Genlis, Felicite de

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 17. tammikuuta 2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 2 muokkausta .
Comtesse de Genlis
fr.  Comtesse de Genlis

Marie Lemoinen muotokuvassa (1781)
Nimi syntyessään fr.  Stephanie Felicité du Crest de Saint-Aubin [1]
Aliakset Stephanie Felicite Ducrest de Saint-Aubin
Syntymäaika 25. tammikuuta 1746( 1746-01-25 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 31. joulukuuta 1830 (84-vuotiaana)( 1830-12-31 )
Kuoleman paikka
Kansalaisuus  Ranskan kuningaskunta Ensimmäinen Ranskan valtakunta
Ammatti kirjailija
Suunta sentimentaalisuus
Genre romaani
Teosten kieli Ranskan kieli
Nimikirjoitus
Toimii sivustolla Lib.ru
Wikilähde logo Työskentelee Wikisourcessa
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Stephanie-Félicité Brûlard, kreivitär de Genlis, markiisitar de Sillery ( ranskalainen  Stéphanie Félicité Brûlart, comtesse de Genlis, markiisi de Sillery ), s. Ducret de Saint-Aubin ( du Crest de Saint-Aubin ; 25. tammikuuta 1746 , Issy Evek , Ranska  - 31. joulukuuta 1830 , Pariisi , Ranska ) - ranskalainen kirjailija, tunteellisten romaanien kirjoittaja , jotka olivat laajalti suosittuja kaikkialla Euroopassa ("Adele ja Theodore, tai Kirjeitä koulutuksesta", "Iltat linnassa tai Moraaliset oppitunnit sovellettuina lapsuuteen jne.). Lasten kasvattaja Chartresin herttuan perheessä , mukaan lukien tuleva Ranskan kuningas Louis-Philippe I ja hänen nuorempi sisarensa Adelaide . Konstantin Batjuškov kutsui kreivitär de Genlisin proosaa " nuoren tytön katekisukseksi " [4] .

Elämäkerta

Hän syntyi burgundilaisessa Champceryn kartanossa Pierre -Cesar du Cren (vuosina 1751-57 hän kantoi markiisi de Saint-Aubinin arvonimen) ja Marie-Francoise-Felicite Mauger de Mezieresin aatelisperheeseen. Hän sai pinnallisen koulutuksen. Naimisissa 15-vuotiaana Charles-Alexis Brulard de Sillery , Comte de Genlis (kansleri Nicolas Brulard de Silleryn jälkeläinen ). Hänen miehensä, joka palveli armeijassa everstina, peri vuonna 1765 markiisi de Silleryn (Siyerin) arvonimen. Itse Genlisin kartano myytiin vuonna 1772 kenraali d'Aumontille ja vuonna 1774 siitä tuli uuden Villequier-Aumontin herttuakunnan keskus.

26-vuotias Genlis adoptoitiin vuonna 1772 tätinsä Madame de Montessonin , Orleansin herttuan suosikki (ja tulevan vaimon) , holhouksen alaisena Chartresin herttuattaren minin seuralaiseksi . Orléansin herttua. Samaan aikaan Genlisin aviomiehelle myönnettiin Chartresin herttuan vartijoiden kapteenin virka. Nämä kaksi virkaa oli tarkoitus sijoittaa Palaisin kuninkaalliseen palatsiin , samoin kuin 6000 livrin aviomiehelle ja 4000 vaimolle. Heti virkaan astuttuaan Comtesse de Genlis alkoi flirttailla Chartresin herttuan kanssa, ja jo saman vuoden kesällä, kun herttuatar meni Forgen vesille hoitoon, tämä suhde saavutti intohimonsa huipun. Heidän jälkeläisensä oli tytär Pamela Sims (josta Desmoulins ja Barère hoitivat vallankumouksen aikana ; naimisissa irlantilaisen lordi FitzGeraldin kanssa vuonna 1792 ).

Chartresin herttua - myöhemmin kuuluisa Egaliten kansalainen  - oli niin valloittanut hänen kauneutensa ja älykkyytensä, että hän teki hänestä lastensa kasvattajan . Hän osoittautui energiseksi ja melko omaperäiseksi opettajaksi; hän opetti, huvittaen taikalyhdyn avulla , kotiteatteria ja muita asioita; nojasi voimakkaasti voimisteluon; ei antanut oppilailleen hetkeäkään vapautta ajatella ja katsoa ympärilleen. Osittain oikeuttaakseen asemansa maailman silmissä hän alkoi kirjoittaa pedagogisia ja lastenkirjoja: "Kasvatusteatteri" ( Théâtre d'éducation , 1779-1780), "Adele ja Theodore, eli Kirjeitä kasvatuksesta" ( Adèle et Théodore ou lettres sur l'éducation , 1782); "Ennen palatsiin nukkumaan menoa tai lapsia koskevat moraalisäännöt" ( Les veillées du château ou cours de morale à l'usage des enfants , 1784). Hän kirjoitti elävästi ja varsin älykkäästi, mutta teeskennellyllä herkkyydellä, josta hän piti tuolloin kovasti.

Vallankumouksen alussa hänellä oli Egaliteen ja Palais Royaliin liittyvien yhteyksiensä ansiosta melko merkittävä rooli, hän vieraili Jacobin Clubissa ja tuli lähelle Pétionia ja myöhemmin Dumouriezia . Jo vuonna 1789 hän julkaisi perustuslaillisessa hengessä kirjan Advice for the Education of a Royal Heri ( Conseils sur l'éducation du Dauphin ). Kun vallankumous puhkesi, hän muutti Ranskasta ja asui Belgiassa, Sveitsissä ja Saksassa. Hänen miehensä, joka edusti aatelistoa osavaltioiden kenraaleissa vuonna 1789 , päätti elämänsä giljotiinilla jakobiiniterrorin päivinä. Vuonna 1795 hän julkaisi Hampurissa romaanin Les Chevaliers du Cygne ou la cour de Charlemagne ( 2. painos, Pariisi, 1805), joka oli erittäin suosittu yleisön keskuudessa.

Vuonna 1801 hänet poistettiin siirtolaisten luettelosta ; ensimmäinen konsuli, toivoen, että hän palvelisi täysin hänen hallitustaan, määräsi hänelle suuren eläkkeen ja vei hänelle asunnon arsenaalin kirjastosta, mutta kirjasta "Historia de Henri le Grand " ( Histoire de Henri le Grand ) molemmat otettiin häneltä pois. Bourbonien paluun jälkeen hänen eläkensä palautettiin hänelle, ja hänestä tuli melko näkyvä edustaja 1700-luvun ideoita vastaan. The Knights of the Swan jälkeen hän kirjoitti monia romaaneja ja tarinoita, jotka käännettiin välittömästi vieraille kielille.

Vuonna 1825 Genlis julkaisi muistiinpanonsa otsikolla "Félicie's Memoirs" ( Souvenirs de Félicie ), jotka sisältävät monia mielenkiintoisia anekdootteja, mutta joissa on itsetyytyväisyyden tunne ahdasmielisyydestään. Ihmisenä Zhanlis oli kaukana tiukan moraalin kehästä, jolla hän yritti ympäröidä itsensä vanhuudessaan: kerralla hän rakasti elää, yritti loistaa kaikkialla ja olla roolissa eikä ajatellut keinoja.

Luovuuden ominaisuudet

Joissakin Genlisin teoksissa väitetty "moraalinen" kiinnostus hallitsee, toisissa väitetysti historiallinen; mutta moraaliset tittelit ja moralistiset maksiimit eivät estäneet häntä piirtämään toisinaan melko kevytmielisiä kantoja ja kuvia, eikä hänellä ole juuri mitään historiallista, paitsi nimiä ja vuosia. Hänen sävellyksiensä sävy on hieman sokerinen; niiden sisältö on mielenkiintoista ja vaihtelevaa, joskus aivan fantastista. Hänen teoksistaan ​​paras on "Mademoiselle de Clermont" ( 1802 ), jonka juoni on otettu hänen hyvin tuntemasta maallisesta elämästä.

