Naryshkin, Kirill Aleksandrovich

Kirill Aleksandrovitš Naryshkin

Taiteilija J. Doe , (1820-luku)
Syntymäaika 17. (28.) elokuuta 1786( 1786-08-28 )
Kuolinpäivämäärä 26. lokakuuta ( 7. marraskuuta ) 1838 (52-vuotias)( 1838-11-07 )
Kuoleman paikka Krim
Ammatti tuomioistuimen virkamies
Isä Aleksanteri Lvovitš Naryshkin
Äiti Maria Alekseevna Senyavina
puoliso Maria Jakovlevna Naryshkina
Lapset Lev Kirillovitš Naryshkin , Alexandra Kirillovna Naryshkina [d] ja Sergei Kirillovich Naryshkin
Palkinnot ja palkinnot
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Kirill Aleksandrovitš Naryshkin ( 17. elokuuta  ( 28 . )  1786  - 26. lokakuuta  ( 7. marraskuuta 1838 [1] )  - Venäläinen hoviherra Naryshkinin suvusta , päämarsalkka , ylikamariherra , kamariherra , valtioneuvoston jäsen , Sergievkan omistaja kiinteistö .

Elämäkerta

Syntyi ylikamariherra Aleksander Lvovich Naryshkinin ja Maria Alekseevna Senyavinan perheeseen . Hän sai hyvän kasvatuksen Abbé Nicolasin jesuiittojen sisäoppilaitoksessa . Vuonna 1805 hän meni kamarijunkkerin arvolla Kiinaan osana ylimääräistä suurlähetystöä , jota johti Naryshkinien lähisukulainen, seremonian mestari kreivi Yu. A. Golovkin , täysivaltaisena suurlähettiläänä . Tästä matkasta M. S. Vorontsov kirjoitti [2] :

Kirill on heidän joukossaan, ja olen iloinen, että hän tulee; koska hänellä saattaa olla kiire tehdä jotain ja hän voi hyvin, mutta täällä hän leikkii ja viettää aikaansa täydellisessä toimettomana.

Palattuaan Pietariin hän teki koko uransa hovissa. Häntä pidettiin aikanaan yhtenä nuoren hovipuolueen loistavina edustajina, uusimpien trendien lainsäätäjänä ja Pietarin yhteiskunnan korkeimpana sävynä. Toinen Golovkinin suurlähetystön jäsen, F. F. Vigel , muistutti [3] :

Kirill Aleksandrovitš ... oli tunnettu siitä, että hänen vanhempiensa kaksi vastakkaista hahmoa sulautuivat ja sekoittuivat hänessä: hän yhdisti Naryshkinin jalouden, ylellisyyden ja jopa leikkisyyden sekä terävän luonteen, jalot tunteet, säästäväisyyden ja äitinsä aristokraattisen ylpeyden. Marya Alekseevna.

Vuoteen 1815 mennessä Naryshkinilla oli todellisen valtionneuvosten arvo ja kamariherran hoviarvo , hänelle myönnettiin Pyhän Annan 2. asteen ja Pyhän Johanneksen Jerusalemin kunniamerkit [4] .

Suurruhtinas Nikolai Pavlovitšin hovin marsalkkana Naryshkin joutui häpeään vuonna 1817. Keisarinna Aleksandra Fedorovna muistutti [5] :

Marsalkkamme K. A. Naryshkin teki joka hetken vaivaa miehelleni: hän suuttui pienimmästäkin vitsistä niin, että hän muuttui vihreäksi, keltaiseksi vihasta. Lisäksi hän yritti useammin kuin kerran tehdä sopimattomia huomautuksia suurherttualle, jopa minun kustannuksellani. Mies on äärimmäisen sapinen, joskus hän vaipui käärmeen vihaan; kaikki vihasivat häntä ja vetäytyivät hänen lähestymistavastaan ​​... Se, että niin pienessä piirissä oli jatkuvasti vierelläni mies, joka panetteli, puhui ilkeästi syövyttävällä tarkoituksella, oli sietämätöntä, ja vaikka monet osallistuivat siihen, minulla oli tarpeeksi luonnetta. laittaa jalkani alas ja saada hänet poistumaan tästä paikasta... Naryshkin lähti hovistamme ja kreivi Moden nimitettiin hänen tilalleen.

