Pysyvä sinetti

Pyyhimätön sinetti ( lat.  indelebile signum ) tai lähtemätön luonne ( lat.  character indelebilis ) on katolisen teologian termi, jonka mukaan kolme seitsemästä sakramentista - kaste , krismaatio ja pappeus  - jättävät lähtemättömän, ikuisen jäljen sivistyneisyyden sieluun. aloittaa. Tätä jälkiä ei voi koskaan tuhota millään tavalla.

Muinaisessa kirkossa ei ollut dogmaa pysyvästä sinetistä. Esimerkiksi muinaisen kirkon opetusten mukaan pappi, joka on riisuttu , on ikuisesti riistetty oikeudestaan ​​palvella pappina, häneltä viedään papin nimi ja kunnia, hän lakkaa kuulumasta papistoon ja hänestä tulee pappi. maallikko, kuten hän oli ennen vihkimistä. Pyyhimättömän sinetin dogma hyväksyttiin katolilaisuuteen vuonna 1439 Firenzen kirkolliskokouksessa . Sen hahmotteli paavi Eugenius IV Bull of Union with Armenians , jossa todetaan:

Näiden (seitsemän) sakramenttien joukossa on kolme pyhäkköä, kaste , konfirmaatio ja pappeus , jotka eroavat muista hahmoista, jättävät (henkilön) sieluun hengellisen jäljen, pysyvän [1] .

Vuonna 1545 Trenton kirkolliskokouksen seitsemännessä kokouksessa hyväksyttiin yhdeksäs kaanoni, jonka mukaan kaikki ne, jotka hylkäävät näiden kolmen sakramentin pysyvän sinetin läsnäolon, antematisoitiin [2] . Trenton kirkolliskokouksen 23. istunnossa hyväksyttiin neljäs kaanoni, jonka mukaan ne, jotka opettivat, että papista syrjäytettyään pappeudesta tulee maallikko, hylättiin [3] .

Vuoden 1983 katolisen lain kaanonin 845 mukaan : "Kasteen, kristaation ja vihkimisen sakramentteja, joissa on pysyvä sinetti ( lat. characterem imprimant ), ei saa opettaa toistuvasti."  

Yksittäiset ortodoksiset kirjailijat: Lavrentiy Zizaniy Tustanovsky sisällyttivät kirjoituksiinsa katolisen opin kolmen sakramentin pysyvästä sinetistä  vuoden 1627 "Suuressa katekismuksessa": "On olemassa erityinen toiminta, joka on muu kuin samat kolme pyhää mysteeriä, on kaste, pyhä rauha ja pappeus. kun sielumme tekevät ja painavat kirjoituksen, siili ei tuhoudu ikuisesti, se muuttuu alhaalla”, ja Pietari hauta  - vuoden 1646 aarrekammiossa : ”Tiedät, ikään kuin kolme mysteeriä olisivat ydin, ei ole sopivaa toista ne, tämä on olemus, kaste, konfirmaatio ja pappeus. Tämän vuoksi, tämän vuoksi, tätä pyhää mysteeriä ei toisteta, sillä siinä on merkki, sinetti tai merkki, joka ei ole millään tavalla kulunut vastaanottajan sieluihin.

Muistiinpanot

  1. ↑ Inter haec sacramenta, tria sunt, kaste, vahvistus et ordo, quae characterem, id est, spirituale quoddam signum a ceteris differentivum, imprimunt in anima, indelebile
  2. ↑ Si quis dixerit, in tribus sacramentis, baptismo scilicet, Confirmatione, et ordine, non imprimi characterem in anima, hoc est, signum quoddam spirituale et indelebile, unde ea iterari non possunt: ​​​​Anthema sit (Sess. VIIis in, de sacramente) gene, can.9)
  3. ↑ Si quis dixerit, per sacram ordinationem non dari Spiritum sanctum, ac proinde frustra episcopos dicerë Accipe Spiritum sanctum; aut per eam non imprimi characterem; vel eum, qui sacerdos semel fuit, laicum rursus fieri possë anathema sit (Sess. XXIII, de sacramento ordinis, can. 4)

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat