Kaupunki | |
Keflavik | |
---|---|
isl. Keflavik | |
64°00′00″ s. sh. 22°34′55″ W e. | |
Maa | Islanti |
Alue | Sudyrnes |
Yhteisö | Reykjanesbair |
Pormestari | Kjartan Mar Kjartansson |
Historia ja maantiede | |
Ensimmäinen maininta | 16. vuosisata |
Keskikorkeus | 5 m |
Ilmastotyyppi | subarktinen meri |
Aikavyöhyke | UTC±0:00 |
Väestö | |
Väestö | 9 643 ihmistä ( 2012 ) |
Taajaman väestö | 13256 |
Kansallisuudet | islantilaiset |
Virallinen kieli | islantilainen |
Digitaaliset tunnukset | |
Puhelinkoodi | +354 421хххх |
rnb.is (islanti) | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Keflavik [1] ( Isl. Keflavík [ˈcʰɛplaviːkʰ] ) on kaupunki Reykjanesin niemimaalla Lounais - Islannissa .
Väkiluku - 8169 asukasta ( 2007 ). Vuodesta 1994 lähtien kaupunki on ollut osa Reykjanesbærin yhdistettyä kuntaa , jonka väkiluku on 13 256 ( 2007 ).
Keflavik sijaitsee 30 km länteen maan pääkaupungista Reykjavikista (noin 50 km maanteitse), kaupungissa on satama , lähellä kaupunkia on samanniminen kansainvälinen lentokenttä . Vuoteen 2006 asti Islannin asevoimien päämaja sijaitsi kaupungissa .
Asutus perustettiin 1500-luvulla ja talouden perustana oli pitkään kalastus .
Kaupungin urheilujoukkueista tunnetaan jalkapalloseura Keflavik , maan nelinkertainen mestari , joka tunnetaan suorituksistaan Euroopan kilpailuissa.
Gardyur sijaitsee 10 km Keflavikista pohjoiseen .
1940-luvulta lähtien Yhdysvaltain joukot ovat olleet Keflavikin alueella , joka vuodesta 1941 lähtien otti Islannin puolustuksen ja sai oikeuden rakentaa sotilastukikohtia sillä ehdolla, että sodan lopussa kaikki vieraat joukot poistuvat maasta. Vuonna 1946 Yhdysvaltain viranomaiset pyysivät Islannin hallitusta pitkäaikaisen vuokrasopimuksen Keflavikissa ja muualla sijaitsevista tukikohdista. Tuolloin pääministerinä toiminut Olavur Tors neuvotteli aktiivisesti amerikkalaisten kanssa vuoden 1941 puolustussopimuksen purkamisesta ja sen korvaamisesta uudella, jonka mukaan amerikkalaiset sitoutuisivat vetämään joukot saarelta puolentoista vuoden kuluessa ja siirtämään lentokentälle Keflavikista Islantiin. Samalla he saivat käyttää lentokenttää ja pitää siellä huoltohenkilöstöä, kun Yhdysvaltain joukot olivat kiireisiä Saksassa. Tämä sopimus piti tehdä viideksi vuodeksi. Islannin kansalaisten, erityisesti ammattiliittojen, vastustuksesta huolimatta se ratifioitiin parlamentissa 32 äänellä 19 vastaan.
Vuonna 1950 Korean sodan puhkeamisen ja kansainvälisen tilanteen pahenemisen yhteydessä Yhdysvallat alkoi painostaa Islannin hallitusta saadakseen suostumuksen joukkojensa sijoittamiseen saarelle Naton suojeluksessa. Tämän seurauksena 5. toukokuuta 1951 Islannin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä allekirjoitettiin puolustussopimus Naton peruskirjan mukaisesti. Islanti tarjosi alueen ja tarvittavan infrastruktuurin, ja Yhdysvallat huolehti sotilaallisesta turvallisuudestaan. Uudessa sopimuksessa määrättiin myös, että kummallakin osapuolella oli oikeus vaatia sen tarkistamista, ja jos sopimukseen ei päästä 6 kuukauden kuluttua, sopimus päättyy 12 kuukauden kuluttua.
Vuonna 2006 Yhdysvaltain joukot poistuivat Keflavikin lentotukikohdasta sopimuksen irtisanomisen vuoksi. Kaikki jäljellä oleva infrastruktuuri luovutettiin Islannin viranomaisille.