| punainen tartunta | |
|---|---|
| Czerwona zaraza | |
| Genre | runo |
| Tekijä | Jozef Szczepanski |
| Alkuperäinen kieli | Kiillottaa |
| kirjoituspäivämäärä | 29. elokuuta 1944 |
Punainen tartunta ( puolaksi Czerwona zaraza ) on puolalaisen runoilijan Jozef Szczepanskin viimeinen runo , jonka hän kirjoitti 29. elokuuta 1944 Varsovan kansannousun aikana reaktiona oikealla rannalla sijaitsevan puna-armeijan toimintaan. Veikselistä ja, kuten kirjoittaja uskoi, ei tarjonnut apua kapinallisille . Teos kirjoitettiin muutama päivä ennen runoilijan kuolemaa.
Vuoteen 1956 asti neuvostovastaisen kontekstin vuoksi runo oli kielletty kommunistiviranomaisten toimesta. Tämän runon löytämisen jälkeen seurasi rikosoikeudellinen rangaistus vankeusrangaistuksen muodossa [1] . Myöhemmin antikommunistinen oppositio käytti runoa yhtenä poliittisen taistelun elementtejä.
Runo inspiroi puolalaista ohjaajaa Andrzej Wajdaa luomaan elokuvan Canal [2 ] .
Otteita runosta käyttivät puolalainen rock-yhtye Lao Che kappaleessa "Czerniaków" albumilla "Powstanie Warszawskie" ja norjalainen rockyhtye De Press albumissa "Myśmy rebelianci. Piosenki żołnierzy wyklętych" .
Tällä hetkellä fraseologista yksikköä "Czerwona zaraza", joka säilyttää alkuperäisen neuvosto- ja kommunistisen vastaisen kontekstin, käytetään puolalaisessa yhteiskunnassa sekä kommunistisen menneisyyden että Neuvostoliiton symbolien yhteydessä [3] .
Venäjän käännös on olemassa useissa versioissa
"Odotamme sinua, punainen tartunta,
pelastamaan meidät mustalta kuolemalta,
jotta neljäsreunamme kohtaa
vapautumisesi kuin spitaalin.
Odotamme sinua, suurvallan
ryyppy, jonka viranomaiset ovat tuoneet eläinperäisyyteen patokeilla,
odotamme, että tallaat meidät
saappaillasi, tulvaat meidät ovelalla
propagandallasi.
Odotamme sinua, ikuinen konna,
veljiemme verinen tappaja, emme
kaipaa kostoa, kostoa, kostoa,
mutta lähdemme sinua vastaan leivän ja suolan kera,
Jotta tietäisit, vihattu pelastaja,
millaista kuolemaa toivomme sinulle palkinnoksi,
kuinka puristamme raivomme nyrkkiin
pyytäen apuasi, ovela rankaisija.
Jotta tietäisitte, isoisät, isoisoisät,
pahamaineiset siperialaiset vanginvartijat,
kuinka
kaikki slaavilaiset
täällä kiroavat teidän ystävällisyyttänne
, kuvitteellista veljeänne.
Jotta tietäisitte, kuinka pelottavaa ja tuskallista meille,
Vapaan, Pyhän ja Suuren Isänmaan lapsille,
on löytää itsemme jälleen villin rakkautenne kahleista,
joka haisee meistä sadan vuoden vankeudessa.
Voittamattomat punaiset laumat seisoivat
Varsovan muurien
äärellä tulen valaisina, haudankaivajien parvi huvittaa itseään tuskilla, joita
kourallinen hulluja kuoli rauniokasoissa.
Kuukausi on kulunut kansannousun alkamisesta,
aseiden jylinällä miellytät meitä toisinaan,
tiedät kuinka kauheaa on itsellesi olla keksimättä tekosyytä,
omatuntosi jyrsii, että taas nauroit meille.
Odotamme sinua - ei pelastuskapinallisten,
vaan haavoittuneiden vuoksi - tuhannet heistä kuolevat tuskiin,
täällä on paljon lapsia, täällä on imettävät äidit
ja kellareissa jo kävelee epidemia .
Odotamme sinua - mutta joukkosi ei vieläkään pidä kiirettä,
sinä pelkäät meitä - me tiedämme, että tietysti
haluat meidän putoavan tänne, yhtenä poikkeuksetta
odottamassa Varsovan lähellä, milloin he tappavat meidät. kaikki täällä.
Emme pyydä enempää - sinä itse valitset:
jos autat, pelastat monet kuolemasta, jos
odotat - jätät kaikki hukkumaan.
Kuolema ei ole meille kauhea, me tiedämme jo kuinka kuolla.
Mutta tiedätkö, voittaja - yhteisestä arkustamme
syntyy joskus uusi vahva Puola -
sellainen,
jolla villin punaisen jyrän sotilaiden ja hallitsijoiden ei tarvitse kävellä" [4] .
"Czekamy ciebie, czerwona zarazo,
byś wybawiła nas od czarnej śmierci,
byś nam Kraj przedtem rozdarłwszy na ćwierci,
była zbawieniem witanym z odrazą.
Czekamy ciebie, ty potęgo tłumu
zbydlęciałego pod twych rządów knutem
czekamy ciebie, byś nas zgniotła butem
swego zalewu i haseł poszumu.
Czekamy ciebie, ty odwieczny wrogu,
morderco krwawy tłumu naszych braci,
czekamy ciebie, nie żeby zapłacić,
lecz chlebem witać na rodzinnym progu.
Żebyś ty wiedział nienawistny zbawco,
jakiej ci śmierci życzymy w podzięce
i jak bezsilnie zaciskamy ręce pomocy
prosząc, podstępny oprawco.
Żebyś ty wiedział dziadów naszych kacie,
sybirskich więzień ponura legendo,
jak twoją dobroć wszyscy kląć tu będą,
wszyscy Słowianie, wszyscy twoi bracia
Żebyś ty wiedział, jak to strasznie boli
nas, dzieci Wielkiej, Niepodległej, Świętej
skuwać w kajdany łaski twej przeklętej,
cuchnącej jarzmem wiekowej niewoli.
Legła twa armia zwycięska, czerwona
u stóp łun jasnych płonącej Warszawy
i scierwią duszę syci bólem krwawym
garstki szaleńców, co na gruzach kona.
Miesiąc już mija od Powstania chwili,
łudzisz nas dział swoich łomotem, wiedząc
, jak znowu będzie strasznie potem
powiedzieć sobie, że z nas znów zakpili.
Czekamy ciebie, nie dla nas, żołnierzy,
dla naszych rannych - mamy ich tysiące,
i dzieci są tu i matki karmiące,
i po piwnicach zaraza się szerzy.
Czekamy ciebie - ty zwlekasz i zwlekasz,
ty się nas boisz, i my wiemy o tym.
Chcesz, byśmy legli tu wszyscy pokotem,
naszej zagłady pod Warszawą czekasz.
Nic nam nie robisz - masz prawo wybierać, możesz
nam pomóc, możesz nas wybawić
lub czekać dalej i śmierci zostawić...
śmierć nie jest straszna, umiemy umierać.
Ale wiedz o tym, że z naszej mogiły
Nowa się Polska - zwycięska narodzi.
I po tej ziemi ty nie będziesz chodzić
czerwony władco rozbestwionej siły".