Yhdistyneiden kansakuntien vakautusoperaatio Kongon demokraattisessa tasavallassa ( ranska: Mission de l'Organisation des Nations Unies pour la stabilization en République démocratique du Congo, MONUSCO ) on Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvajoukko Kongon demokraattisessa tasavallassa (KDR) joka perustettiin järjestön turvallisuusneuvoston YK:n päätöslauselmilla 1279 (1999) ja 1291 (2000) valvomaan rauhanprosessia toisen Kongon sodan päättymisen jälkeen, keskittyen sittemmin Iturin konfliktiin , Kivun konfliktiin ja Dongon konfliktiin .
Seuraavat maat ovat osallistuneet rauhanturvajoukkoihin: Bangladesh , Belgia , Benin , Bolivia , Bosnia ja Hertsegovina , Brasilia , Burkina Faso , Ghana , Guatemala , Egypti , Sambia , Intia , Indonesia , Jordania , Irlanti , Jemen , Kamerun , Kiina , Kenya , Marokko , Norsunluurannikko , Malawi , Malesia , Mali , Mongolia , Nepal , Niger , Nigeria , Alankomaat , Pakistan , Paraguay , Peru , Puola , Venäjä , Romania , Senegal , Serbia , Yhdistynyt kuningaskunta , Yhdysvallat , Tunisia , Ukraina , Uruguay Ranska , Tšekki , Sveitsi , Ruotsi , Etelä - Afrikka , Sri Lanka .
Lisäksi seuraavat maat ovat lähettäneet poliisinsa: Bangladesh , Benin , Brasilia , Burkina Faso , Ghana , Guinea , Egypti , Jordania , Jemen , Kamerun , Madagaskar , Mali , Niger , Nigeria , Venäjä , Romania , Senegal , Togo , Tunisia , Turkki , Ukraina , Ranska , Tšad , Sveitsi , Ruotsi ja Ruotsi .
Alun perin YK:n läsnäolo Kongon demokraattisessa tasavallassa ennen päätöslauselman 1291 hyväksymistä oli sotilaallinen tarkkailijaryhmä tarkkailemaan ja raportoimaan ryhmittymien noudattamisesta aikaisemman päätöslauselman 1258 (1999) mukaisia rauhansopimuksia. Päätöslauselmassa 2348 (2017) säädetään operaation nykyisestä toimeksiannosta [1] .
Vuodesta 1999 lähtien YK:n rauhanturvatoimien rahoittamiseen Kongon demokraattisessa tasavallassa on käytetty noin 8,74 miljardia Yhdysvaltain dollaria [2] . Lokakuussa 2017 YK :n rauhanturvaajien kokonaismäärä Kongon demokraattisessa tasavallassa oli noin 18 300. Yli kolmekymmentä maata on osallistunut sotilas- ja poliisihenkilöstöllä rauhanturvatoimiin, ja Intia on muodostanut suurimman joukkojen. Kesäkuussa 2011 ilmoitettiin, että Intia valmistautui vähitellen vähentämään rauhanturvajoukkojaan Kongon demokraattisessa tasavallassa [3] .
YK lähetti toiset rauhanturvajoukot Kongoon Lusakan tulitaukosopimuksen 17. heinäkuuta 1999 ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston 6. elokuuta 1999 antaman päätöslauselman 1258 jälkeen.
Ensimmäiset yhteyshenkilöt saapuivat Kongon demokraattiseen tasavaltaan 3. syyskuuta 1999. Marraskuussa 1999 yhteyshenkilöiden kokonaismäärä oli 39, jotka jaettiin sotivien maiden pääkaupungeissa ( Ruanda , Uganda , Burundi , Sambia , Namibia , Zimbabwe , Etiopia ), joista 24 oli sijoitettu Kinshasaan . Tammikuussa 2000 heidän lukumääränsä oli 79, ja ne olivat hajallaan kaikkialla Kongon demokraattisessa tasavallassa. Heidän tehtävänsä oli pitää yhteyttä kaikkiin sotiviin ryhmiin, tarjota teknistä apua ja valmistautua sotilastarkkailijoiden lähettämiseen.
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 24. helmikuuta 2000 päätöslauselmallaan 1291 enintään 5 537 sotilaan lähettämisen Kongon demokraattisessa tasavallassa, mukaan lukien 500 sotilastarkkailijaa. Senegalilainen kenraalimajuri Muntaga Diallo nimitettiin 4. huhtikuuta 2000 YK:n sotilasjoukkojen komentajaksi Kongon demokraattisessa tasavallassa. Tehtävänä on valvoa tulitaukosopimuksen täytäntöönpanoa ja sotajoukkojen uudelleensijoittamista, kehittää toimintasuunnitelma tulitaukosopimuksen yleistä täytäntöönpanoa varten, työskennellä osapuolten kanssa kaikkien sotavankien, sotavankien vapauttamiseksi ja jäänteiden palauttamiseksi, helpottaa humanitaarisen avun antaminen ja sovittelijan avustaminen kansallisessa vuoropuhelussa.
Toimiessaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan VII luvun mukaisesti YK:n turvallisuusneuvosto on valtuuttanut rauhanturvajoukot ryhtymään tarvittaviin toimiin alueilla, joilla niiden jalkaväkipataljoonoja on sijoitettu suojellakseen Yhdistyneiden Kansakuntien henkilöstöä, laitteistoja, laitteistoja ja varusteita, varmistaakseen turvallisuuden ja henkilöstön vapaa liikkuvuus ja siviilien suojeleminen välittömän fyysisen väkivallan uhalla.
Joulukuussa 2000 224 sotilasta, mukaan lukien 148 tarkkailijaa, lähetettiin 13 paikkaan eri puolilla maata. Tarkkailijat pystyivät vain kirjaamaan tulitauon noudattamatta jättämisen, raskaan taistelun Kisanganissa ja Equatorian maakunnassa ja Katangassa sekä ulkomaisten joukkojen läsnäolon Kongon demokraattisessa tasavallassa. YK-joukkojen lähettäminen ei ollut mahdollista turvallisuustilanteen ja Kongon hallituksen vastahakoisuuden vuoksi.
Vaikka vuoden 2001 alkua vaikeutti edelleen satunnaiset taistelut, sotilastarkkailijat pystyivät suorittamaan tehtävänsä joukkojen vetäytymisen ja joidenkin Ruandan ja Ugandan joukkojen vetäytymisen osalta.
Maaliskuussa 2001 ensimmäinen uruguaylainen rauhanturvayksikkö saapui Kalemieen . Joukot sijoitettiin neljälle sektorille: Kananga , Kisangani , Kalemie ja Mbandaka . Heinäkuussa 2001 joukkojen vahvuus oli 2 366 sotilasta, mukaan lukien 363 sotilastarkkailijaa 22 kaupunkiin ja 28 ryhmää tarkkailemassa joukkojen vetäytymistä. Sotilashenkilöstön määrä oli 1869 henkilöä. He tulivat Etelä-Afrikasta, Uruguaysta, Marokosta, Senegalista ja Tunisiasta. Vartioyksiköt vartioivat rauhanturvatukikohtia Kinshasassa , Kanangassa, Kisanganissa, Kalemiessa, Gomassa ja Mbandakassa. Lisäksi lähetettiin uruguaylainen jokiyksikkö ja eteläafrikkalainen ilmalääketieteen evakuointiryhmä. Lähetetyt joukot oli tarkoitettu vain suojelemaan tiloja ryöstelyltä ja varkauksilta, joukoilla ei ollut mandaattia tai voimaa suojella siviilejä tai edes evakuoida YK:n henkilöstöä. Turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1355 mukaisesti sotilaalliset tarkkailijat voisivat kykyjensä puitteissa myös osallistua aseellisten ryhmien vapaaehtoiseen aseistariisumiseen, demobilisaatioon, kotiuttamiseen ja yhteiskuntaan sopeuttamiseen.
Turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1376 turvallisuusneuvosto aloitti YK:n joukkojen sijoittamisen kolmannen vaiheen Kongon demokraattisen tasavallan itäosaan. Materiaali- ja teknisen pohjan paikaksi suunniteltiin Hyvä.
Vuonna 2002 450 sotilastarkkailijaa, jotka oli jaettu 95 ryhmään, jatkoi tulitauon tarkkailua entisillä etulinjoilla. Ryhmät tutkivat myös tulitauon rikkomuksia. Ulkomaiset joukot jatkoivat poistumistaan maasta. YK-joukkojen jokiyksiköt saattoivat ensimmäiset alukset Kongo -joella , joka avattiin uudelleen kaupalliselle merenkululle. Kesäkuussa 2002 YK-joukkojen kokonaismäärä oli 3 804. Joukkoihin liittyi joukkoja Ghanasta ja Boliviasta, joista yli kolmannes sotilaista oli uruguaylaisia. Kisanganiin lähetettiin yli tuhat sotilasta. 14. toukokuuta 2002 sotilastarkkailija kuoli lähellä Ikeaa, kun hänen autonsa alla räjähti miina. Eri osapuolet allekirjoittivat Pretorian sopimuksen 30. heinäkuuta 2002. Rauhanturvaoperaation luonne on muuttunut. Sotilaalliset tarkkailijat seurasivat 20 000 ruandalaisen sotilaan vetäytymistä, mutta he havaitsivat myös etnisen väkivallan lisääntyvän Iturin maakunnassa . Vuoden 2002 lopussa Kongon demokraattisessa tasavallassa oli yhteensä 4 200 YK-sotilasta.
