| Euroopan lentoturvallisuusvirasto | |
|---|---|
| Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) | |
| Hallintokeskus | |
| Osoite | Koln |
| Organisaation tyyppi | Euroopan unionin virastot , ilmailuviranomainen [d] ja Euroopan unionin hajautettu virasto [d] |
| Johtajat | |
| Johtaja | Patrick Key [1] |
| Pohja | |
| Ratifiointi | 15. heinäkuuta 2002 |
| Pohja | 28. syyskuuta 2003 |
| Tuotteet | Sertifiointitarkistuskohde [d] |
| Työntekijöiden määrä | |
| Verkkosivusto | easa.europa.eu |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Euroopan lentoturvallisuusvirasto ( EASA ) on Euroopan unionin (EU) siviili-ilmailun turvallisuustehtävien sääntelystä ja täytäntöönpanosta vastaava virasto . EASA perustettiin 15. heinäkuuta 2002, ja sen pääkonttori on Kölnissä . [3] Organisaation täysi toiminta alkoi vuonna 2008, jolloin se otti kokonaan haltuunsa likvidoitujen yhteisten ilmailuviranomaisten (JAA) tehtävät. Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenmaista tuli viraston jäseniä .
EASA vastaa turvallisuusanalyyseistä ja -tutkimuksesta, lupien myöntämisestä ulkomaisille lentoyhtiöille, neuvoo eurooppalaisen ilmailulainsäädännön kehittämisessä, turvallisuussääntöjen täytäntöönpanosta ja valvonnasta (mukaan lukien tarkastustoiminnot jäsenmaissa), tyyppitodistusten myöntämisestä ilma-aluksille ja komponenteille sekä lupatehtävistä suhteessa ilmailutuotteiden kehittämiseen, tuotantoon ja ylläpitoon osallistuviin organisaatioihin.
Vuodesta 2013 lähtien virastolla on " Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila " -aloitteen puitteissa valtuudet sertifioida ilmatilan toiminnalliset lohkot , joissa on mukana enemmän kuin kolme osapuolta. [neljä]
JAA : n pääkonttori oli Amsterdamissa . Suurin ero EASA:n ja JAA:n välillä on se, että EASA:lla on sääntelyelimen lailliset valtuudet kaikkialla Euroopan unionissa, ja se levittää suosituksiaan Euroopan komission , Euroopan neuvoston ja Euroopan parlamentin kautta , kun taas suurin osa JAA:n määräyksistä oli yhdenmukaistettu. koodeja, joilla ei ole todellista laillista voimaa. Lisäksi jotkut JAA:n jäsenmaat olivat EU:n ulkopuolella (esim. Turkki ), ja EASA on eurooppalainen virasto, ja muut maat ottavat sen säännöt ja menettelyt käyttöön vapaaehtoisesti.
EASA on valtuutettu myöntämään tyyppitodistuksia ja lentokelpoisuushyväksyntöjä muille ilma-alusten, moottoreiden, potkureiden ja komponenttien suunnittelunäkökohdista. EASA tekee yhteistyötä EU-maiden kansallisten ilmailuviranomaisten (NAA) kanssa, mutta EU:n ja Turkin ilmailun standardoimiseksi se on ottanut haltuunsa monet niiden tehtävistä. [5]
Lisäksi EASA neuvoo komissiota kansainvälisissä harmonisointisopimuksissa muun maailman kanssa EU:n jäsenvaltioiden puolesta ja neuvottelee toimivat tekniset sopimukset suoraan vertaistensa kanssa ympäri maailmaa, kuten Yhdysvaltain liittovaltion ilmailuhallinnon (FAA).
EASA laatii myös lentokoneiden korjausasemia (Part 145 Organisations in Europe and USA, jotka tunnetaan osa 571 organisaatioina Kanadassa) koskevan politiikan ja myöntää todistukset EU:n ulkopuolisille korjausasemille, jolloin ulkomaiset korjausasemat voivat suorittaa korjauksia EU:n lentokoneissa.
EASA on kehittänyt säännöt lentoliikenteelle, lentäjän lupakirjalle ja sääntöjä Euroopan ulkopuolisten lentokoneiden käytölle EU:ssa. [6]
EASA:n päätehtävänä on varmistaa korkein turvallisuustaso siviili-ilmailussa ilmailutuotteiden sertifioinnin, ilmailuorganisaatioiden hyväksynnän sekä standardoitujen eurooppalaisten sääntöjen kehittämisen ja täytäntöönpanon avulla.
Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. helmikuuta 2008 annetun asetuksen (EY) N:o 216/2008 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti EASA julkaisee vuosittain turvallisuusraportin, joka on tilastollinen tutkimus ilmailun turvallisuudesta Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. [7] Tilastot on ryhmitelty lentoliikenteen tyypin (kaupallinen, yksityinen, rahti, matkustaja jne.) ja ilma-alusluokkien (lentokoneet, helikopterit, purjelentokoneet jne.) mukaan. EASAlla on pääsy Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) keräämiin onnettomuus- ja tilastotietoihin . ICAO:n lento-onnettomuuksia ja onnettomuustutkintaa koskevan liitteen 13 mukaisesti osallistuvien maiden on toimitettava ICAO:lle tiedot onnettomuuksista ja vakavista vaaratilanteista, joissa on osallisena ilma-aluksia, joiden suurin lentoonlähtöpaino on yli 2250 kg. ICAO-tietojen lisäksi EASA:n jäsenmaat keräävät ja välittävät tietoa kevyistä lentokoneonnettomuuksista.