Nikolajevski, Pavel Fjodorovitš

Pavel Fedorovich Nikolaevsky (20. kesäkuuta 1841  - 17. (29.) marraskuuta 1899 ) - kirkkohistorioitsija, Venäjän kirkkohistorian professori, Venäjän ortodoksisen kirkon arkkipappi .

Elämäkerta

Syntynyt vuonna 1841 Novgorodin hiippakunnan papin perheeseen . Hän opiskeli Novgorodin teologisessa seminaarissa (1861) ja Pietarin teologisessa akatemiassa , josta hän valmistui vuonna 1865.

Vuonna 1865 hänet vihittiin Pietarin Vladimirin katedraalin presbyteriksi. Mestarin essee aiheesta "Venäjän saarnaaminen 1400- ja 1500-luvuilla" loi hänelle maineen itsenäisenä vakavana tutkijana.

Hän oli ensimmäinen pappi nuorten osaston ( Lesnoyssa ) House of Mercy. Vuosina 1866-1867 hän opetti Jumalan lakia Armohuoneen oppilaille ja palveli Herran kirkastumisen kirkossa .

Vuonna 1871 hänet valittiin Pietarin teologisen akatemian Venäjän kirkon historian laitoksen apulaisprofessoriksi. Vuodesta 1882 - ylimääräinen ja vuodesta 1897 - saman laitoksen varsinainen professori.

Tammikuun 7. päivästä 1874 kuolemaansa asti hän oli Pyhän Kolminaisuuden laupeussisarten yhteisön pappi . Hän ruokki 25 vuoden ajan naisia, jotka omistivat elämänsä armon asialle.

Vuonna 1897 hänelle myönnettiin kirkkohistorian tohtorin tutkinto [1] .

Tärkeimmät työt

• "Venäjän saarna 1400- ja 1500-luvuilla" ("Yleisen opetusministeriön lehti", 1868, ja erikseen pro gradu -tutkielma)
• "Jevgeni Bolkhovitinovin tieteellisiä teoksia Venäjän kirkkohistorian aiheesta" Arkistokopio 30.11.2020 Wayback Machinessa ("Christian Reading", 1872, osa II)
• "Kiovan luololuostari muinaisessa Venäjällä" (ib., 1876, osa 10, "Patriarkaatin perustaminen Venäjällä" Arkistokopio 26. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa (ib., 1879, osa II)
• "Venäläisten ja idän väliset suhteet Moskovan patriarkan hierarkkisessa asteessa" Arkistokopio 15.5.2019 Wayback Machinessa (ib., 1880, osa I)
• "Uusia tietoja Konstantinopolin patriarkka Paisius I:n Moskovan patriarkka Nikonille lähettämän kirjeen historiaan" Arkistokopio 26.7.2019 Wayback Machinessa ("Christian Reading", 1881, nro 11-12.)
• "Moskovan patriarkka Joosef II:n kehotus papistolle liittyen Pyhän Johannes Krysostomosen kirjoihin "Pappeudesta" ja "Valtion sauva" (ib., 1881, osa I)
• "Venäjän ja idän suhteiden historiasta XVII vuosisadan puolivälissä" Arkistokopio päivätty 14. kesäkuuta 2019 Wayback Machinessa (Pietari, 1882)
• "Patriarkka Nikonin valtaistuimelta poistamisen olosuhteet ja syyt" Arkistokopio , päivätty 14.6.2019 Wayback Machinessa ("Christian Reading", 1883, osa I)
• "Patriarkka Nikonin elämä maanpaossa ja vankilassa Moskovan tuomiokirkossa vuonna 1666 tapahtuneen tuomion jälkeen" Arkistokopio päivätty 4. elokuuta 2019 Wayback Machinessa (Pietari, 1886)
• "Materiaalia Venäjän kirkon historiaan" Arkistokopio päivätty 26. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa ("Christian Reading", 1885, osa II)
• "Patriarkaalinen alue ja Venäjän hiippakunnat 1600-luvulla" Arkistokopio päivätty 19. syyskuuta 2019 Wayback Machinessa ("Christian Reading", 1888, osa I)
• "Moscow Printing Yard patriarkka Nikonin alaisuudessa" Arkistokopio 5. joulukuuta 2020 Wayback Machinessa (ib., 1890, osat I ja II; 1891, osat I ja II)
• "Venäjän kirkko edesmenneen keisari Aleksanteri III:n aikana" (Pietari, 1895)
• "Materiaaleja 1600-luvun skisman historiaan." Arkistoitu 25. helmikuuta 2021 Wayback Machinessa (Christian Reading, 1895, osa II).

P. F. Nikolajevski epäluottamuksesta kreikkalaisia ​​kohtaan ja patriarkaatin perustamisesta

Venäjän epäluottamusta kreikkalaisia ​​kohtaan tukivat tietoisesti ortodoksisuuden viholliset jesuiitat, jotka länsi-Venäjän ortodoksisten poikkeamana Konstantinopolista ja Moskovasta 1500-luvulla. tavoitteli jatkuvasti ajatusta uskon puhtauden ja kirkon järjestyksen menettämisestä kreikkalaisten ja heidän kanssaan kommunikoivien moskovilaisten toimesta. Kreikkalainen kirkko, kirjoitti jesuiitta Peter Skarga, oli pitkään kärsinyt Bysantin hallitsijoiden despotismista ja lopulta joutunut häpeällisimmän Turkin ikeen alle; turkkilainen nostaa ja alentaa patriarkkoja; patriarkka ja papisto erottuvat töykeydestä ja tietämättömyydestä; ja sellaisessa orjakirkossa ei voi olla uskon puhtautta. Kreikkalaisilta omaksuttiin usko ja järjestys sekä Venäjä; se kommunikoi itään; siksi siinä ei ole uskon puhtautta, ei Jumalan ihmettä, ei rakkauden ja ykseyden henkeä. Sellaiset latinalaisten mielipiteet Venäjän kirkosta siirtyivät myös Moskovaan; he eivät tietenkään voineet miellyttää venäläisiä, mutta he säilyttivät inhonsa kreikkalaisia ​​kohtaan ja ehdottivat toisenlaista kirkkohierarkian rakennetta Venäjällä, venäläisen hierarkian noususta ei vain omassa mielessään, vaan myös silmissä. Länsi-Venäjän ortodoksisesta väestöstä ja koko kristinuskosta [2] .

Muistiinpanot

1. ↑ Nikolajevski Pavel Fedorovitš . Käyttöpäivä: 17. tammikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 31. tammikuuta 2013. (määrätön)
2. ↑ sit. Lainaus : Kartashev A.V. Esseitä Venäjän kirkon historiasta. Osa 2 [1] Arkistoitu 17. lokakuuta 2013 Wayback Machinessa

Linkit

• Nikolaevsky, Pavel Fedorovich // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 osassa (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
• D. A. Karpuk Venäjän kirkkohistorian laitos Pietarin teologisessa akatemiassa 1800-1900-luvun vaihteessa.

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Brockhaus ja Efron Pieni Brockhaus ja Efron Uusi
Bibliografisissa luetteloissa	NKC : js2016909245 VIAF : 10146284500615332443 WorldCat VIAF : 10146284500615332443