Päätöslauselmalla 1445 turvallisuusneuvosto hyväksyi sotilashenkilöstön määrän lisäämisen 8 500:aan. Myös kahden riippumattoman interventiojoukon periaate hyväksyttiin. YK:n tehtävänä oli tukea vapaaehtoista aseistariisunta-, demobilisaatio-, kotiutus-, uudelleenintegrointi- ja uudelleensijoittamisprosessia (VDRRR), mutta ilman voiman käyttöä.
Vuoden 2003 alussa yhteistyössä kansalaisten kanssa toteutettiin lukuisia RDRRR-operaatioita. Ennen siirtymäkauden alkua YK-sotilaita sijoitettiin etulinjoille. Alkoi laaja joukkojen uudelleensijoittaminen itään. Neljä koordinaatiokeskusta ja 22 tukikohtaa maan länsiosassa suljettiin. Yli sata tarkkailijaa siirrettiin uudelleen ja uruguaylaiset Bukavuun ja Luberoon . Tarkkailuryhmät ovat seuranneet vakavia taisteluita ja ihmisoikeusloukkauksia Iturissa. Huhtikuussa 2003 800 uruguaylaista sotilasta lähetettiin Buniaan päätöslauselman 1484 mukaisesti. Samassa kuussa miinan räjähdyksessä kuoli tarkkailija. Toukokuussa 2003 militantit tappoivat raa'asti kaksi sotilastarkkailijaa. 7 000 Ugandan sotilaan vetäytyminen huhtikuussa 2003 johti turvallisuustilanteen heikkenemiseen Iturin alueella, mikä vaaransi rauhanprosessin. YK:n pääsihteeri Kofi Annan on vaatinut tilapäisten monikansallisten joukkojen luomista ja sijoittamista alueelle, kunnes heikentynyttä YK-operaatiota vahvistetaan.
Toisessa turvallisuusneuvostolle antamassaan erityisraportissa YK:n pääsihteeri ehdotti operaation suuntaamista uudelleen antamaan siirtymäkauden tukea ja ylläpitämään turvallisuutta maan keskeisillä alueilla. Näin ollen hän ehdotti prikaatin perustamista Ituriin tukemaan rauhanprosessia.
Turvallisuusneuvosto antoi 30. toukokuuta 2003 päätöslauselmassaan 1493 luvan lähettää Buniaan väliaikaisia monikansallisia hätäjoukkoja, joiden tehtävänä on turvata lentokenttä, suojella leireillä olevia maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä ja kaupungin siviilejä. Päätöslauselmassa 1493 hyväksyttiin sotilashenkilöstön määrän lisääminen 10 800:aan, asetettiin asevientikielto ja valtuustettiin operaatio käyttämään kaikkia tarvittavia keinoja toimeksiantonsa toteuttamiseksi Iturin alueella ja sen mielestä kykyjensä puitteissa myös Pohjois- ja Etelä-Kivu.
Ranskan hallitus osoitti kiinnostusta operaation johtamiseen. Se laajeni pian EU :n johtamaksi operaatioksi , jonka tukikohtana Ranska toimitti suurimman osan henkilöstöstä, ja sitä täydennettiin sekä EU:n että EU:n ulkopuolisilla mailla. Joukkojen kokonaisvahvuus oli noin 1800 ja niitä tukivat ranskalaiset lentokoneet N'Djamenan ja Entebben lentokentillä . Myös pieni 80 miehen ruotsalainen erikoisjoukkojen ryhmä (SSG) lisättiin.
Operaatio, nimeltään Operation Artemis , aloitettiin 12. kesäkuuta ja saatiin päätökseen seuraavien kolmen viikon kuluessa. EU:n rauhanturvaajat onnistuivat vakauttamaan tilanteen Buniassa ja varmistamaan YK:n läsnäolon Kongon demokraattisessa tasavallassa. Syyskuussa 2003 vastuu alueen turvallisuudesta siirrettiin YK-operaatiolle.
