Hugh de Courteret | |
---|---|
Englanti Hugh de Courtenay | |
Ockhamptonin feodaaliparoni | |
28. helmikuuta 1292 - 23. joulukuuta 1340 | |
Edeltäjä | Hugh de Courtenay |
Seuraaja | otsikkoa ei enää käytetä |
1. Baron Courtenay | |
6. helmikuuta 1299 - 23. joulukuuta 1340 | |
Edeltäjä | otsikko luotu |
Seuraaja | Hugh de Courtenay |
1/9 Devonin jaarli | |
22. helmikuuta 1335 - 23. joulukuuta 1340 | |
Edeltäjä | otsikko luotu |
Seuraaja | Hugh de Courtenay |
Syntymä |
14. syyskuuta 1276
|
Kuolema |
23. joulukuuta 1340 (64-vuotiaana) |
Isä | Hugh de Courtenay Ockhamptonista |
Äiti | Eleanor le Dispenser [d] [1] |
puoliso | Agnes de Saint John [d] |
Lapset | Hugh de Courtenay, 10. Earl of Devon , Thomas de Courtenay [d] [2] , Elizabeth de Courtenay [d] [1] ja Eleanor(?) [d] |
Hugh de Courtenay ( eng. Hugh de Courtenay ; 14. syyskuuta 1276 - 23. joulukuuta 1340 ) - englantilainen aristokraatti, feodaaliparoni Ockhampton vuodesta 1292, 1. Baron Courtenay vuodesta 1299, 1/9 Devonin kreivi vuodelta 1335 [ K. Oakhamptonin Hugh de Courtenayn ja Eleanor le Despenserin poika.
Hugh de Courtenay peri isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1292 laajan omaisuuden Devonshiressa , jota hän pystyi kasvattamaan entisestään vuotta myöhemmin: hänen serkkunsa Isabella de Fort, Devonin kreivitär, kuoli ilman perillisiä, ja Hugh sai Plimptonin paronin. Kesäkuun 20. päivänä 1297 hän vannoi vasallivalan kuningas Edward I :lle, ja helmikuussa 1298 hänet kutsuttiin ensin parlamenttiin Lord Courtenaynä ja istui sitten siellä kolmen Edwardin alaisuudessa.
Courtenay osallistui aktiivisesti Edward I :n Skotlannin kampanjoihin . Vuonna 1300 hän osallistui Caerlaverockin linnan piiritykseen. Vuonna 1306 hän oli Walesin prinssin johtamassa armeijassa ; jälkimmäinen valitsi Hugh de Courtenayn ritariksi kampanjan aikana. Tässä kampanjassa britit onnistuivat kukistamaan Robert Brucen ja valloittamaan Perthin . Courtenay palveli pohjoisessa myös vuonna 1307 (tämä oli Edvard I:n viimeinen kampanja) ja vuonna 1308.
Edward II:n alaisuudessa Courtenay kuului lordipäälliköiden joukkoon, jotka yrittivät rajoittaa kuninkaallista valtaa ja suosikkien vaikutusvaltaa (1310). Myöhemmin Courtenayn serkku Hugh Le Dispenser nuoremmasta tuli toinen kuninkaan suosikki , mutta Courtenay halusi olla poissa poliittisesta kamppailusta, joten hän ei saanut mitään erityisiä etuja kuulumisesta suosikkiin eikä vaarantanut mitään kaatuessaan. Elokuun 9. päivästä 1318 lähtien hän istui kuninkaallisessa neuvostossa. Kaksi kertaa – vuosina 1324 ja 1336 – Courtenay nimitettiin Devonshiren ja Cornwallin rannikon vartijaksi . Vuonna 1325 hän meni naimisiin perillisensä yhden kuninkaan veljentyttären kanssa. Edward III:n alaisuudessa Courtenay osallistui skottilaisten tappioon Halidon Hillillä (1333) ja pudotti ranskalaisen maihinnousun mereen Cornwallissa (1339). Kuninkaallinen sukulaisuus ja sotilaalliset ansiot vaikuttivat: vuonna 1335 Edward III myönsi Courtenaylle Devonin jaarlin tittelin Revierseistä polveutuneena - neljäkymmentä vuotta sen jälkeen, kun Reviersien perhe oli kuollut sukupuuttoon ja Courtenays oli vahvistanut omaisuuttaan Devonshiressa [3 ] .
Hugh de Courtenay kuoli 23. joulukuuta 1340 Tivertonissa ja haudattiin 5. helmikuuta 1341 Exeterin hautaan .
Hugh de Courtenay oli naimisissa Agnes de St. Johnin, John de St. Johnin, 1st Baron St. Johnin ja Alice Fitz-Peterin tyttären kanssa. Tässä avioliitossa syntyivät:
Courtenay, Hugh, 9. Earl of Devon – esivanhemmat | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Temaattiset sivustot | |
---|---|
Sukututkimus ja nekropolis |