| Andrei Petrovitš Pavlenko | |
|---|---|
| Syntymäaika | 25. joulukuuta 1939 |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 27. huhtikuuta 1970 (30-vuotiaana) |
| Kuoleman paikka | |
| Maa | |
| Tieteellinen ala | filologia , itämaisuus , leksikografia |
| Työpaikka | Moskovan valtionyliopiston itämaisten kielten instituutti |
| Alma mater | Itämaisten kielten instituutti |
| Akateeminen tutkinto | Filologian kandidaatti |
| Tunnetaan | Neuvostoliiton johtava venäläinen orientalisti, joka opiskeli sundan kieltä , Malaijin kielen tutkimuksen perustaja, Indonesian ja Malaijin sanakirjojen laatija. |
Andrei Petrovitš Pavlenko ( 25. joulukuuta 1939 Moskova , Neuvostoliitto , - 27. huhtikuuta 1970 Jakarta , Indonesia ) - Neuvostoliiton indonesialainen filologi , sanakirjailija, opettaja.
Kuuluisan kirjailijan P. A. Pavlenkon ja kirjailija-kääntäjän N. K. Trenevan poika . Hän sai korkea-asteen koulutuksensa Moskovan valtionyliopiston itämaisten kielten instituutissa M. V. Lomonosovin mukaan ja Jakartan yliopistossa Indonesiassa . Vuodesta 1961 hän oli luennoitsija, sitten apulaisprofessori Moskovan valtionyliopistossa . Vuonna 1966 hän puolusti väitöskirjaansa " Sundan kielen fonetiikan ja morfologian peruskysymykset ". Hän oli yksi ensimmäisistä Venäjällä, joka ryhtyi käytännön ja tieteelliseen sundan kielen ja sen kirjallisuuden tutkimukseen, indonesian kielen fonetiikan ja fonologian kokeelliseen tutkimukseen . Malaijin kielen tutkimuksen ja opetuksen perustaja Moskovan yliopistossa. Vuosina 1969-1970 hän johti Neuvostoliiton kulttuurikeskusta Jakartassa. Hän osallistui useiden indonesian ja malaijin kielten sanakirjojen kokoamiseen, työskenteli käännösalalla ( A. Panen romaani "Shackles", Bakhtiar Siagianin tarinat jne.).
Hän kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen Jakartassa. Hänet haudattiin Moskovaan Novodevitšin hautausmaalle .