Kongon demokraattisen tasavallan kasvava sotilaallinen konflikti on pakottanut Yhdistyneet Kansakunnat hakemaan lisäapua suurvalloilta. Heinäkuussa 2003 Intia ilmoitti lähettävänsä lisää 300 Intian ilmavoimien sotilasta ja taistelulentokonetta tukemaan YK:n rauhanturvatoimia Kongon demokraattisessa tasavallassa.
Syyskuussa 2003 muodostettiin Ituri-prikaati, johon kuului sotilaita Uruguaysta, Bangladeshista, Nepalista, Pakistanista, Indonesiasta, Intiasta ja Marokosta. Marraskuussa 2003 Kongon demokraattisessa tasavallassa oli yhteensä 10 415 rauhanturvaajaa, mukaan lukien jalkaväkiyksiköt, insinööriyksiköt, helikopteriyksiköt, logistiikkayksiköt, lääketieteelliset yksiköt ja jokiyksiköt.
Kordon- ja etsintäoperaatioita suorittavan Ituri-osaston sijoittaminen on parantanut turvallisuusolosuhteita Iturin alueella, mutta samalla rauhanturvaajat ovat joutuneet militanttien kohteeksi. 12. helmikuuta 2004 sotilastarkkailija kuoli Iturissa.
Kongon demokraattisen tasavallan väliaikaishallituksen, johon kuului kapinallisliikkeiden jäseniä, yli 900 tunisialaista ja ghanalaista YK-sotilasta, tulon myötä Kinshasan turvallisuus on helpottunut.
Päätettiin, että Kivulla olevat joukot koottaisiin yhden prikaatin komentoon. Maaliskuussa nigerialainen kenraali Samaila Ilia otti joukkojen komennon.
Kesäkuussa 2004 kapinallisen kenraali Laurent Nkunda miehitti Bukavun . 1000 YK-sotilasta pystyivät puolustamaan vain omia tilojaan. Mellakat pyyhkäisivät koko maan, ja ne pakottivat YK-joukot avaamaan tulen Kinshasan ryöstäjiä vastaan .
Vuoden 2004 lopulla YK-joukot joutuivat jälleen militanttien kohteeksi Iturissa.
Vaikka pääsihteeri pyysi 13 100 joukon lisäämistä, turvallisuusneuvosto hyväksyi lokakuussa 2004 päätöslauselmallaan 1565 5 900 joukon lisäämisen ja vahvisti mandaatin, joka on edelleen voimassa. YK-joukkojen strategiset sotilaalliset tavoitteet olivat:
YK:n päätöslauselman mukaisesti Intian armeija ilmoitti lähettävänsä 850 lisäsotilasta ja neljä hyökkäyshelikopteria Kongon demokraattisessa tasavallassa [4] .
Vuoteen 2005 mennessä YK:n rauhanturvajoukkojen vahvuus Kongossa oli saavuttanut yli 16 000 sotilasta, jotka jakautuivat lähes tasan läntisen prikaatin ja itäisen divisioonan kesken.
Helmikuussa 2005 operaatio pahoitteli Iturin väijytyksen aikana kuolleiden 9 bangladeshilaisen YK-sotilaan kuolemaa . Iturin ja Kivun prikaatien toiminta on muuttumassa päättäväisemmäksi ja paineet kaikkiin aseellisiin ryhmittymiin lisääntyvät.
Kongon viranomaiset pidättivät Thomas Lubanga Dyilo Kongon patrioottien liiton johtajanLubangaa syytettiin rauhanturvaajien salamurhan määräämisestä helmikuussa 2005 ja alueen jatkuvan epävarmuuden takana.
Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi 10. helmikuuta 2006 pidätysmääräyksen Lubangasta alle 15-vuotiaiden lasten asevoinnista ja värväämisestä sekä heidän käyttämisestä aktiivisesti vihollisuuksiin . Kongon kansalliset viranomaiset luovuttivat Lubangan kansainväliselle rikostuomioistuimelle 17. maaliskuuta 2006.
Maaliskuun 1. päivänä 2005 Nepalin, Pakistanin ja Etelä-Afrikan jalkaväkiyksiköt suorittivat intialaisten hyökkäyshelikopterien tukemana massiivisen rajan ja etsintäoperaation Iturissa, jossa kuoli 50–60 miliisiä.
Toukokuussa 2005 YK:n pääsihteeri pyysi lisäprikaatia Katangaan. Yhteisiä operaatioita toteuttivat vasta saapuneet Kongon demokraattisen tasavallan armeijan (FARDC) yhteisprikaatit. YK-joukoille annettiin tehtäväksi tukea vaaliprosessia suojelemalla ja kuljettamalla. Yli 15 000 miliisiä riisuttiin aseista Iturissa.