Litin Pomorin yhteisö on vanhauskoisten - pommerilaisten yhteisö Litinin kaupunkityyppisessä asutuksessa Vinnitsan alueella . Viittaa vanhaan ortodoksiseen Pommerin kirkkoon . Yhteisö syntyi 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla ja on olemassa tähän päivään asti.
Vanhauskoisten esiintymisestä Litinissä ei ole luotettavia tietoja. Tämä tapahtui luultavasti 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla. 1900-luvun alkuun mennessä kaupungissa oli kaksi vanhauskoisten yhteisöä: Bespopovskaya Pomorskaya ja Popovskaya Belokrinitskaya ; Vanhauskoisia kirkkoja oli kaksi ja hautausmaita kaksi (toinen hautausmaa avattiin vuonna 1899, kun ensimmäinen oli täyttynyt). Vuonna 1904 merkittävä osa Bespopovtseista siirtyi Edinoverielle [1] .
Ensimmäinen puinen kappeli rakennettiin vuonna 1748 ja se oli omistettu kaikkein pyhimmän jumalanpalveluksen esirukoukselle . Se paloi tulipalossa ja sen tilalle rakennettiin vuonna 1899 uusi kivinen rukoushuone, joka vihittiin käyttöön Pyhän Nikolaus Ihmetyöntekijän kunniaksi [1] .
Huhtikuun 3. päivänä 1906 vanhojen uskovien ja juutalaisten välillä oli yhteenottoja, joiden seurauksena pommeri Sergei Zakharov tapettiin, mutta viranomaisten väliintulon seurauksena konfliktin jatkokehitys vältyttiin [1] .
Pommerin kappelia ei suljettu neuvostovallan vuosina. 1930-luvulla, kun kaikki Litinin ortodoksiset kirkot suljettiin, paikalliset uusiuskoiset tulivat rukoilemaan Pomeranian kappeliin. Suuren isänmaallisen sodan jälkeen alkoivat aktiiviset assimilaatioprosessit. Monet pomorit solmivat seka-avioliitot paikallisen väestön kanssa. Vanhauskoisten nuorempi sukupolvi on kaksikielinen, mutta kommunikoi keskenään pääasiassa ukrainaksi [1] .
Marraskuussa 2001 kappelista varastettiin kerralla 117 ikonia, joista 86 oli valettua . Yhteensä 2000-luvun alussa kappeli ryöstettiin kolme kertaa. Yhteensä varastettiin 126 kuvaa ja alttarievankeliumi. Pyhän Nikolauksen kappelissa oli jäljellä yli viisikymmentä ikonia [1] .
2000-luvulla jopa 100 ihmistä vieraili kappelissa pääsiäisenä [1] .
Vuodesta 2010 lähtien yhteisöä johti M. I. Rastorguyeva [1] .