Romaanien lisäksi Janlis kirjoitti pedagogisia ja moraalisia kirjoja, komediaa, melodraamaa (muuten hän laittoi joitain juoneja pyhästä historiasta dramaattiseen muotoon, esim. "Veljien tunnustama Joosef"), matkoja, kriittisiä arvosteluja jne. ., yhteensä jopa yhdeksänkymmentä osaa.

Zhanlisin pedagoginen ja taiteellinen työ heijastui arvioissa, tuomioissa ja viittauksissa A. S. Pushkinin , F. M. Dostojevskin , N. V. Gogolin , L. N. Tolstoin ja N. S. Leskovin , A. I. Kuprinin ja tohtorien [5] teoksissa . Belinsky , joka kutsui Zhanlisia "kunnianarvoistavaksi vanhaksi naiseksi" ja "tekopyhäksi pyhiinvaellukseksi", kuvaili häntä "ihanintaiseksi ja hauskimmaksi sinisukkaksi " , joka tuli tunnetuksi 1700-luvulla tunteellisista ja moraalisista romaaneista: "Hänellä oli moraali jo alussa. paikka ja hänen väistämätön kumppaninsa - tylsyys" [6] .

Hänen moralisoivan romaaninsa "Alfonso ja Dalinda tai taiteen ja luonnon taikuus" mainitaan F. M. Dostojevskin teoksessa " Nyyrytyt ja loukattu " (1861) " taikatarinana "; romaanin muisto saa sankarissa iloa [7] .

Käännökset venäjäksi

Hänen venäjäksi käännetyt romaanit olivat suosittuja, joista osa on käynyt läpi kaksi tai kolme painosta. Smirdinin luettelossa [8] nimettiin hänen 54 teoksensa venäjäksi käännettyinä, esimerkiksi:

Komedia:

Muistiinpanot

  1. ↑ Blain V. , Grundy I. , Clements P. The Feminist Companion to Literature in English  (englanniksi) : Naiskirjailijoita keskiajalta nykypäivään - 1990. - S. 416.
  2. ↑ Saksan kansalliskirjasto , Berliinin osavaltion kirjasto , Baijerin osavaltion kirjasto , Itävallan kansalliskirjaston tietue #118716816 // General Regulatory Control (GND) - 2012-2016.
  3. ↑ Muutimme
  4. ↑ Vasili Žukovski. Täydelliset teokset ja kirjeet. Osa 10. Proosa 1807-1811. Kirja 1 . - Litraa, 2017-09-05. — 525 s. — ISBN 9785457890831 .
  5. ↑ Barbazyuk V. Yu. S. Zhanlisin ilmiö Venäjällä 1800-luvun alussa. Venäjän puhe. 2012 nro 1. Kanssa. 58-64.
  6. ↑ Belinsky V. G. Kerätyt teokset: 9 osassa - M . : Art Literature, 1976. - S. t. VIII. S. 242...
  7. ↑ F. M. Dostojevski. Nöyrytetty ja loukattu: Ikuinen aviomies . - Google Play Books, 1921. - 417 s. Arkistoitu 20. huhtikuuta 2018 Wayback Machineen
  8. ↑ skannaus kirjasta "Hänen keisarillisen majesteetin A. Smirdinin (poika) ja Co:n hovin kirjakauppiaan luettelo"
  9. ↑ Schöne Literatur in russischer Übersetzung: Drama und Lyrik. Yu. D. Levin, Venäjän kirjallisuuden instituutti (Pushkin House), 1996. S. 89 . Haettu 29. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 16. lokakuuta 2013.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
Sukututkimus ja nekropolis