 Mariam luovutti käsikirjoituksen Moskovan ystävälleen, ja ystävän poika antoi kirjan ystävälleen. Romaani makasi ystävän pöydällä lähes kymmenen vuotta, kunnes hän oli muuttamassa. Kun hän löysi kirjan, hän luki sen, antoi sen veljelleen luettavaksi, veli antoi sen tyttöystävälleen ja tämä antoi sen laulunopettajalleen. Shashi Martynova, Gayatri-kustantamon päätoimittaja, otti oppitunteja opettajalta, ja hän päätti lukea käsikirjoituksen. Ja luettuaan sen hän alkoi etsiä kirjailijaa samasta ketjusta - loppujen lopuksi kirjaa ei allekirjoitettu [1] . Ja tammikuussa 2007 kustantaja soitti.

Vastauksena tarjoukseen kirjan painamisesta Mariam pyysi aikaa syyskuuhun [4]  finaalin loppuun saattamiseksi. ”Silloin minusta tuntui, että vuosi on paljon. Tämä vuosi meni kauhistuttavalla vauhdilla”, kirjailija muisteli [1] . Loppu oli kirjoitettu vaikeasti - yritykset koota juoni joksikin kokonaiseksi johtivat juonen katkeamiseen ja esityksen reikiin, ja hahmot vastustivat eivätkä halunneet osallistua lopetukseen, eivät halunneet erota ja mennä. ulkonaisuuteen [4] .

Romaanin nimi muutettiin ennen julkaisua:

Kirjan nimi oli "The House That...". Myöskään ei tietenkään niin kuuma, mutta vanha nimi minulle puhui ja liittyi "Taloon, jonka Jack rakensi." Ja uusi ei liity mihinkään. Livebook-kustantamo selitti, että joku hyvin kuuluisa runoilija ehdotti nykyistä nimeä - en tiedä kuka tarkalleen. [neljä]

Juoni

Nuori mies nimeltä Smoker riitelee ryhmänsä kanssa - esimerkillisiä tekopyhiä ja hiipiä, ja hänet siirretään toiseen. Tästä hetkestä alkaa hänen todellinen tutustumisensa taloon - vammaisten lasten sisäoppilaitokseen, jolla on yli vuosisadan historia, paikka täynnä salaisuuksia ja mystiikkaa. Yhdessä Smokerin kanssa lukija tutustuu talon asukkaisiin, sen sääntöihin ja vakiintuneisiin perinteisiin. Hän oppii, että kaikkia asukkaita, myös kasvattajia ja ohjaajia, kutsutaan vain lempinimelillä, että valmistumiseen on alle vuosi ja pelko "ulkonäköisyydestä" - siitä, mikä on talon ulkopuolella - on niin suuri, ettei yksikään valmistuja mene. sujuvasti. Edellinen numero, seitsemän vuotta sitten, oli kauhein talon historiassa - kahteen ryhmään jakautuneet valmistuneet hukuttivat talon vereen.

Kun kirjoittaja antaa mahdollisuuden nähdä talon muiden oppilaiden silmin, käy ilmi, että siellä on rinnakkainen maailma, "talon sisäpuoli". Että jotkut asukkaat ovat kävelijöitä, he tietävät kuinka mennä sinne, katoavat todelliseen maailmaan ja palaavat takaisin. Ja muut - Puserot - heitetään sinne, ja he voivat palata päivien ja viikkojen jälkeen, kun he ovat olleet koomassa todellisessa maailmassa, mutta asuneet siellä monta vuotta . Että johtajalla ei ole valtaa opettajaan, opettajalla - sokeisiin, ja sokea uskoo, ettei hän ole sisäoppilaitoksen johtaja, vaan hän vain täyttää talon tahdon.

Lopputuloksen lähestyessä yhä enemmän tuntemattomia paljastuu ja kysymyksiä herää yhä enemmän. Ja asukkaiden pääkysymys on lähteä vai jäädä, koska tämän numeron jälkeen talo puretaan. Ja jotkut päättävät lähteä: mennä ulkopuolisuuteen ja pysyä ikuisesti maailmassa, jossa he syntyivät. Ja muut - jäädä: jäädä taloon ja mennä toiseen maailmaan, joka kuuluu vain heille. Ehkä ei ikuisesti.

Päähahmot

Päätoiminnan aikana - viimeisenä valmistumisvuonna - talossa on viisi vanhempien oppilaiden ryhmää. Ensimmäinen on Fasaanit, esimerkillinen ryhmä pyörätuolin käyttäjiä (kirjassa käytetään sanaa pyörätuoli ) , jossa jokainen on keskittynyt oppimiseen ja terveydenhuoltoon ja kaukana muiden talon asukkaiden elämästä. Toinen ryhmä - Rotat, käsittämättömien kampausten omistajat, meluisat ja nopeatempoiset, heillä on aina veitset tai parranajokoneet mukana. Kolmannen ryhmän, Lintujen, oppilaat pitävät jatkuvasti surua johtajansa Korppikotkan kuolleen kaksoisveljen muistoksi, kasvattavat kasveja ruukuissa. Neljännessä ryhmässä, jolla ei ole omaa nimeä, johtaja on sokea, häntä pidetään myös koko talon johtajana. Parlamentissa ei ole viidettä ryhmää; viidennessä ja kuudennessa huoneessa niiden suuren lukumäärän vuoksi asuu kuudes ryhmä – nahkapannoissa kävelevät koirat.

Tytöt asuvat toisessa siivessä, jakaantuvat kolmeen ryhmään (tai yhteen yhdistettyyn ryhmään), ja talon olemassaolon viimeisiin kuukausiin asti heidän elämänsä ei ole juurikaan päällekkäistä nuorten miesten elämän kanssa.

• Sokea mies  on neljännen ja koko talon johtaja. Lyhyt, niukka, hyvin kalpea, mustatukkainen, voimakkaasti kasvaneet otsatukka peittävät silmänsä ja erittäin pitkät, liikkuvat sormet. Epäsiisti. Luonteeltaan sokea, mutta ketterä ja erittäin vaarallinen yksi vastaan-taistelussa. Hänellä on taipumus lykantropiaan ; hahmo kuten kaikki muutkin täällä, jolla on vaikea kohtalo ja aivan liian musertava ja vaikea tulo murrosikään. On Walker.
• Sfinksi  - kädetön; käyttää proteeseja, joita hän kutsuu haravaksi. Ennen hyppyään hänellä oli lempinimi Heinäsirkka ja silloinkin hän oli sokeiden läheinen ystävä. Vihreät silmät; lapsena hänellä oli vaaleat hiukset, jotka loistivat punaisena, hypyn aikana hän menetti ne kokonaan, samoin kuin kulmakarvansa ("tuntematon infektio"), vain hänen silmäripset jäivät jäljelle. Tuntee ihmiset hienovaraisesti ja osaa kuunnella.
• Tupakoitsija  on pyörätuolin käyttäjä. Ainoa päähenkilö, jonka nimi romaanissa mainitaan, on Eric Zimmerman (yhdessä alaikäisen Ar Ghoulin kanssa). Neljännen "normaalin" asukas.
• Jackal Tabaqui , kantoi kerran lempinimeä Stinky  - pyörätuoli, mutta kirjassa mainitaan, että hänen jalkansa tottelevat. Pieni, laiha ja erittäin likainen. Hänellä on tummat, mutta ei mustat ("pyörätuolien joukossa ei ollut neljättä brunetteja") takkuiset hiukset ja suuret korvat. Talon perinteiden säilyttäjä, sen historian tuntija.
• Pyörätuoliherra, " hunajatukkainen  ja harmaasilmäinen, komea kuin haltioiden kuningas", jolla on erittäin valkoinen iho, voi liikkua nopeasti ja sulavasti ilman pyörätuolia. Hän pääsi taloon vain kolme vuotta ennen valmistumistaan ​​ja toiminnan alkaessa hänellä oli jo henkilökansiossaan suurin sallittu määrä varoituksia - kolme.
• Musta , kantoi aiemmin lempinimeä Athlete ja sitä ennen - Blondi . Hänellä on näköongelmia, mutta ne ilmenivät varttuessaan, häntä lapsuudessa kuvattaessa korostuu erityisesti, ettei hänellä ollut ilmeisiä eikä piileviä sairauksia. Hän on kaukana talon perinteistä ja käsitteistä, vaikka hän on asunut siinä pitkään, hän ei ymmärrä tovereidensa pelkoa ulkopuolisuuden edessä. Black piti normaalina lääkkeen ottamisen seurauksena umpikujaan vaipuneen Lordin luovuttamista lääkäreille, kun taas muut neljännen ryhmän jäsenet pitivät tätä tekoa mahdottomana. Fyysisesti hyvin kehittynyt, simulaattoreiden tekeminen. Vaaleat vaaleat hiukset, siniset silmät.
• Makedonialainen  - pääsi taloon kaksi vuotta ennen valmistumista. Lapsena hän näytteli enkelin roolia isoisänsä keksimässä kulissa. Isoisänsä kuoleman jälkeen hän asui sukulaisten luona, jotka eivät kestäneet hänen yliluonnollisia kykyjään, sekä kultin palvojien kanssa, jotka piirittivät heidän kotiaan ja kiinnittivät pojan taloon. Hän ei ollut vammainen, mutta hänellä oli epilepsiakohtauksia. Hiusten väriä ei mainittu romaanissa (Mariam Petrosyan itse väittää olevansa ruskeatukkainen), pisamia käsissä ja kasvoissa.
• Gorbach  - hänen armonsa ulottuu sekä eläimiin että talon asukkaisiin. Runoilija, muusikko, hänen lemmikkinsä on varis Nanette. Hän osaa soittaa huilua. Hänellä on kuusi sormea ​​käsissään.
• Punainen  on rottien johtaja. Kirkkaanpunaiset hiukset, kaksi tatuointia: ruusu poskessa ja Anubis rinnassa. Hän käyttää suuria vihreitä laseja. Aiemmin lempinimeltään Death .
• Korppikotka  on lintujen johtaja. Aiemmin hän kantoi yhdessä kaksoisveljensä Maxin kanssa yleistä lempinimeä siamilainen , mutta hänellä oli myös erillinen lempinimi - Rex . Laiha, vaalea, koukkunenä ja ontuva. Hänellä on aina mukanaan nippu avaimia ja lukkoja, aina surussa, hänen korvissaan ei ole enää tilaa korvakoruille ja huoneessa - uusille kukille. Pystyy avaamaan minkä tahansa oven ja väärentämään kenen tahansa käsialan. Hänen kanssaan on aina hänen kuolleen veljensä Varjo, minkä vuoksi kukaan ei lähesty häntä.
• Hirvi  - kouluttaja, kuoli klaanien taistelussa edellisen numeron aattona. Siniset silmät, harmaat hiukset, koukussa nenä, ei enää nuori. Sokea ja Sfinksi olivat vahvasti kiintyneitä häneen.
• Black Ralph tai R First  - kouluttaja. Kaksi sormea ​​puuttuu vasemmasta kädestä, jota peittää musta käsine. Kuten kukaan kasvattaja, hän on lähellä oppilaiden ymmärrystä, eikä siksi pelkää puukottamista kuoliaaksi yöllä. Hän palasi taloon ennen valmistumistaan, ainoana opettajista, joka näki edellisen numeron.

Palkinnot

• Venäjän palkinto  - voittaja nimikkeessä "Suuri proosa" (2009).
• " Big Book " - 3. sija nimityksessä "People's Choice Award" (2009).
• " Portaali " - voittaja nimityksessä "Itsensä löytäminen (nimetty V. I. Savchenkon mukaan)" (2010).
• " Wanderer " - voittaja kategoriassa "Epätavallinen idea" (2010) [5] .
• " Student Booker " (2010), "taitavaan genrejen yhdistämiseen, tyylin yksinkertaisuuteen ja epätavallisiin taiteellisiin keinoihin" [6] .
• Star Bridge  - Silver Caduceus "Debyyttikirjat" -ehdokkuudessa (2010).

Arvostelut

Taisiya Bekbulatova sanoi: "Ottaisin sen mukaani autiolle saarelle, jos minulle tarjottaisiin valita yksi kirja" [7] .

Painokset

venäjäksi

• Mariam Petrosyan. Talo, jossa ... - M . : Gayatri / Livebook, 2009. - 960 s. -5000 kappaletta.  - ISBN 978-5-9689-0174-3 .

Julkaistu marraskuussa 2009 5000 kappaleen levikkinä. Vuosina 2010 ja 2011 lisälevikkeitä tehtiin 5 000 kappaletta. [kahdeksan]

• Mariam Petrosyan. Talo, jossa ... - M . : Gayatri / Livebook, 2014. - S. 1168. - ISBN 978-5-904584-73-3 .

(3 kirjan sarja)

• Mariam Petrosyan. Talo, jossa ... (kuvitettu painos). — M .: Gayatri / Livebook, 2017. — 968 s. - 10 000 kappaletta.  - ISBN 978-5-9908081-0-2 .

Moskovassa 1. joulukuuta 2016 järjestetyillä 18. kansainvälisillä älyllisen kirjallisuuden non/fictio -messuilla "House ..." esiteltiin laajennettu versio, joka sisälsi ylimääräisiä katkelmia, jotka olivat olemassa "House ..." alkuperäisessä versiossa. , mutta poistettu muokkauksen aikana; lisäksi yksi tämän painoksen kohtauksista on eri painoksessa. Tarina on kuvitettu fanitaiteella. "Se on tietysti hyvin eklektinen, mutta se sopii kirjaan", Petrosyan sanoi lukijoiden tapaamisessa Pietarissa 19. heinäkuuta 2016. [9]

• Mariam Petrosyan. Talo, jossa ... (kuvitettu painos). - M. : Gayatri / Livebook, 2017. - 992 s. - 10 000 kappaletta.  - ISBN 978-5-9908081-0-2 .

Kuvitetun painoksen uusintapainos, korjattu ja täydennetty: Kirjaan lisätty yksi kohtaus. 1, ja kohtaus Kirjassa. 3, joka on annettu ensimmäisessä painoksessa eri painoksessa, on tässä molemmissa versioissa.

Käännökset

• Mariam Petrosjan. La casa del tempo sospeso / Traduzione di Emanuela Guercetti. - Milano: Salani, 2011. - 880 s. - (Mondi Fantastici Salani). - ISBN 978-8-8625-656-22 . Arkistoitu 5. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa

Italiankielinen käännös esiteltiin Torinon kirjamessuilla, jotka pidettiin 12.-16. huhtikuuta 2011 [1] . Romaani julkaistiin nimellä La casa del tempo sospeso  - "The House Out of Time", "The House with Stopped Time". Käännöksen kirjoittaja on Emanuela Guerchetti. Kirja tuli myyntiin 5.5

• Mariam Petrosyan. Abban a házban / Fordította Soproni András. - Magvető, 2012. - 808 s. - ISBN 978-9-631430004 .

Unkarilainen käännös

• Mariam Petrosyan. Dom, w ktorym… / Tłumaczenie Jerzy Redlich. - Warszawa: Albatros, 2013. - 672 s. — ISBN 978-8378857785 .

Puolan käännös

• Mariama Petrosjana. Nams, kura… / Tulk. Mara Poļakova. - Jāņa Rozes apgāds, 2013. - 766 s. — ISBN 978-9984234328 .

Latvian käännös

• Mariam Petrosjan. La casa de los otros / Traducción de Xenia Dyakonova. - Edhasa, 2015. - ISBN 978-8-435012355 .

espanjankielinen käännös

• Mariam Petrosyan. La Maison dans laquelle / Traduction Raphaëlle Pache. - Herra. Toussaint Louverture painokset, 2016. - 960 s. — ISBN 979-1-090724990 .

Ranskankielinen käännös. Lire-lehden [10] valinnut vuoden 2016 parhaaksi kirjaksi Fiction/Fantasia-ehdokkuudessa , myös Grand Prix de l'Imaginaire -palkinnon ehdokkaaksi [11] .

• Maryam Petrosyan. Domot, jossa ... / käännös: Gorgi Krstevsky. - Skopje: Antologi, 2016. - 848 s. - ISBN 978-608-243-165-9 .

Käännös makedoniaksi

• Mariam Petrosjanova. Dům, ve kterem… / Překlad Konstantin Šindelář. - Fragmentti, 2016-2017. — 328+344+432 s. - ISBN 978-80-253-2905-4 ; 978-80-253-3123-1; 978-80-253-3324-2.

Tšekin käännös. Julkaistu kolmessa osassa.

• Mariam Petrosyan. Harmaa talo / Kääntäjä Juri Machkasov. - AmazonCrossing, 2017. - 732 s. — ISBN 978-1-503942813 .

Englanninkielinen käännös. Hänet valittiin Read Russia -palkinnon saajaksi parhaasta käännöksestä venäjästä englanniksi.

• Mariam Petrosyan. Himmeä, Yakomussa... / per. M. Kiyanovska. - Kiova: Knigolav, 2019. - 480 s. — ISBN 978-617-7563-73-9 .

Ukrainan käännös.

Katso myös

• Valkoinen mustalla

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 4 5 Mariam Hovnanyan. "Talo, jossa..." - löytyi kirja . Yerevan.ru (24. maaliskuuta 2011). Haettu 10. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 29. heinäkuuta 2012. (määrätön)
2. ↑ Artur Ackminlaus. Elämä on tuskaa. Mariam Petrosyanin epäonnistunut haastattelu  // Kirjallinen Venäjä . - 2010. - Nro 48, 26. marraskuuta . Arkistoitu alkuperäisestä 15. syyskuuta 2014.
3. ↑ 1 2 Konstantin Milchin . Talo, jossa Mariam Petrosyan  // Venäläinen toimittaja . - 2010. - Nro 24 (152), 24. kesäkuuta . (Venäjän kieli)
4. ↑ 1 2 3 4 Galina Juzefovitš. Mariam Petrosyan: "Älä odota minulta uusia kirjoja..." . "Yksityinen kirjeenvaihtaja" (12. huhtikuuta 2010). Käyttöpäivä: 13. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 29. heinäkuuta 2012. (määrätön)
5. ↑ Wanderer-palkinto . Fantasia Lab . - Luettelo palkinnon saajista. Haettu 25. heinäkuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 11. lokakuuta 2019. (määrätön)
6. ↑ 2010 Student Booker -kirjallisuuspalkinto . Opiskelija Booker . — Palkinnon lehdistötiedote. Käyttöpäivä: 25. heinäkuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 29. heinäkuuta 2012. (määrätön)
7. ↑ https://web.archive.org/web/20201214153110/https://www.wonderzine.com/wonderzine/life/bookshelf/254061-taisiya-bekbulatova
8. ↑ "Talo, jossa ..." . Fantasialaboratorio. - Tiedot julkaisusta. Haettu 10. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 15. huhtikuuta 2011. (määrätön)
9. ↑ Mariam Petrosyan julkaisee laajennetun version . Haettu 24. heinäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 6. elokuuta 2016. (määrätön)
10. ↑ Lire: les 20 meilleurs livres vuodelta 2016 . Haettu 13. tammikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2017. (määrätön)
11. ↑ Grand Prix de l'Imaginaire 2017 (linkki ei ole käytettävissä) . Haettu 8. maaliskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 8. tammikuuta 2018. (määrätön) 

Kirjallisuus

• Valeri Okulov. Talo, jossa... // Jos : hirsi. - Moskova: Suosikkikirja, 2011. - Nro 5 . - S. 257 . — ISSN 1680-645X .

Linkit

• Olga Lebedushkina. Petrosyan, jota "ei odotettu". "Talo, jossa..." vuosikymmenen "lopullisena tekstinä" Arkistokopio päivätty 21. lokakuuta 2016 Wayback Machinessa " Friendship of Peoples " No. 8, 2010
• Negulyaeva P.E. Nimitys muunnelmana kirjallisen koodin toteuttamisesta M. Petrosyanin romaanissa "Talo, jossa..." //INITIUM. Fiktio: nykyajan lukemisen kokemus - Jekaterinburg, 2018. - 2018. - S. 173-178. Arkistoitu 14. kesäkuuta 2021 Wayback Machinessa

 "Animaattinen traileri" sarjakuvasta "Talo, jossa ..."

Temaattiset sivustot	Tiedelaboratorio
Bibliografisissa luetteloissa	VIAF : 8255151051882433530000 World Cat VIAF : 8255151051882433530000