William Latimer | |
---|---|
Englanti William Latimer | |
Corbyn neljäs paroni Latimer | |
ennen 2. marraskuuta 1335 - 28. toukokuuta 1381 | |
Edeltäjä | William Latimer |
Seuraaja | Elizabeth Latimer |
Syntymä |
24. maaliskuuta 1329/1330 Scrampston, Yorkshire , Englannin kuningaskunta |
Kuolema |
28. toukokuuta 1381 Gisborough Priory, Yorkshire , Englannin kuningaskunta |
Suku | Latimerit |
Isä | William Latimer, Corbyn kolmas paroni Latimer |
Äiti | Elizabeth Botetur |
puoliso | Elizabeth Fitzalan |
Lapset | Elizabeth Latimer, Corbyn viides paronitar Latimer |
Palkinnot | |
taisteluita |
William Latimer ( eng. William Latimer ; 24. maaliskuuta 1329/1330, Scrampston, Yorkshire , Englannin kuningaskunta - 28. toukokuuta 1381) - englantilainen aristokraatti, Corbyn neljäs paroni Latimer vuodelta 1335, sukkanauharitari . Osallistui satavuotiseen sotaan (taisteli Crécyssä ja Bretagnessa ). Hänestä tuli yksi Englannin tosiasiallisista hallitsijoista Edward III :n viimeisinä hallitusvuosina, vuonna 1376 Hyvä parlamentti tuomitsi hänet , ja tätä tapahtumaa pidetään historian ensimmäisenä virkasyytteenä .
William Latimer kuului ritariperheeseen, jonka edustajat asettuivat Yorkshireen , Lincolnshireen ja muihin Englannin kreivikuntiin ja kantoivat 1200-luvun lopusta lähtien paronin arvonimeä [1] . William oli Corbyn 1. paronin Latimerin pojanpoika ja kolmannen paronin ainoa poika avioliitossa Elisabeth Botetourin kanssa. Hän syntyi 24. maaliskuuta 1329 [2] tai 1330 [3] [4] Scrampstonin suvun tilalla ja menetti isänsä jo vuonna 1335, mutta vasallivalan Latimer-maiden puolesta hän vannoi vasta vuonna 1351 tullessaan ikä [5] . Siihen mennessä Latimer oli hankkinut sotilaallista kokemusta (erityisesti hän taisteli Crecyssä vuonna 1346 [2] ) ja hänet valittiin ritariksi [6] . Ehkä tällainen varhainen toiminta johtuu siitä, että paronin äiti, joka selvisi hänestä, säilytti merkittävän osan perheen omaisuudesta [4] .
Vuonna 1354 Sir William sai kuninkaalta 500 markan eläkkeen äitinsä elinajalta. Vuonna 1356 hän oli läsnä Edward Balliolin luopumisessa oikeuksista Skotlannin kruunuun Englannin Edward III :n hyväksi , vuonna 1359 hän palveli Gasconyssa . Vuonna 1360 kuningas siirsi Latimerin Bretagneen , missä hän puolusti Becharelin linnaa. Sir William piti tätä linnoitusta 1370-luvulle asti; muodollisesti hänen kansansa suojeli paikallista väestöä Ranskan kuninkaan uhalta, mutta itse asiassa he ryöstivät koko alueen. Latimer onnistui keräämään suuria varoja, jotka hän käytti myöhemmin Englannissa [4] . Vuonna 1361 paronista tehtiin yksi Sukkanauharitarikunnan ritareista . Hän taisteli Aurayssa , jossa englantilainen liittolainen Jean V voitti ranskalaisen liittolaisen Charles de Blois'n (1364); tämän voiton jälkeen Latimer matkusti Englantiin pyytääkseen Edward III:lta hyväksyntää Bretonin perintösodan päättävälle rauhansopimukselle . Kuninkaalta hän sai Trentin pohjoispuolella olevien metsien vartijan (1368), hovin taloudenhoitajan (1369), Länsi-Skotlannin markanvartijan ja Saint-Sauveur-le-Vicomten linnoituksen komentajan virat (1370), Doverin linnan konstaapeli, viiden sataman lordikuvernööri (1372), Somersetin ja Devonshiren sheriffi (1374). Sir William osti tuhannella markalla Edward Courtenayn (1372) holhouksen ja 1500 punnan hintaan Henry Beaumontin (1373) holhouksen. Vuonna 1373 hän ilmeisesti osallistui John of Gauntin kampanjaan Ranskaan [4] ja matkusti Portugaliin suurlähettiläänä [5] [7] . Vuonna 1375 hän neuvotteli ranskalaisten kanssa Bruggessa [4] .
Näinä vuosina kuninkaan suosiosta nauttineesta Latimerista tuli yksi Englannin tosiasiallisista hallitsijoista John of Gauntin ja kuninkaallisen rakastajatar Alice Perrersin ohella . Hyvä parlamentti , joka kokoontui vuonna 1376, nosti häntä vastaan useita syytöksiä - bretonien sorro, kohtuuton verovapautus joillekin villanviejille, 20 tuhannen markan lainan antaminen kuninkaalle korotetuilla koroilla [4] , kiristys, viivyttäminen maksut valtionkassaan. Sir William poistettiin kaikista viroista ja lähetettiin vankilaan; näitä tapahtumia pidetään aikaisimpina lähteissä kirjatuina virkasyytteisiin . Gauntin avulla paroni kuitenkin sai vapautensa kuukautta myöhemmin ja alkoi palauttaa poliittista vaikutusvaltaa. Häntä auttoi tässä Mustan prinssin kuolema, jonka jälkeen Gaunt osoittautui kuninkaallisista pojista vanhimmaksi. Uuden hallitsijan, Richard II :n , alaisuudessa Latimerista tuli kuninkaallisen neuvoston jäsen (17. heinäkuuta 1377), mutta kolmen kuukauden kuluttua alahuone vei häneltä jälleen valtuudet. Samana vuonna paroni taisteli kastilialaisten kanssa Sluysissa ja sai Calais'n kuvernöörin viran , vuonna 1380 hän osallistui Thomas Woodstockin ranskalaiseen kampanjaan ja meni Bretagneen neuvottelemaan herttuan kanssa liiton uusimisesta . 5] , vuonna 1381 hän osallistui Nantesin piiritykseen [8] .
Sir William kuoli halvaantumiseen 28. toukokuuta 1381 [5] . Hänet haudattiin Gisborough Prioryyn Yorkshiressa [8] .
William Latimer oli naimisissa Elizabeth Fitzalanin, Edmund Fitzalanin, Arundelin 9. jaarlin ja Alice Warennen tyttären kanssa. Tässä avioliitossa syntyi tytär - Elizabeth , John Nevillen vaimo , Rabyn kolmas paroni Neville , ja Robert Willoughby, neljäs paroni Willoughby de Erzby [9] . Elizabethin poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan, John de Neville (1382 - 10. joulukuuta 1430) saavutti arvonimen Baron Latimer. Koska hänellä ei ollut poikia, hän testamentti paroni Latimerin arvonimen velipuolensa Ralph Nevillelle, Westmorlandin ensimmäiselle jaarlille .
Latimer, William, Corbyn neljäs paroni Latimer - esi-isät | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Temaattiset sivustot | |
---|---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
|
Sukututkimus ja nekropolis |