Hän asui palveluasunnossa Pienen Eremitaasin pohjoisessa paviljongissa . Vuodesta 1821 lähtien Naryshkin oli oikeusviraston varapresidentti ja sen johtaja, jolla oli marsalkkaarvo , hänelle myönnettiin Pyhän Annan 1. asteen ritarikunta [6] .

Vuodesta 1822 lähtien hän oli Taideakatemian kunniajäsen . Vuonna 1825 Naryshkin oli yksi harvoista ihmisistä, jotka tiesivät etukäteen Konstantin Pavlovichin luopumisesta valtaistuimesta . Kirjailija V. A. Sollogub muisteli Naryshkinia [7] :

Mahtavien käsien suurmies, herrallinen ulkonäkö, älykkyydeltään ja nokkelukselta huomattava, mutta äärimmäisyyksiin nopeatempoinen. Hänen vaimonsa oli sairas nainen, mutta erittäin kaunis ja kaikkien kunnioittama.

Nikolai I:n noustua valtaistuimelle Naryshkin joutui oppositioon. Vuonna 1826 hän lähti Venäjältä perheensä kanssa ja vietti jonkin aikaa ulkomailla sairauden vuoksi. Pariisissa hän vietti joutilasta elämää ja hänet esiteltiin Louis Philippe I :n hoviin. Naryshkinin palattua vuonna 1829 hänet nimitettiin oikeusviraston presidentiksi ja hänelle myönnettiin ylimarsalkan arvo [8] .

Perittyään isältään, tämän laajasta elämästä huolimatta, suuren omaisuuden, Naryshkin ei elänyt ylellisesti, vaan iloisesti. Hän vietti talven Talvipalatsissa päämarsalkan asunnossa, kesän Suomenlahden rannalla Dacha Sergievkassa , jota ympäröi valtava puutarha. Hän avasi tämän puutarhan yleisölle ja ripusti kutsukyltin sisäänkäynnille.

Vuonna 1834 hänet nimitettiin valtioneuvoston jäseneksi [9] . Vuonna 1837 hänet erotettiin oikeusviraston presidentin viralta, hänet nimitettiin Chief Chamberlainiksi [10] , mutta hän säilytti valtioneuvoston jäsenen aseman ja lähetettiin lomalle [11] . Tältä osin Naryshkin menetti asuntonsa palatsissa ja ylläpidon. Koska hän ei halunnut enää asua Pietarissa, hän lähti Krimin kartanolleen, missä hän pian kuoli 26. lokakuuta 1838. Elämänsä viimeisinä vuosina hänet palkittiin Pyhän Aleksanteri Nevskin timanteilla [8] ja Pyhän Vladimirin 2. [8] ja 1. [9] asteen ritarikunnalla.

Paroni M. Korfin mukaan "terävällä ja syövyttävällä mielellä, joka oli erityisen myrkyllinen pilkan vuoksi, hänellä ei kuitenkaan ollut mitään olennaisesti hyviä ominaisuuksia. Ylpeys, hillitön luonne ja jopa vihan sekoitus muodostivat hänen luonteensa perustan. Naryshkinin kuolema seurasi turhautuneen mielikuvituksen seurauksena. Hänellä oli ranskalainen palvelija, joka asui hänen luonaan yli 20 vuotta. Matkustettuaan Odessaan isäntänsä liikematkalla hän palasi Krimille, ei aivan terveenä, ja sai Krimin kuumeen heti palattuaan ja kuoli viisi tuntia myöhemmin. Hänen kuolemansa vaikutti Naryshkiniin niin, että hän joutui täydelliseen masentuneisuuteen ja antautui täydelliseen hurskauteen viettäen koko päivän rukoillen ja lukemalla pyhiä kirjoja. Eräänä iltapäivänä palatessaan kävelyltä hän kysyi paljonko kello on? Ja vastaukseen, että "kuusi", hän kysyi uudelleen: "aamu vai ilta?" Kun hänelle kerrottiin, että on ilta, hän sanoi, ettei hän näe kuutta aamulla, sitten hän suuressa tunnekiinnityksessä pyysi ristiä, kunnioitti sitä ja meni nukkumaan. Sitten aamulla, kello viisi, hän heräsi ja melkein kärsimättä puolen tunnin kuluttua nukahti uudelleen, mutta jo sikeästi . Hänet haudattiin Aleksanteri Nevski Lavran hengelliseen kirkkoon [13] .

