"Maaliskuussa kaatunut" ( saksa: Märzgefallene ) on määritelmä , joka alun perin annettiin vuosien 1848-1849 maaliskuun vallankumouksen uhreille Wienissä ja Berliinissä . Käytetään myös viitaten vuoden 1920 Kapp-putschin uhreihin eri kaupungeissa. Vuonna 1933 NSDAP:n veteraanit alkoivat ironisesti kutsua "maaliskuuneita" puolueen uusiksi jäseniksi, pääasiassa virkamiehiksi ja työntekijöiksi, jotka liittyivät joukoittain NSDAP : hen opportunistisista syistä maaliskuun 1933 valtiopäivien vaalien jälkeen .
Wienissä "maaliskuunut" kutsutaan niitä, jotka kuolivat mielenosoituksen aikana 13. maaliskuuta 1848, mikä merkitsi vallankumouksen alkua Itävallan valtakunnassa. 35 naista ja miestä menetti henkensä luodeista ja rynnäkköiskun seurauksena. Wienin March Fallenin hauta sijaitsee Wienin keskushautausmaalla .
Berliinissä "maaliskuunut" kutsutaan niitä, jotka kuolivat taisteluissa demokraattisten oikeuksien puolesta barrikadeilla Preussin armeijan joukkoja vastaan 18. ja 19. maaliskuuta 1848. Historiallinen tutkimus vahvisti 270 maaliskuuta kuolleiden nimet. Suurin osa heistä oli käsityöläisiä sekä 52 työläistä, 34 sanansaattajaa, 15 koulutettua henkilöä ja neljä aatelista. Berliinin maaliskuun barrikadeilla kaatuneiden joukossa oli 11 naista, neljä lasta ja 6 alle 18-vuotiasta nuorta. Nuorin Berliinin maaliskuun uhreista oli 12-vuotias poika, vanhin 74-vuotias, suurin osa vallankumouksen uhreista oli 22-26-vuotiaita. Virallinen suruseremonia pidettiin 22. maaliskuuta Gendarmenmarktilla . Hautajaiskulkue pysähtyi Palatsiaukiolle , jossa kuninkaallinen pari antoi viimeiset kunnianosoitukset kaatuneille. Berliinin March Fallen haudattiin heille erityisesti suunniteltuun March Fallenin hautausmaalle , joka on nyt Volkspark Friedrichshainissa . Berliinin hautajaiset on kuvattu Adolf Menzelin maalauksessa " Kuolleiden kunnioittaminen maaliskuun päivinä " . Runoilija Ferdinand Freiligrathin runosta "Kuolleet ovat elossa" tuli maaliskuussa kaatuneiden kirjallinen muistomerkki.
Weimarin Kapp- putschin aikana vallankaappaajat ampuivat yhdeksän lakkoilevaa työntekijää, jotka olivat kokoontuneet mielenosoitukseen 15. maaliskuuta 1920. Maaliskuussa 1920 Weimarissa kaatuneet haudattiin Weimarin historialliseen hautausmaalle. 1. toukokuuta 1922 heidän haudalleen pystytettiin Walter Gropiuksen salaman muotoinen muistomerkki , jonka kansallissosialistit tuhosivat vuonna 1936 . Muistomerkkejä Kapp Putschin uhreille pystytettiin myös muihin kaupunkeihin: Eisenachiin , Mechterstedtiin ja Ohrdrufiin .
Kolmannessa valtakunnassa "maaliskuunan" määritelmä sai erilaisen, ei-sankarillisen merkityksen [1] . Kun kansallissosialistit tulivat valtaan vuonna 1933, NSDAP salli virkamiesten ja virkamiesten pääsyn puolueeseen, mikä johti puolueen koon voimakkaaseen kasvuun. Vanha puoluekaarti syytti puolueen uusia jäseniä opportunismista ja kutsui heitä halveksuen "maaliskuuneiksi" [2] tai "maalisviolikkoiksi". Rajoittaakseen uusien tulokkaiden vaikutusta puolueeseen, NSDAP esti 19. huhtikuuta 1933 pääsyn puolueeseen neljäksi vuodeksi ja otti käyttöön kolmen kuukauden ehdokaskauden. Kesäkuusta 1937 kesäkuuhun 1938 NSDAP:hen liittyi 2,1 miljoonaa ihmistä.