Punahilkka (ooppera)

Punahilkka on venäläisen säveltäjän Caesar Cuin vuonna 1911 kirjoittama kaksinäytöksinen oopperatarina Marina Stanislavovna Pohlin libreton pohjalta Charles Perraultin samannimiseen satuun .

Alkuperäinen musiikkipainos vuodelta 1912 oli omistettu perilliselle Tsesarevitš Alekseille .

Tämän oopperan aikaisinta päivämäärää ei ole vielä vahvistettu. Tiedetään kuitenkin varmasti, että sen esittivät vuonna 1921 Gomelissa People's Cityn konservatorion ja korkeakoulun opiskelijat. .

Hahmot

• Isoäiti: alttoviulu
• Äiti: mezzosopraano
• Punahilkka: sopraano
• Susi: alttoviulu
• Hunter: sopraano
• Metsämies: mezzosopraano
• Metsästäjät ja metsurit
• Kertomuskuoro _

Juoni

(Huom: juoni perustuu nimellisesti Perraultin työhön, mutta sillä on onnellinen loppu)

I näytös, kohtaus 1. Kuoro esittelee yleisön taustatarinaan. Toimintapaikkana on metsän reuna ja Punahilkan talon kuisti sivussa. Kun Punahilkka lähtee tuomaan korin tuoreita piirakoita sairaalle isoäidilleen, hänen äitinsä varoittaa häntä viipymästä metsässä ja puhumasta tuntemattomille.

Näytös I, kohtaus 2. Kammottava metsä. Voit kuulla metsurien pilkkovan puuta. Hattu tulee ulos pensaista. Kun hän pysähtyy poimimaan kukkia, susi huomaa hänet. Hän tulee hänen luokseen ja kertoo hänelle pikakuvauksesta isoäidin taloon. Hän tarjoutuu katsomaan, kumpi tulee hänen luokseen ensimmäisenä. Hän suostuu, ja he molemmat juoksevat eri suuntiin, ja metsurit jatkavat työtään.

Laki II. Kuoro ilmestyy uudelleen selittämään, että susi ei ole syönyt kolmeen päivään ja pääsi ensin isoäidin taloon. Katsojat näkevät isoäidin talon sisältä ja aukion sen seinien ulkopuolella. Pikkuhilkkua teeskentelevä susi onnistuu pääsemään taloon ja nielemään isoäidin. Hän vie hänen paikkansa sängyssä, kunnes Red saapuu. Muutamassa kysymyksessä hän ilmaisee hämmästyksensä siitä, miltä hänen isoäitinsä näyttää nyt, ja susi nielee hänet.

Susia jäljittävät metsästäjät ja metsurit tulevat taloon. He löytävät suden nukkumassa ja repivät hänen vatsansa auki vapauttaakseen mummon ja ratsastushupun. Kun he ompelevat susin uudelleen, hän katuu tekostaan. Hän saa asua metsässä, mutta sillä on lupa, että hän käyttäytyy hyvin.

Kirjallisuus

• Cui, Caesar. Punahilkka: lasten satuooppera. Moskova: Pechatnik, 1912. (piano-laulu partituuri)
• Neef, Sigrid. Handbuch der russischen und sowjetischen Oper. 1. Aufl. Kassel: Bärenreiter, 1989, s. 148.