Eric Kule Palmstierna | |
---|---|
Lanttu. Erik Palmstierna | |
valtiopäivien toisen jaoston jäsen[d] | |
1909-1920 _ _ | |
Ruotsin merivoimien puolustusministeri[d] | |
19. lokakuuta 1917 - 10. maaliskuuta 1920 | |
Edeltäjä | Hans Ericson [d] |
Seuraaja | Bernard Ericsson [d] |
Ruotsin ulkoministeri | |
10. maaliskuuta 1920 - 27. lokakuuta 1920 | |
Edeltäjä | Johannes Hellner [d] |
Seuraaja | Anton Magnus Herman Wrangel |
Ruotsin suurlähettiläs[d] | |
1920-1937 _ _ | |
Syntymä |
10. marraskuuta 1877 [1] [2] |
Kuolema |
22. marraskuuta 1959 [1] [2] (82-vuotias) |
Suku | Palmstierna |
Isä | Palmstierna, Carl Fredrik [2] |
puoliso | Ebba Palmstierna [d] [1][3][2] |
Lapset | Carl-Fredrik Palmstierna [d] [3][2]ja Kule Palmstierna [d] [3][2] |
Lähetys | |
Palkinnot | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Paroni Erik Kule Palmstierna ( ruotsalainen Erik Palmstierna _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ , 1920), Ruotsin laivastoministeri (19. lokakuuta 1917 - 10. maaliskuuta 1920) [4] .
Syntynyt diplomaatti Karl Fredrik Palmstiernan perheeseen . Upseeri Ruotsin laivastossa . Vuonna 1906 hän jäi eläkkeelle kapteenina. Vuoteen 1911 asti hän oli liberaalipuolueen jäsen, sitten vuonna 1912 hän siirtyi Ruotsin sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen . Tunnetaan jalosta alkuperästään huolimatta "punaisena paronina" .
Vuosina 1909-1920 hän oli Ruotsin valtiopäivien jäsen . Hän oli verokomission jäsen vuosina 1912-1917. Hän osallistui aktiivisesti yhteiskunnallisiin kysymyksiin, puolusti Ruotsin pysyvää puolueettomuutta .
19. lokakuuta 1917 - 10. maaliskuuta 1920 hän toimi Ruotsin merivoimien ministerinä Niels Edenin hallituksessa .
Sitten hän johti Ruotsin ulkoministeriötä vuosina 1920-1921. Hän kannatti Ruotsin sotilaallista väliintuloa Ahvenanmaan siirtymisen Suomesta hänen maansa ratkaisemiseen.
Vuosina 1920-1937 hän työskenteli Ruotsin suurlähettiläänä Isossa-Britanniassa.
Sanakirjat ja tietosanakirjat | ||||
---|---|---|---|---|
|
Ruotsin ulkoministerit | |||
---|---|---|---|
|