| Yerukhan | |
|---|---|
| Nimi syntyessään | Yervand Srmakeshkhanlyan |
| Aliakset | Yerukhan |
| Syntymäaika | heinäkuuta 1870 [1] [2] |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 1915 [1] [2] [3] […] |
| Kuoleman paikka | |
| Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
| Ammatti | kääntäjä , toimittaja , kirjailija |
| Teosten kieli | armenialainen |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Yerukhan ( armenialainen Երուխան ; salanimi, oikea nimi Yervand Srmakeshkhanlyan ) (1870-1915) - armenialainen kirjailija, publicisti, kääntäjä, opettaja. Turkin viranomaiset pidättivät, kiduttivat ja tappoivat hänet Armenian kansanmurhan aikana .
Yerukhan syntyi vuonna 1870 Konstantinopolin kaupungissa ( Istanbul ). Hän sai lapsuuden koulutuksensa Nersesian Institutessa, vanhassa ja rappeutuneessa rakennuksessa, joka toimi kouluna. Yksi hänen humoristisista hahmoista romaanissa "Amir's Daughter" ( Arm . Ամիրային աղջիկը) Yerukhan perustuu rehtori Konstantin Abantaryan. Opiskeluvuosinaan Yeruhania pidettiin laiskana ja heikkona opiskelijana. Hän oli erityisen vastenmielinen matematiikkaa kohtaan sanoessaan, että ensimmäiset ihmiset, joita hän vihasi elämässään, olivat hänen matematiikan opettajiaan.
Vuonna 1886 hänen isänsä rohkaisi Yervandia jatkamaan lääkärin uraa, mutta perheen ystävä vakuutti hänet ilmoittamaan poikansa vasta avatussa Central Collegessa (nykyinen Getnoraghan Armenian High School). Yeruhan tuli kouluun, mutta hänestä ei tullut ekaluokkalaista. Ironista kyllä, hän oli jopa keskinkertainen armenialaisessa kirjallisuudessa. Hän sairastui koeistunnon aikana vuoden lopulla eikä pystynyt kirjoittamaan kokeitaan. Hänen koehakemuksensa evättiin ja hän keskeytti koulun.
Koska hän oli kotoisin köyhästä perheestä, hänen oli pakko löytää nopeasti työpaikka. Työskenteli viikon ajan kauppiaiden kanssa ennen kuin hänet erotettiin näennäisesti, koska hän "ei ollut oikea mies työhön". Seuraavien kahden vuoden aikana Yerukhan omistautui lukemaan lukuisia eri eurooppalaisten ja armenialaisten kirjailijoiden romaaneja ja hallitsee myös ranskan kielen . Sitten hän liittyi Vostok-sanomalehden ( armeniaksi : Արեւելք) toimitukseen kääntäjänä. Lopulta hän alkoi kirjoittaa omaa materiaaliaan, ja hänen lahjakkuutensa huomasivat sen ajan suuret armenialaiset kirjailijat - Grigor Zohrab ja Arpiar Arpiaryan . Häntä kannustettiin jatkamaan kirjoittamista, ja hänen töitään julkaistiin jatkuvasti sanomalehdissä Vostok ja Masis ( armeniaksi : Մասիս).
Vuonna 1896, armenialaisten joukkomurhien aikana , hän pakeni maasta monien muiden armenialaisten intellektuellien kanssa. Hän asettui asumaan Bulgariaan , jossa hän kirjoitti Shavig-sanomalehteen ( armeniaksi : Շաւիղ) ja työskenteli myös opettajana. Vuonna 1904 Jerukhan muutti Egyptiin , missä hän johti Carrying Light -sanomalehden ( armeniaksi : Լուսաբեր) toimitusta. Vuonna 1905 hän meni naimisiin yhden entisen oppilaansa kanssa. [neljä]
Vuonna 1908 hän palasi Konstantinopoliin, missä hänestä tuli entisen koulunsa, armenialaisen Getronagan-lukion johtaja. Viisi vuotta myöhemmin hän muutti Kharberdiin (Nor Kyurin) ( armeniaksi : Խարբերդ), missä hän otti hallinnollisen viran paikallisessa koulussa. 24. huhtikuuta 1915 oli merkki Armenian kansanmurhan alkamisesta . Pian sen jälkeen Yerukhan ja pappi pidätettiin ja heitettiin vankilaan. Heitä kidutettiin useita päiviä, minkä jälkeen heidät pantiin kahleihin ja pakotettiin kävelemään Kharberdin katuja. Turkkilaiset sotilaat ajoivat heidät ulos kaupungista ja ampuivat Yerukhanin papin kanssa. Hänen vaimonsa ja kaksi lasta tapettiin Deir ez-Zorin leiriin johtaneen kuolemanmarssin aikana .
Yerukhanin voidaan katsoa kuuluvan realisteihin , jotka tulivat armenialaisten kirjailijoiden nuoremmasta sukupolvesta. Häntä edelsi Zohrab ja muut realistiset kirjailijat . Neljännesvuosisadan kestäneen uransa aikana hän kirjoitti noin kuusikymmentä lyhytromaania ja kaksi täyspitkää romaania. Hänen tarinansa ovat arvokkaita historioitsijoille, sillä hän pystyi kuvaamaan yksityiskohtaisesti monien henkilöiden päivittäisiä olosuhteita. Hänen tarkoista kuvauksistaan tuli näiden henkilöiden ja heidän ympäristönsä dokumentoitu historia. Yeruhan antaa erinomaisen käsityksen kyseisen aikakauden urasta, sosiaalisista normeista, sosiaalisesta hierarkiasta, ideologioista ja jopa juoruista. Tämä kirjailija ei etsinyt aristokratiaa tarinoidensa suhteen, vaan käytti tavallista päälähteenä hahmojen kuvaamisessa. Lukija tuntee romaaneissaan aidosti näiden tavallisten ihmisten ilot ja kärsimykset. Yervand oli vakuuttunut siitä, että työ ja kova työ todella tekevät ihmisistä parempia ja tekevät heistä kykyisempiä arvostamaan elämää. Hänen mukaansa ne, jotka tekivät kaikkensa tuodakseen ruokaa pöytään, olivat sydämeltään puhtaampia kuin ne, jotka eivät tuoneet ruokaa pöytään. Hän tunsi vilpittömästi myötätuntoa köyhiä kohtaan, mutta tunnusti heidän rohkeutensa ja päättäväisyytensä. Hänen tarinansa voidaan nähdä eräänlaisena kunnianosoituksena niille, jotka eivät koskaan saaneet niitä. Hänen kielensä on yleensä yksinkertaista, mutta joskus hän on monimutkaisemman sanaston ja monien hienovaraisten vertailujen tukkima. Hänen aikakautensa muiden merkittävien kirjailijoiden vaikutus näkyy joissakin hänen kirjoituksissaan.
Yeruhan kirjoitti monia novelleja, jotka kuvailivat kalastajien, palomiesten ja kantajien vaikeaa ja yksinkertaista elämää. Nämä teokset kerättiin ja julkaistiin Pariisissa vuonna 1942. Vuosien varrella hän on myös julkaissut lukuisia artikkeleita eri sanomalehdissä. Kääntänyt ranskasta armeniaksi Alphonse Daudet , Hector Malo ja muut kirjailijat.