Perhe

Vaimo (vuodesta 1808) - Prinsessa Maria Jakovlevna Lobanova-Rostovskaja (1789-1854), pikkuvenäläisen kuvernöörin Ya. I. Lobanov-Rostovskin tytär ; hovin kunnianeito (1805) ja Pyhän Katariinan ritarikunnan ratsuväen rouva (30.8.1821). Yhdessä miehensä kanssa hän tunsi Pushkinin , ja hänen kuolemansa jälkeen hän oli hänen kiihkeä puolustajansa, mikä aiheutti jopa useita riitoja. Naimisissa oli lapsia:

Esivanhemmat

Muistiinpanot

  1. ↑ TsGIA SPb. f.567. op.1. e.1. Kanssa. 92. Liteynayan surullisen kirkon metrikirjat.
  2. ↑ Prinssi Vorontsovin arkisto . Kirja 36. - M., 1890.- P.89.
  3. ↑ Vigel F. F. Huomautuksia: 2 kirjassa. - M .: Zakharov, 2003. - ISBN 5-8159-0092-3 .
  4. ↑ Kirilo Aleksandrovitš Naryshkin // Kamariherrain: // Tuomioistuinhenkilökunta // Kuukausikirja, jossa on luettelo Venäjän valtakunnan virkamiehistä tai kenraaleista, kesäksi 1815. Ensimmäinen osa. - Pietari. : Keisarillisen tiedeakatemian painotalo , 1815. - s. 9.
  5. ↑ Keisarinna Alexandra Feodorovnan albumeista.
  6. ↑ Kiril Aleksandrov. Naryshkin // Marsalkat: // Tuomioistuinhenkilökunta // Kuukausikirja, jossa on luettelo virkamiehistä tai Venäjän keisarikunnan kenraaleista, kesäksi 1821. Osa yksi. - Pietari. : Keisarillisen tiedeakatemian painotalo , 1821. - s. 3.
  7. ↑ V. A. Sollogub. Muistoja, 1993.- 320 s.
  8. ↑ 1 2 3 Kirill Aleksandrov. Naryshkin // Päämarsalkka // Tuomioistuimen esikunta // Kuukausikirja, jossa on luettelo Venäjän valtakunnan virkamiehistä tai kenraalista kesällä 1830. Osa yksi. - Pietari. : Keisarillisen tiedeakatemian painotalo , 1830. - s. 2.
  9. ↑ 1 2 Kirill Alexander. Naryshkin // Päämarsalkka // Tuomioistuimen esikunta // Kuukausikirja ja Venäjän keisarikunnan yleisesikunta vuodelle 1835. Ensimmäinen osa. - Pietari. : Keisarillisen tiedeakatemian painotalo , 1835. - s. 2.
  10. ↑ Uudelleennimeäminen ylikamariherraksi oli muodollinen aseman korotus, koska hovin ensimmäisten riveiden hierarkiassa tämä arvo oli korkeampi kuin ylikamariherra.
  11. ↑ Kirill Alexander. Naryshkin // Pääkamariherrat: // Tuomioistuin // Kuukausikirja ja Venäjän keisarikunnan kenraali vuodelta 1838. Ensimmäinen osa. - Pietari. : Keisarillisen tiedeakatemian painotalo , 1838. - s. 2.
  12. ↑ M. A. Korf. Päiväkirjat vuosilta 1838 ja 1839. - M .: Frontiers XXI. - S. 198.
  13. ↑ Naryshkin, Kirill Aleksandrovich // Pietarin hautausmaa / Comp. V. I. Saitov . - Pietari. : M. M. Stasyulevichin kirjapaino , 1912. - T. 3 (M-R). - S. 213.
  14. ↑ TsGIA SPb. f.362. op.2. e.1. Kanssa. 29. Tauriden palatsin kirkon metrikirjat
  15. ↑ GBU TsGA Moskova. F.2125. - Op.1. — D. 1042. — L. 65. Pyhän Nikolauksen kirkon metrikirjat Borovitski-porteissa.
  16. ↑ TsGIA SPb. f.19. op.111. d.174. Kanssa. 40.
  17. ↑ TsGIA SPb. f.19. op.111. d.177. Kanssa. 90.

Kirjallisuus

Naryshkin, Kirill Aleksandrovich // Venäjän biografinen sanakirja  : 25 osassa. - Pietari. - M. , 1896-1918.

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
  • Venäjän elämäkerta
Sukututkimus ja nekropolis